Euroopan Laryngologiyhdistys (ELS) ja Suomen Laryngologiaseura järjestivät yhdessä koulutuksen. Vasemmalta Psykiatriakeskuksesta ylilääkäri Risto Vataja, puheterapeutti Marika Muttilainen TAYS:sta, professori Gauthier Desuter Belgiasta, tilaisuuden pääpuhuja professori Gregory Postma USA:sta sekä Pää- ja kaulakeskuksesta tilaisuuden puheenjohtaja, ylilääkäri Leena-Maija Aaltonen, ylilääkäri Ahmed Geneid, erikoislääkäri Mari Markkanen-Leppänen sekä osastonylilääkäri Perttu Arkkila Vatsakeskuksesta
Yhteensä 139 lääkäriä, tutkijaa, puheterapeuttia, ravitsemustieteilijää ja näytteilleasettajaa kokoontui kansainväliseen dysfagiaa eli nielemisvaikeutta käsittelevään kokoukseen kesäkuussa Helsingissä.
Nielemisvaikeus liittyy oireena moneen eri sairauteen ja se koskettaa kaikenikäisiä. Yksi suuri potilasryhmä on vanhukset.
-Nieleminen on monimutkainen tapahtumana, johon tarvitaan useiden hermojen ja lihasten saumatonta yhteistyötä, mikä iän myötä usein heikkenee. Lisäksi väestön vanhetessa monet neurologiset sairaudet, joihin liittyy nielemisvaikeuksia lisääntyvät. Myös pään ja kaulan syöpähoitojen jälkeen potilailla saattaa olla hankalia nielemisvaikeuksia, kertoo ylilääkäri Leena-Maija Aaltonen.
Aaltonen painottaa, että onnistunut hoito vaatii monen eri asiantuntijan kuten esimerkiksi korvalääkärin, foniatrin, neurologin, gastroenterologin, puheterapeutin ja ravitsemusterapeutin yhteistyötä.
Mielenkiintoisen näkökulman kaksipäiväiseen tapahtumaan toi neurologian ja psykiatrian erikoislääkäri Risto Vataja kertomalla nielemisvaikeudesta toiminnallisena, neurologisen kaltaisena oireena.
-Monesti nielemisvaikeuden taustalla on neurologinen sairaus, mutta toiminnallisesta dysfagiasta puhutaan silloin, kun neurologista tai muuta erityistä syytä ei löydetä, vaan oireisto liittyy tahdosta riippumattomaan motoriikan säätelyn häiriöön. Tällöin mitään elimellistä sairautta potilaalla ei ole, mutta nieleminen ei vain onnistu tai se on hankalaa, Vataja kuvaa.
Tällaisten oireiden taustaa on kyetty selvittämään toiminnallisella magneettikuvauksella. Kuvantamalla havaitaan, että mantelitumakkeeseen liittyvät pelon, uhan ja stressin säätelymekanismit toimivat näillä potilailla yliaktiivisesti vaikeuttaen motoriikan kuten nielemisen säätelyä.
Tämä sama mekanismi liittyy kaikkiin toiminnallisiin oireisiin.
Vataja kertoo, että kiinnostus toiminnallisiin häiriöihin on lisääntymässä Suomessa ja ympäri maailmaa. Muita esimerkkejä toiminnallisista oireista ovat esimerkiksi kemikaali- ja sähköyliherkkyys.
Elimellistä vikaa ei löydy, mutta oireet ovat potilaalle todellisia ja hankalia. Näitä potilaita on erittäin vaikea hoitaa, ja potilaan passittaminen lääkäriltä toiselle tulee myös yhteiskunnalle kalliiksi.
-Lääkärit ovat kuitenkin heränneet tämän asian suhteen, esimerkkinä on tämä korvalääkärien workshop, jossa on nyt myös toiminnallinen näkökulma esillä, Vataja sanoo.
Pasilaan on äskettäin perustettu yksikkö, jonka tehtävänä on kehittää, koordinoida ja edistää toiminnallisten häiriöiden hoitoa HUSin alueella.
Teksti ja kuva: Niina Melanen