Etusivu » HUS-tietoa » Uutishuone » Juuri julkaistu: Itsetuhokäyttäytymisen riskitekijät selviämässä

Juuri julkaistu: Itsetuhokäyttäytymisen riskitekijät selviämässä

Itsemurhia voidaan ehkäistä tehokkaasti tunnistamalla riskitekijät. Tulevaisuudessa yhä useampi itsemurhan vaarassa oleva henkilö saadaan entistä nopeammin tuen ja hoidon piiriin.
 

​Maailmassa tehdään vuosittain noin miljoona itsemurhaa ja niistä Suomessa lähes 800. Tiedetään, että masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat itsemurhien keskeisiä riskitekijöitä. Tämä tieto ei kuitenkaan riitä, kun halutaan estää itsemurhia, vaan sen taustatekijät täytyy tietää täsmällisesti.
 
HYKS Psykiatria on ollut mukana kartoittamassa itsetuhokäyttäytymiseen liittyviä itsenäisiä riskitekijöitä. HUPC-tutkimuksessa selvitettiin 287:n masennusta tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan potilaan lapsuudenkokemuksia, persoonallisuuden- ja luonteenpiirteitä, aikuisiän kiintymyssuhteen laatua, oireita, elämäntapahtumia sekä itsemurha-ajattelua ja -yrityksiä.
 
Tutkimukseen osallistuneista noin 34 prosenttia oli harkinnut itsemurhaa, 17 prosenttia oli yrittänyt itsemurhaa kerran ja yli 25 prosentilla oli toistuvia itsemurhayrityksiä.
 
- Perusajatuksena oli tutkia monenlaisia riskitekijöitä, kuten mikä merkitys eri riskitekijöillä on, mitkä tekijät johtavat ajatuksiin itsemurhasta ja miten nämä ajatukset sitten johtavat tekoihin, Helsingin yliopiston psykiatrian professori Erkki Isometsä sanoo. Hän toimii ylilääkärinä HYKS Psykiatrian tulosyksikössä.
 
Tutkimuksessa selvisi, että itsemurha-ajattelua ennustavia itsenäisiä riskitekijöitä ovat masennuksen vaikeusaste, tyypin II kaksisuuntainen mielialahäiriö, toivottomuus, fyysinen kaltoinkohtelu lapsena ja nuori ikä. Useita itsemurhayrityksiä ennustivat puolestaan, masennuksen vaikeusasteen, psykoottisen masennuksen ja tyypin II kaksisuuntaisen mielialahäiriön lisäksi alkoholin käyttö, tunne-elämän epävakaan persoonallisuuden piirteet, lapsuuden aikainen fyysinen kaltoinkohtelu, naissukupuoli ja nuori ikä. 
 
- Kun tutkitaan monenlaisia riskitekijöitä, kliiniset piirteet ennustavat vankimmin sekä itsemurha-ajattelua että itsemurhayrityksiä. Ja ajallisesti varhaisemmat tekijät johtavat näihin kliinisiin ajankohtaisiin riskitekijöihin. Näistä itsemurhaa toistuvasti yrittäneille kasautuvat kaikki suurimmat riskitekijät, joita ovat impulssien hallinnan heikkous, päihderiippuvuus ja tunne-elämän epävakaat piirteet. 
 
Tehokasta apua epätoivoon 
 
Mielenterveyden ja itsemurha-alttiuden kartoittamiseen ei ole laboratoriokokeita tai kuvantamismenetelmiä, vaikka sellaisiakin aktiivisesti tutkitaan. Kliinisten riskitekijöiden kartoittaminen auttaa kohdentamaan itsemurhavaarassa oleville oikeanlaista hoitoa oikeaan aikaan.
 
- Nykyisin ollaan menossa yhä enemmän suuntaan, jossa pyritään oire- ja piirremittarein kartoittamaan ja jäsentämään potilaan tilaa. Nämä toimivat muun diagnostiikan tärkeänä tukena. Tieto lisääntyy pala kerrallaan ja nyt valmistunut tutkimus on yksi tiiliskivi tässä prosessissa, Erkki Isometsä sanoo.
 
Journal of Affective Disorders -tiedelehdessä julkaistu tutkimus on ensimmäinen osa lääketieteen lisensiaatti Kari Aaltosen väitöskirjatyötä, joka kuuluu laajaan HUPC-tutkimuskokonaisuuteen. Siinä testataan erilaisia arviointimenetelmiä, joita voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää potilaiden online-arvioinneissa.
 
Itsemurhat vähentyneet nopeasti 
 
Itsemurhien ehkäisyssä on jo edistytty paljon. Suomessa tehtiin 1990-luvulla eniten itsemurhia, peräti 1520 itsemurhaa vuodessa, nyt määrä on puolittunut ja varsinkin miesten itsemurhat ovat vähentyneet. Masennuksen hoidon kehittyminen on yksi todennäköinen syy.
 
- Masennuksen hoitosuosituksenahan on usein masennuslääkkeiden ja terapian yhdistäminen, joiden avulla itsemurha-ajatukset useimmiten hälvenevät muutamassa viikossa.
 
Entä minkälaista hoitoa muun hoidon lisäksi itsetuhoiset ihmiset erityisesti tarvitsevat?
 
- Itsemurhaa yrittäneiden hoito on kehittymässä. Uusissa lyhytpsykoterapeuttisissa menetelmissä käydään potilaan kanssa seikkaperäisesti läpi itsemurhayritykseen johtanut tapahtumaketju. Potilas opettelee tunnistamaan itsemurhayritykseen johtavia seikkoja ja toimimaan toisin kuin aiemmin.
 
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä puolestaan masennusjaksojen lisäksi erityisesti sekamuotoiset mielialajaksot ovat Isometsän mukaan korkean riskin aikaa. Varhainen kaksisuuntaisen mielialahäiriön tunnistaminen, sairausjaksojen ennaltaehkäisy mielialaa tasaavan lääkehoidon avulla ja psykososiaaliset hoidot ovat olennaisen tärkeitä. Isometsä lisää listaan myös potilasopetuksen, jonka tavoitteena on potilaan opastaminen oman sairautensa asiantuntijaksi, joka ottaa vastuuta omasta sairaudestaan.

Linkki artikkeliin: Journal of Affective Disorders: Differences and similarities of risk factors…. 193 (2016) 318-330

Meilahden kampuksella tuotetaan vuosittain noin 2000 uutta tieteellistä julkaisua. Juuri julkaistu -juttusarjassa uutisoidaan pieni otos näistä artikkeleista. Tavoitteena on esimerkein avata Meilahden kampuksen tutkimuksen laajaa kirjoa ja tuoda terveystieteellistä tutkimusta lähemmäs ihmisten arkea.

Teksti: Teija Riikola


 

Tulosta
23.11.2016 14:54