Erikoistuvien lääkärien kokemukset huonoista työskentelyolosuhteista herättivät HUSin ja käänsivät kurssin kohti parempaa koulutus- ja henkilöstöpolitiikkaa.
HUS Helsingin yliopistollinen sairaala menestyi huonosti Nuorten Lääkärien Yhdistyksen viime syksynä tekemässä kyselyssä, jolla kartoitettiin suomalaisten erikoistuvien lääkärien koulutus- ja työskentelyolosuhteita. Erikoistuvilta kysyttiin, suosittelisivatko he erikoistumispaikkaansa ystävälle tai kollegalle. HUS sijoittui suositeltavuuslistan hännille.
Kyselyillä kiinni juurisyihin
Tutkimusjohtaja Anne Pitkäranta lähti selvittämään erikoistuvien kokemuksia laadullisella haastattelututkimuksella. HUSissa vallalla olevia asenteita selvitettiin myös toimiala- ja klinikkajohtajille sekä koulutuksesta vastaaville tehdyllä kyselyllä.
”Kyselyt auttoivat löytämään ongelmien juurisyyt, jotta tiedetään missä kohtaa erityisesti pitää toimintaa parantaa”, perustelee Pitkäranta.
Eriäviä näkemyksiä ja vaihtelevia käytäntöjä
Vastaajat saivat nimettömänä kertoa kokemuksistaan ja siitä, millaista on olla töissä erikoistuvana HUSissa. Osallistujat kokivat haastattelututkimuksen toivottavana ja kunnioittavana eleenä HUSin johdolta. Kasvokkain tehdyillä haastatteluilla tutkimuksen toteuttanut suunnittelija Elina Palovuori keräsi kiitettävän määrän aineistoa, josta hän nosti analyysissään esiin erikoistuvien ja yleensä huslaisten täyttymättömiä tarpeita ja teemoja HUSin työarjen ilmiöistä. Mahdollisuus vastata nimettömänä antoi myös suodattamattomia vastauksia: ”Paskin työnantaja. Potilaat hoidetaan hyvin, mutta organisaationa se on ihan hirvittävä. Esimiesvastuut on epäselvät, kukaan ei oikeasti vastaa mistään. Mikään ei kuulu kenellekään.”
Raportti oli karua luettavaa HUSin johdolle ja sen pieni vastausprosentti sekä tulosten yleistettävyys on herättänyt keskustelua: HUSin 1045 erikoistuvasta lääkäristä haastattelupyyntöön vastasi 36. Raportin tilannut Pitkäranta kuitenkin uskoo, että Palovuoren keräämät vastaukset heijastelevat yksilötasoa laajemmista ongelmista HUSin työorganisaatiossa. Palovuoren näkemyksen mukaan moni haastatelluista koki puhuvansa myös kollegoiden puolesta.
Toimiala- ja linjajohtajille tehdyn kyselyn vastauksista kävi ilmi, ettei johdolla ja kouluttajilla ollut aina todellisuutta vastaavaa kuvaa erikoistuvien lääkärien arjesta. Kysely osoitti myös, että erikoisalojen ja tulosyksiköiden käytännöt vaihtelevat paljon. Palovuoren raporttiin kootut erikoistuvien vastaukset osoittavat, että koulutuksen laadun vaihtelevuudesta ja poukkoilevuudesta koetaan koituvan tehottomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Ison organisaation antamat lupaukset olivat monen haastatellun mielestä ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Laatu ja jatkuva kehittäminen koulutuksen ohjenuorina
Kun sairaaloissa annettavan koulutuksen ongelmakohdat olivat selvinneet, aloitti tutkimusjohto korjaustyön. Koulutuksen laatu ja jatkuva kehittäminen ovat syksystä lähtien uuden kehittämispäällikön, Elina Kootan työlistan kärjessä.
”Koulutuksen laatua ja koulutusolosuhteita parannetaan nyt monesta suunnasta. Olemme esimerkiksi ottaneet käyttöön erikoistuvien ohjaukseen Clinical Learning Environment Scale -mittarin, jota on käytetty terveysalan opiskelijoiden oppimisympäristön laadun arvioinnissa. Siinä vastaaja arvioi työyksikön ilmapiiriä, hoidon lähtökohtia, ohjauksellisia lähtökohtia sekä ohjaussuhteen toimivuutta jaksonsa aikana. Lisäksi vastaaja voi antaa vapaamuotoista kirjallista palautetta kuluneesta jaksostaan. Tulokset käsitellään palautetta saaneissa yksiköissä, ja niistä ilmenevät kehittämistarpeet ovat lähtökohtana, kun asetetaan tavoitteet ohjauksen laadun parantamiselle”, Koota kertoo.
