Mesoteliooman eloonjäämisen ennuste on vain
10–12 kuukautta, mutta pienellä osalla potilaista taudinkuva on hitaammin
etenevä, jolloin potilas saattaa elää useita vuosia. Lievemmän taudinkuvan
yleisyyttä ja luonnetta on kuitenkin kuvattu harvoin.
Lääketieteen lisensiaatti, erikoislääkäri Juuso Paajanen tutki väitöskirjassaan
mesoteliooman ennustetekijöitä. Hän hyödynsi tutkimuksessaan suomalaisia tutkimusrekistereitä
sekä biopankkia ja tutkimuksissa tehtiin yhteistyötä myös Työterveyslaitoksen
kanssa. Aineisto keskittyi pitkään eli yli viisi vuotta diagnoosista eläneisiin
potilaisiin.
Paajanen osoitti tutkimuksessaan useita
mesoteliooman ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä.
”Mesoteliooma on aggressiivinen syöpäsairaus,
johon nykyaikaiset hoidot purevat heikosti. Tutkimme tarkemmin pientä,
rauhallisesti käyttäytyvää osaa kasvaimista, jolloin pystyimme sekä
vahvistamaan aikaisempia ennustetekijöitä että määrittelemään uusia. Parhaiten
epäyhtenäistä käyttäytymistä aineistossamme selittivät histologiset eli
kudosten mikroskooppiset löydökset. Odotetusti histologiset alaryhmät, kasvaimen
erilaistumisaste sekä uutena havaintona kasvaimen ulospäin kasvava kasvutapa
vaikuttivat ennusteeseen”, Paajanen kertoo.
Lisäksi annetut hoidot, diagnoosivaiheen
potilaiden suorituskyky sekä kasvaimen koko radiologisissa mittauksissa liittyivät
tutkimuksen mukaan kuolleisuuteen.
Mesoteliooman taustalla usein asbestialtistus
Asbestialtistuminen on merkittävin
mesoteliooman riskitekijä. Mesoteliooma on ammattitautina korvattava sairaus, sillä
useimmiten sen taustalla on työperäinen asbestialtistus. Paajanen löysi
tutkimuksessaan viitteitä siitä, että suurempi asbestialtistus on yhteydessä
taudin aggressiivisempaan käyttäytymiseen.
Yhdessä osatutkimuksessa käytettiin Helsingin
Biopankin aineistoa ja tutkittiin HUSin Sydän- ja keuhkokeskuksen leikkaukseen
tulevia potilaita. Paajanen havaitsi
mesoteliaoomapotilaiden verenkierrosta uuden merkkiaineen, aktiviini A:n.
Merkkiaine oli korkeampi kuin keuhkosyöpää tai hyvälaatuista keuhkokasvainta
sairastavilla potilailla. Aktiviini A liittyi myös suurentuneeseen tuumorikokoon,
syöpäkakeksiaan (kuihtuminen/näivettyminen) sekä alentuneeseen kemoterapiavasteeseen. Paajasen mukaan ensihavainnot
vaativat vielä lisätutkimuksia suuremmalla potilasjoukolla.
Vaikka monien syöpäsairauksien ennuste on
parantunut huomattavasti kuluneen 10–20 vuoden aikana, mesoteliooman ennuste on
pysynyt huonona.
”On tärkeää tutkia myös harvinaisia
syöpäsairauksia, jotta pahanlaatuiseen kasvuun liittyvät mekanismit saadaan
selville ja potilaiden ennustetta voidaan parantaa. Moni mesotelioomapotilas on
altistunut työssään silloin, kun asbestin ei vielä tiedetty olevan vaarallista”,
Paajanen sanoo.
Asbestia on käytetty Suomessa muun muassa rakennusmateriaalina
1920-luvulta lähtien, ja sen uusiokäyttö lopetettiin Suomessa vuonna 1993.
Asbesti on edelleen käytössä eri puolella
maailmaa, kuten Venäjällä ja Itä-Euroopassa, Brasiliassa ja useissa Afrikan ja
Aasian maassa, esimerkiksi Kiinassa. Asbestialtistumisen ja mesoteliooman
puhkeamisen välinen aika on pitkä, jopa 40–50 vuotta.
”Onkin esitetty arvioita, että
mesotelioomatapaukset nousevat lähivuosina maailmanlaajuisesti”, Paajanen
sanoo.
LL Juuso Paajanen väittelee 28.8.2020 kello 15 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä
tiedekunnassa aiheesta ”Prognostic factors in malignant pleural mesothelioma”. Väitöstilaisuutta
voi seurata etänä Zoomin kautta. Vastaväittäjänä on
professori Raphael Bueno Harvardin yliopistosta. Kustoksena on professori
Marjukka Myllärniemi. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu, ja se on
luettavissa
E-thesis -palvelussa.