Tutkimus kolmen sairaalabiopankin aineistoilla avaa vaihtoehtoja harvinaisen keuhkosyövän yksilöllistettyyn diagnostiikkaan.
Syöpätutkimus hyödyntää biopankkeja tulevaisuudessa yhä useammin. Biopankkien ideana on kerätä potilailta mahdollisimman paljon kudos- ja verinäytteitä ja tallentaa niistä tietoja digitaalisesti tietokantaansa. Mitä laajempi tietokanta on, sitä tarkempaa tietoa sairaudesta ja siihen vaikuttavasta hoidosta saadaan.
Viime vuodet ovatkin olleet biopankeille kiireistä aikaa: kymmeniä tuhansia uusia näytteitä on kerätty ja jo olemassa olevia patologian arkistonäytteitä on siirretty biopankkiin, esimerkiksi HUSissa on näin tehty jo yli miljoonan potilaan näytteille. Mutta tämäkään ei riitä, vaan näytteitä tarvitaan lisää.
"Yksilöllistetty syövän lääkehoito edellyttää laadukkaita näytteitä, joista saadaan esimerkiksi geneettistä tietoa", HUSLABin osastonylilääkäri ja molekyylipatologian professori Johanna Arola sanoo.
Harvinaisten sairauksien tutkiminen on mahdollista biopankkien ansiosta ja tällöin on tarpeen yhdistää useamman biopankin materiaalia. Arvostetussa patologian alan tiedelehdessä on juuri julkaistu harvinaista keuhkosyöpää koskeva tutkimus, jossa on ensimmäisen kerran käytetty kolmen suomalaisen sairaalabiopankin yhdistettyä aineistoa.
Somatostatiinireseptoreita kasvaimessa ja etäpesäkkeissä
Tutkimuksessa keskityttiin harvinaiseen keuhkosyövän muotoon eli keuhkon karsinoideihin, jotka kuuluvat hormoneja tuottavista soluista syntyviin neuroendokriinisiin kasvaimiin. Näitä kasvaimia esiintyy useimmiten suolistossa, haimassa ja keuhkoissa.
Terveystieteiden maisteri Tiina Vesterisen väitöskirjaan kuuluvassa tutkimuksessa selvitettiin, löytyykö karsinoidikasvaimista kasvuhormonin estäjähormonin reseptorin eli somatostatiinireseptorin viittä eri alatyyppiä ja mikä on niiden merkitys potilaan ennusteen kannalta.
Retrospektiivinen tutkimus perustuu 178:aan kasvainnäytteeseen ja niihin liittyviin potilastietoihin. Näytteet tästä harvinaisesta sairaudesta oli vuosien kuluessa kerätty patologian arkistoihin ja sittemmin siirretty sairaalabiopankkeihin. Näytteet käsiteltiin ja luokiteltiin uudelleen sekä digitalisoitiin. Kasvaimista otettuja näytteitä pystyttiin analysoimaan tarkkaan ja kohdennetusti uuden sukupolven kudossiruteknologian ansiosta.
Tutkimuksessa selvisi, että sekä keuhkon emokasvaimista että etäpesäkkeistä löytyi vaihtelevia määriä kaikkia viittä somatostatiinireseptorin alatyyppiä.
Neuroendokriinisesta keuhkokasvaimesta voidaan nyt tehdä aiempaa tarkempi diagnoosi ja ennuste somatostatiinireseptorien alatyyppien mukaan. Tieto kasvaimen reseptoriprofiilista mahdollistaa jatkossa potilaan seurannan ja hoidon räätälöimisen.
"Nyt kun tiedämme, mitä reseptoreita kasvaimesta löytyy voimme hyödyntää niihin kiinnittyviä lääkemolekyylejä. Näiden molekyylien avulla voidaan sekä kuvantaa kasvaimia, että käyttää niitä taudin hoidossa", Johanna Arola kertoo.
Arola arvioi, että Suomessa on tällä hetkellä vahva tietämys tästä harvinaisesta syöpätyypistätaudista. Jatkotutkimusten tulokset ohjaavat sitä, miten seurantaa ja hoitoa tullaan edelleen kehittämään.
Linkki tutkimukseen
Meilahden kampuksella tuotetaan vuosittain noin 2000 uutta tieteellistä julkaisua. Juuri julkaistu -juttusarjassa uutisoidaan pieni otos näistä artikkeleista. Tavoitteena on esimerkein avata Meilahden kampuksen tutkimuksen laajaa kirjoa ja tuoda terveystieteellistä tutkimusta lähemmäksi ihmisten arkea.
Teksti: Teija Riikola