Maksansiirrot

Kroonisten maksatautien syynä on lähes aina maksakirroosi ja siirtoon päätyneistä kirroosipotilaista yli puolet sairastaa joko primaaria biliaaria kirroosia tai primaaria sklerosoivaa kolangiittia. Alkoholi on kirroosin syynä 21%:lla maksansiirron saaneista mutta alle 10%:ssa kaikista siirron saaneista. 
 
Kaikista maksansiirron saaneista noin 10 %:lla syynä on alkoholi. Alkoholikirrootikon maksansiirron edellytys on täydellinen ja pysyvä alkoholista pidättäytyminen heti diagnoosin tultua ilmi ja osoitus siitä, että potilas pystyy olemaan ilman alkoholia.
 
Äkillisen maksan vajaatoiminnan syynä voi olla myös krooninen, useiden tekijöiden aiheuttama immunologinen maksatulehdus, lääkkeen tai muun aineen aiheuttama raju vaurio maksaan tai virustauti. Yli puolella potilaista äkillisen maksan vajaatoiminnan syytä ei pystytä osoittamaan laajoista tutkimuksista huolimatta.
 
Maksan toiminnan pettäessä joko äkillisesti tai hitaasti on seurauksena menehtyminen, ellei potilaalle voida tarjota mahdollisuutta maksansiirtoon. 
  
Maksansiirron jälkeen suurin osa potilaista viettää täysin normaalia elämää. Osalle potilaista voi kuitenkin kehittyä vaikeitakin komplikaatioita siirron jälkeen ensimmäisten viikkojen aikana, jolloin hoidot pitkittyvät ja toipuminen viivästyy.
 
Alkuvaiheessa reilu kolmannes potilaista läpikäy hylkimisen, mikä on hoidettavissa lisäämällä hyljinnänestolääkitystä. Erilaiset tulehdukset ovat myös tavallisia ensimmäisten viikkojen aikana, jotka nekin hoituvat lääkkeillä.

Maksansiirron tulokset ovat Suomessa parantuneet ajan myötä ja nykyiset siirtotulokset ovat kansainvälistä kärkiluokkaa: Noin 95 % 2000-luvulla maksansiirron saaneista on elossa vuoden kuluttua siirrosta ja 80 % kymmenen vuoden kuluttua siirrosta.

Aloitamme mahdollisen maksansiirtopotilaan arvioinnin omassa keskussairaalassamme selvittämällä, onko siirto aiheellinen tai potilaalle tarpeen. Samalla arvioimme alustavasti mahdollisia siirron esteitä. Koska siirtoleikkaus on jo itsessään iso ja vaativa toimenpide, on potilaan muiden sisäelinten toiminta varmistettava mm. sydän- ja keuhkotutkimuksin. Lisäksi selvitämme mahalaukun, paksusuolen ja sappiteiden tilaa tähystystutkimuksin ja virustilannetta sekä pyydämme myös päihdelääkärin arviointia potilaan soveltuvuudesta. Mikäli arvioimme potilaan sopivaksi maksansiirtoehdokkaaksi, lähetämme hänet Hyksiin lisäselvityksiin.
 
Koska elinsiirron jälkeen potilaille aloitetaan voimakas hylkimistä estävä lääkitys, ei elimistössä saa olla minkäänlaista syöpää tai syövän alkua ennen siirtoa. Selvitämme elimistön tilaa Hyksin elinsiirtoyksikössä lisätutkimuksin mm. vartalon tietokonetomografialla, magneettitutkimuksella ja sappiteiden kuvantamisella. Kaikki mahdolliset tulehdukset on hoidettava ennen elinsiirtoa.

Käymme Elinsiirtoyksikössä läpi kaikki potilaan tutkimukset, arvioimme siirron tarpeen, mahdolliset vasta-aiheet sekä teemme muut esivalmistelut. Lisäksi kartoitamme potilaan psykososiaalisen tilanteen. Anestesialääkäri arvioi, kestääkö potilas leikkauksen. Elinsiirtokirurgi käy läpi siirtoleikkauksen yksityiskohtineen ja jatkohoitoineen yhdessä potilaan ja hänen lähiomaisensa kanssa. Elinsiirtokoordinaattori kertoo potilaalle mitä siirtolistalla oleminen edellyttää.