Erikoistuvien työolosuhteita seurataan jatkossa vuosittain työilmapiiritutkimuksessa omana ryhmänään. Lisäksi erikoistuvien perehdytys- ja potilasturvallisuuskoulutusta kehitetään.
Korkea- ja tasalaatuinen koulutus vaatii ohjaajien koulutusta. Terveysalan opiskelijoiden harjoittelujaksoihin suunniteltua Opetuksen ohjauskäsikirjaa ollaan uudistamassa ja laajentamassa koskemaan myös erikoistuvia.
Erikoistuvat ovat muutakin kuin erikoissairaanhoitoa kannattelevaa työvoimaa
Noin kolmannes HUSin lääkäreistä on erikoistuvia. He muodostavat ammatillisessa jatkokoulutuksessa oleva joukon, jonka merkitys päivittäisille erikoissairaanhoidon palveluille on kiistaton. Palovuori toteaa raportissaan, että erikoistuvilla on kova halu olla mukana tekemässä HUSin tulevaisuutta.
”Ilman näitä tämän päivän ja tulevaisuuden osaajia emme olisi HUS. Ei heitä silti saa nähdä pelkkänä työvoimaresurssina. Meidän tehtävämme on kouluttaa ja perehdyttää heitä tuleviksi kollegoiksi ja työkavereiksi. Samalla myös me opimme heiltä. Kyllä me haluamme, että meidän erikoistuvat viihtyvät ja voivat olla ylpeitä työpaikastaan”, sanoo henkilöstöjohtaja Outi Sonkeri.
Mentorointia on kehitetty huslaisten erikoistuvien tarpeisiin: pilottiohjelmassa keskitytään osaamisen kehittämisen lisäksi ammatilliseen kehittymiseen. Tämän lisäksi henkilöstöhallinto on kartoittanut erikoistuvien ohjaajien tarvetta mentoroinnille sekä mahdollisuutta hyödyntää erikoistuvien vertaismentorointia, joka toteutetaan ryhmässä verkon välityksellä.
Työvuoroista ja vapaista sopimista selkeytettiin päivittämällä erikoistuvien palvelussuhdeohjetta, jossa linjataan palvelussuhdeasioista kuten koulutusvapaasta ja -korvauksista. Ohje takaa samanlaisen kohtelun kaikille HUSissa erikoistuville.
Osallistamalla henkilöstöä päästään kohti parempaa työskentelykulttuuria
HUSin strategiauudistuksessa on otettu yhdeksi lähtökohdaksi henkilöstökulttuurin muutos niin, että kaikkia huslaisia kehotetaan osallistumaan niin strategiatyöhön kuin muuhunkin työkulttuurin parantamiseen.
”Juurtuneet ja epäoikeudenmukaisiksi koetut johtamistavat lähiesimiestyössä voivat olla työläitä kitkeä pois, jolloin muutos ei tapahdu nopeasti. Haluamme kuitenkin kertoa, että teemme lujasti töitä muutoksen eteen”, tiivistää henkilöstöjohtaja Sonkeri.
Johtamistapojen vuoksi mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ja työympäristöön koetaan erikoistuvien keskuudessa olemattomaksi. Vaikuttamismahdollisuutta voi parantaa verkostoitumalla erilaisten ryhmien ja asiantuntijayhteisöjen kesken.
”Tärkeä osa parannustyötä on verkostojen luominen esimerkiksi Nuorten Lääkärien Yhdistyksen ja ministeriöiden kanssa. Olemme perustaneet HUSin ja yliopiston välisen erikoistumiskoulutuksen laatutyöryhmän ja erikoistuvien vanhimmista koostuvan ryhmän, joiden on tarkoitus tavata säännöllisesti. Nämä yhteistyöverkostot ovat yksi väylä erikoistuville päästä vaikuttamaan heitä koskeviin asioihin”, Pitkäranta listaa.