Levottomat jalat -oireyhtymän (RLS) hoitopolku HUS-alueella
Asiasanat:RLS:n esiintyvyys on väestössä noin 5%, joskin oireita esiintyy jopa 10%:lla. Vaikea RLS tulee hoitaa tehokkaasti, koska se aiheuttaa merkittävää kärsimystä potilaalle (kuten vaikea kipu), ja siihen liittyy mm unettomuutta.
RLS-potilaat hakeutuvat vastaanotolle usein unettomuusoirein, ja heillä saattaa olla unettomuuden hoitoon suunnattua lääkitystä, joka pahentaa RLS-oireilua. Tavallisimpia niistä ovat mirtatsapiini ja ketiapiini, jotka saattavat myös aiheuttaa RLS-oireiston. Samanaikaisiin psykiatrisiin häiriöihin suunnatut antidopaminergiset ja serotonergiset lääkkeet voivat akatisian ohella altistaa myös RLS-oireille. Somaattisina sairauksia RLS:n taustalla voi olla Parkinsonin tauti, uremia, anemia, diabeettinen neuropatia, alaraajalaskimosairaudet, tulehdukselliset nivelsairaudet ja tukirankaperäiset sairaudet.
Ensisijaista on poistaa tai hoitaa sekundaarisen RLS:n syyt, silloin kuin mahdollista. Oireenmukainen hoito lievittää oireita nopeasti lyhyellä aikavälillä, mutta bentsodiatsepiinit ja opioidit heikentävät unenlaatua ja altistavat uniapnean pahenemiselle, ja niihin kehittyy toleranssia pitkäaikaiskäytössä. Gabapentinoidit puolestaan syventävät unta, mutta niiden tavallisina haittoina ovat huimaus ja pahoinvointi ja ne saattavat pahentaa unenaikaista hengityshäiriötä, joskaan ei siinä määrin kuin bentsodiatsepiinit.
RLS:n hoidossa ensijaislääkkeinä pidetyt dopamiiniagonistit sopivat huonosti unettomuuspotilaille aktivoidessaan valvejärjestelmää ja keventäessään unta. Lisäksi niiden psyykkiset haitat ja riskit (ahdistus, impulsiivisuus, agressiivisuus, peliriippuvuus, psykoosi) korostuvat psykiatrisillapotilailla. Riskinä dopamiiniagonisteilla on myös augmentaatio, oireiden paheneminen keskimäärin 1.5v käytössä ja riski korostuu, jos taustalla on raudanpuute. Nykykäsityksen mukaan aivojen raudanpuute heikentää dopamiinisynteesiä ja dopamiiniagonistien yhtäjaksoinen käyttö johtaa haitallisiin reseptorimuutoksiin.
Aivoissa, mustatumakkeessa voi olla raudanpuute, vaikka potilaan hemoglobiini olisi normaali ja ferritiini yleisellä viitealueella. Aivojen raudansaanti on heikompaa kuin muualla kudoksissa, ja hemoglobiinisynteesi sitoo rautaa tehokkaimmin. Siksi rautainfuusiosta on todettu näyttöä myös potilailla, joilla ferritiini on huomattavan korkea. RLS-potilaalla ferritiinin tulisi olla vähintään 75ug/l. Tutkimusnäyttöä on oikein kohdennetun rautainfuusion ja riskit vähäiset suhteessa hyötyyn kun käytetään pienimolekyylistä valmistetta. Anafylaksiariski ja vasta-aiheet rautahoidolle tulee huomioida.
Ajankohtaisesti rautainfuusion saatavuus on HUS-alueella ja valtakunnallisestikin epäyhtenäistä ja potilaat ovat siten eriarvoisessa asemassa. Hoitoa tulee yhtenäistää saatavilla olevan tutkimusnäytön perusteella, vaikka Käypä hoito -suositusta ja Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistusta ei ole vielä saatavilla. Tarvittaessa täydennetään hoitoketjua ostopalveluin.
Toimipisteet
Unihäiriöpoliklinikka, Pasila
Unihäiriöpoliklinikka tarjoaa unihäiriökonsultaatioita.