Sarveiskalvonsiirtoleikkaus

Sarveiskalvonsiirto on päiväkirurginen toimenpide. Leikkaus tehdään yleensä aamulla, minkä jälkeen vointiasi seurataan muutaman tunnin ajan ennen kotiutumista. Jälkitarkastus on seuraavana päivänä.

Sarveiskalvonsiirtoleikkaus tehdään yleensä paikallispuudutuksessa eli leikkauksessa ollaan hereillä ja omissa vaatteissa. Kaihileikkaus on
mahdollista yhdistää sarveiskalvonsiirtoon ja se tehdäänkin hyvin usein DSAEK- ja DMEK-leikkauksien yhteydessä.

Jos sarveiskalvonsiirto on perusteltu hoito molempiin silmiin, ensin hoidetaan toinen silmä. Kun aiemmin leikatun silmän ompeleet on poistettu, ja muutokset näössä ovat pysähtyneet, voidaan suunnitella toisen silmän leikkaus.

Sarveiskalvonsiirto voidaan suorittaa neljällä eri tekniikalla:

 

• Lävistävän sarveiskalvonsiirron (PKP) tekniikkaa on käytetty pitkään. Siinä sarveiskalvosta poistetaan pyöreä keskeinen kiekko, joka sisältää kaikki sarveiskalvon kerrokset. Tilalle ommellaan vastaava kaikki sarveiskalvon kerrokset sisältävä siirre. Ompeleet poistetaan noin vuoden kuluttua leikkauksesta.
   
• Endoteelinsiirto (DSAEK tai DMEK) on tällä hetkellä eniten tehty sarveiskalvonsiirto. Siinä sarveiskalvosta vaihdetaan ainoastaan Descemetin kalvo ja endoteelisolukerros. DSAEK-menetelmssä siirrännäinen on paksumpi, siirrännäisessä on mukana sarveiskalvon strooman osaa.
  Heti leikkauksen jälkeen on tärkeöö olla selinmakuulla asentohoidossa muutamasta päivästä viikkoon.  Asentohoito on tärkeää siirteen kiinnittymisen takia. Endoteelinsiirrossa ompeleita laitetaan vain muutama ja ne poistetaan noin kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta. Näkö kirkastuu endoteelisiirron jälkeen nopeammin kuin lävistävän siirron jälkeen ja siirteeseen tulee vähemmän hajataittoa ja harvemmin hyljintäreaktio.
   
• Kerroksittaisessa sarveiskalvon pintakerrosten siirtoleikkauksessa (DALK) sarveiskalvosta poistetaan pintakerrokset Descemetin kalvoon asti, jotka korvataan sarveiskalvosiirteellä. Oma endoteelisolukko siis säilyy. DALK-tekniikka on kirurgisesti vaativa ja leikkaus kestää muita sarveiskalvonsiirtoja kauemmin. Asentohoito selinmakuulla varmistaa siirteen kiinnittymisen kunnolla. Lääkärimme kertoo sinulle asentohoidon tarpeen ja keston. DALK-leikkauksen etuja ovat oman endoteelikerroksen säilyminen ja pienempi hyljintäreaktioiden mahdollisuus. DALK-siirre tehdään usein keratokonusta sairastavalle.

Sarveiskalvo on silmän värikalvon päällä oleva läpinäkyvä ja muodoltaan kaareva kudos. Sarveiskalvon päätehtävänä on läpäistä ja taittaa valoa sekä toimia silmän mekaanisena suojana. Sarveiskalvo on ikään kuin linssi, jonka läpi näköhavainto kirkastuu. Sarveiskalvon paksuus on vain noin 0,5 millimetriä.

Sarveiskalvo muodostuu viidestä eri kerroksesta, joista pinnallisin kerros on nopeasti uusiutuva epiteelikerros. Epiteelin alla sijaitsee Bowmanin
kerros, joka ei uusiudu, vaan korvautuu vammautuessaan arvella. Sen jälkeen on strooma eli tukikerros, joka muodostaa valtaosan sarveiskalvon paksuudesta. Seuraavana on Descemetin kalvo ja alimmaisena on uusiutumaton endoteelisolukerros, joka vähentyessään heikentää näköä.

Tänä päivänä tehdään kerroksittaisia sarveiskalvonsiirtoja, joissa on mahdollista poistaa silmästä vaurioitunut sarveiskalvon kerros ja korvata se luovutetulla terveellä samalla sarveiskalvon kerroksella.

Sarveiskalvonsiirtoon pääseminen vaatii lähetteen HUS Silmätaudeille. Kun lähetteesi saapuu meille, saat kutsun etuosakirurgiselle osastolle silmälääkärin tutkimuksiin. 