Kun kaikki tutkimukset on tehty, pidetään potilasta koskeva maksakokous, jossa päätetään siirtolistalle asettamisesta tai maksansiirron epäämisestä. 

Odotusaika maksansiirtoon vaihtelee potilaan siirtotarpeen mukaan. Osa tarvitsee siirron mahdollisimman pian, osa voi odottaa jopa useamman kuukauden ajan. Keskimäärin odotusaika on noin 2–3 kuukautta. Maksansiirtoa odottavien kuolleisuus on hyvin pieni. Kuitenkin mikä tahansa perustaudin komplikaatio voi johtaa menehtymiseen ennen sopivan siirrännäisen löytymistä.

Kun veriryhmän, koon ja kiireellisyyden puolesta potilaalle sopiva aivokuollut luovuttaja on todettu, aloitetaan sekä irrotusleikkauksen että siirtoleikkauksen valmistelut. Maksasiirrännäisen säilytysaika elimistöstä irrallaan pyritään minimoimaan, siksi leikkaukset ajoitetaan osittain samanaikaisiksi. Elinluovuttajan leikkauksen aikana vastaanottaja nukutetaan ja aloitetaan sairaan maksan irrotus. Uuden maksan saavuttua, poistetaan potilaan oma maksa ja asetetaan tilalle uusi maksa, jonka verisuonet yhdistetään ompelemalla potilaan omiin suoniin ja sappitie yhdistetään.

Seuraamme siirron jälkeen potilasta muutaman vuorokauden teho-osastolla. Heti kun riskit uusintavuotoihin ja mahdollisiin muihin komplikaatioihin ovat riittävän pieniä, siirrämme potilaan vuodeosastolle. Pyrimme normalisoiman potilaan elintoiminnot mahdollisimman pian ja kannustamme potilasta liikkumaan. 

Yleensä toipuminen sairaalassa kestää noin 2–3 viikkoa, jonka jälkeen seurataan maksan toimintaa tihein laboratoriomittauksin. Alussa verikokeita otetaan viikoittain, jonka jälkeen siirrytään asteittain 1–2 kuukauden välein tapahtuviin kontrolleihin. Ensimmäisen vuoden aikana potilas käy seurannoissa Hyksin elinsiirtoyksikössä tiheästi. 

Seuraamme maksansiirtopotilaita erikoissairaanhoidossa koko loppuelämän ajan. Ainoa keino havaita mahdolliset ongelmat ajoissa, on ottaa verinäytteitä säännöllisesti, 3–4 kuukauden välein ja tavata potilasta. Jos maksan toiminta pysyy vakaana ja hylkimislääkityksessäkin päästään matalampiin ylläpitoannoksiin, seurantakäynnit Hyksin Elinsiirto- ja maksakirurgian klinikalla harvenevat. Potilaan on kuitenkin käytävä omassa keskussairaalassa välitarkastuksissa.

Maksansiirtopotilaat joutuvat muiden elinsiirtopotilaiden tavoin syömään hylkimisen estolääkkeitä koko loppuelämänsä ajan. 

Alkuvaiheessa lääkkeiden annokset on pidettävä suurina, mutta lääkemäärää pyritään vähentämään jo ensimmäisen vuoden aikana. Lääkkeiden aiheuttamat haittavaikutukset ovat yleensä annosriippuvaisia ja häviävät, kun lääkitystä voidaan ajan myötä vähentää. 
Riski äkilliseen hylkimisreaktioon on kuitenkin aina olemassa, ja toisinaan lääkeannoksen vähentäminen aiheuttaa hylkimisen ilmaantumisen. Tällöin joudutaan yleensä palaamaan entiseen annosteluun. 

Meilahden kolmiosairaala

Osasto 5B