Silmälääkärin tutkimuksissa selvitetään mistä silmäsairaudesta on kyse ja voidaanko sarveiskalvonsiirrolla parantaa näköä. Jos sarveiskalvon siirto on soveltuva hoito, laitamme sinut sarveiskalvonsiirtojonoon. 
 

Saat silmälääkärin tutkimusten yhteydessä ohjeen sarveiskalvonsiirtoleikkauksesta, jossa on Silmäpankin puhelinnumero. Silmäpankkiin voi soittaa arkisin klo 8 - 15 välillä ja tiedustella milloin leikkaukseen pääsee. Jonotusaika sarveiskalvonsiirtoon vaihtelee muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. 

Leikkauksen jälkeen silmä saattaa tuntua hieman aralta ja siinä voi olla verenpurkauma sekä lievää kipua. Kotona silmäkipua voi lievittää apteekin reseptivapailla kipulääkkeillä. Jos silmäkipu ei lievity kipulääkkeillä, tulee ottaa yhteyttä etuosakirurgiseen yksikköön S4 puhelimitse tai päivystysaikana silmätautien päivystyspoliklinikalle.

Antibiootti- ja kortisonisilmätippoja käytetään erillisen ohjeen mukaisesti leikkauksen jälkeen. Lääkäri määrää myös sarveiskalvonsiirtoleikkauksen jälkeen kostutustippoja, jotka helpottavat mahdollista kuivuuden tunnetta leikatussa silmässä. Jos silmänpainetta alentavia tippoja on käytetty ennen leikkausta, niiden käyttö jatkuu myös leikkauksen jälkeen.

Silmälääkärin kontrollikäynnit ovat säännöllisesti sarveiskalvonsiirtoleikkauksen jälkeen. Näillä käynneillä seurataan näön kuntoutumista sekä muutetaan tarvittaessa silmätippojen annostusta.

Asentohoito selinmakuulla kuuluu hoito-ohjeistukseen kerroksittaisten sarveiskalvonsiirtoleikkausten DSAEK, DMEK ja DALK jälkeen. Asentohoitoa toteutetaan siirteen kiinnittymisen vuoksi muutamasta päivästä viikkoon tai lääkärin ohjeistuksen mukaisesti.

Sairaalasta saat mukaasi suojakilven, jota käytetään kuukauden ajan nukkuessa leikatun silmän suojana. Leikattua silmää ei saa hieroa, eikä painella. Kostutustippojen käyttö helpottaa mahdollista hiekan tai roskan tunnetta silmässä. Aurinkolaseja voi käyttää kirkkaalla ilmalla häikäisyn estämiseksi.

Leikatun silmän luomet tulee puhdistaa päivittäin kuukauden ajan leikkauksen jälkeen. Suihkussa saa käydä, mutta pesuveden joutumista leikattuun silmään pitää välttää. Saunaan ja uimaan voi mennä 4 viikon kuluttua leikkauksesta, silmän tilanteesta riippuen. Silmämeikkiä voi käyttää 2 viikon kuluttua leikkauksesta. Fyysisesti raskasta työtä, ponnistelua, nostamista ja kantamista suositellaan välttämään 2 kuukautta lävistävän (PKP) ja kerroksittaisen pintaleikkauksen (DALK) jälkeen. Endoteelinsiirtoleikkauksien jälkeen fyysistä rasitusta tulee välttää 1 kuukauden jälkeen. Tavanomaiset kevyet kotitoimet voi tehdä, sekä kantaa kevyitä kantamuksia.


Sarveiskalvonsiirtoleikkauksen jälkeen voi käyttää niitä silmälaseja, joilla näkee parhaiten. Uudet silmälasit kannattaa hankkia vasta sarveiskalvon ompeleiden poiston jälkeen.

Sarveiskalvosiirteen hyljintäreaktiossa siirteen saajan elimistön puolutusjärjestelmä hyökkää sarveiskalvonsiirrettä vastaan, mikä johtaa siirteen samenemiseen ja mahdolliseen uusintasiirtoon.


Lävistävän sarveiskalvonsiirron (PKP) jälkeen hyljintäreaktio ilmenee noin 5-25 %:lla potilaista riippuen sarveiskalvonsiirtoleikkauksen syystä.

Hyljintäreaktio on harvinainen, mutta mahdollinen, kerroksittaisten sarveiskalvonsiirtoleikkausten DSAEK, DMEK ja DALK jälkeen.
Mikäli hylkimisreaktio huomataan ajoissa, se voidaan saada pysähtymään paikallislääkityksellä. Siksi näiden oireiden kohdalla yhteydenotto hoitavaan yksikköön on hyvin tärkeää. Systeemisen hylkimisenestolääkityksen aloittaminen sarveiskalvonsiirtoleikkauksen vuoksi on harvinaista. Hylkimisenestolääkitystä voidaan harkita, jos aiempi siirre on samentunut hylkimisen takia.

Hylkimisen oireita ovat:

• näön heikentyminen
• silmän kipu
• silmän punotus
• valonarkuus

Sarveiskalvonluovuttaja voi olla ainoastaan kuollut ihminen. HUS Silmätautien sarveiskalvonluovutukset tehdään HUSin tai Helsingin kaupungin sairaaloissa. Teho- ja päivystysosastoilla kuolevan potilaan hyvään hoitoon kuuluu aina selvittää potilaan soveltuvuus sarveiskalvonluovuttajaksi, jotta sarveiskalvonsiirtoa odottavia potilaita voidaan auttaa.


Kudoslain (9§ 24.6.2010) mukaan kuolleen ihmisen kudoksia saadaan irrottaa, jos hän ei ole sitä elinaikanaan vastustanut. Mahdollisen luovuttajan kudosluovutustahto varmistetaan omaisilta ennen sarveiskalvon irrotusta. Silmäpankki toimii sarveiskalvonirrotuksissa kudoslain ja Fimean ohjeiden mukaisesti.


Suurimman osan Silmäpankin sarveiskalvoista irrottaa Silmäpankin irrotustiimi. Osa sarveiskalvoista tilataan Tampereelta monikudospankki
Regeasta. Silmäpankin käyttämät sarveiskalvot ovat kaikki kotimaisia.


Sarveiskalvonluovuttajasta otetaan verikoe, jolla varmistetaan, että hänellä ei ole tarttuvia sairauksia. Sarveiskalvot voidaan käyttää
sarveiskalvonsiirtoleikkauksessa vasta sitten kun luovuttajan verinäytteet sekä sarveiskalvojen sieni- ja bakteeriviljely on todettu negatiivisiksi. Jos
näytteissä on positiivinen vastaus, siirteitä ei käytetä ollenkaan.

Sairaus, jonka ainoa hoitomuoto on elin- tai kudossiirto, voi koskettaa niin sinua kuin lähimmäistäsikin. Suomalaisista 90 % suhtautuu myönteisesti elinluovutukseen.

Kudossiirteitä käytetään sairauksien, vammojen ja tapaturmien hoitoon. Ne eivät pelasta ihmishenkiä kuten elinsiirrot, mutta nopeuttavat toipumista ja parantavat elämänlaatua. Kudoksia ovat muun muassa silmän sarveiskalvo, sydänläpät, luu, jänteet, rusto, iho ja amnionkalvo.

Sarveiskalvonsiirrolla voidaan palauttaa näkökyky, kun oma sarveiskalvo on vahingoittunut tai se on sairauden tai infektion samentama. Sarveiskalvonsiirtojonossa on yli 100 ihmistä. Heille sarveiskalvonsiirto on ainoa keino parantaa näköä. Sarveiskalvosiirteistä on jatkuva pula.

Elinluovutuskortin täyttäminen kertoo oman tahdon selkeästi. Myös kanta.fi-palvelussa kohdassa tahdonilmaisut voi käydä ilmoittamassa elinluovutustahtonsa. Elin- ja kudosluovutustahto kannattaa muistaa kertoa myös läheisille.

Sarveiskalvonluovuttajaksi ei sovellu henkilö, jolle on tehty silmän sisäinen leikkaus tai joka sairastaa sarveiskalvosairautta. Hän soveltuu kuitenkin mahdollisesti elin- tai muiden kudosten luovuttajaksi. Elinten ja kudosten luovutus tapahtuu nimettömänä ja vapaaehtoisesti, eikä siitä makseta mitään luovuttajalle. Luovuttajan henkilöllisyyttä ei kerrota siirteen saajalle. Luovuttajan omaiset eivät saa tietoa siirteen saajasta.

Ilotulitteiden aiheuttamat silmävammat ovat yksi syy sarveiskalvonsiirtoleikkauksiin. Viime vuosina ilotulitevammojen määrä on vähentynyt suojalasien käytön ansiosta. On tärkeää, että myös ilotulituksen katsojat käyttävät suojalaseja, sillä ilotulite saattaa lähteä väärään suuntaan kohti ihmisjoukkoa ja voi aiheuttaa silmävamman katsojalle.

Suojalasien käyttöä suositellaan myös muissa tilanteissa, joissa on silmävamman mahdollisuus. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi puutarhatyöt, oksien leikkaaminen, marjastus ja sienestys sekä metsässä liikkuminen. Pelatessa squashia, tennistä, salibandyä tai muuta vastaavaa urheilulajia, suositellaan myös suojalasien käyttöä.

Mikäli sarveiskalvonsiirtoleikkauksesta on kulunut vasta vähän aikaa, on parempi välttää kokonaan tapaturmille altistavaa toimintaa.