Vanhusten verenpainetta hoidettava yksilöllisesti
Nykyiset kohonneen verenpaineen hoito-ohjeet eivät sovellu kaikille vanhuksille, vaan hoito on säädettävä toimintakyvyn ja muun voinnin mukaan.
Verenpaine kohoaa iän myötä ja hoitamattomana se on suurin yksittäinen toimintakyvyn heikentäjä ja siitä voi seurata vakavia sairauksia, kuten aivohalvaus, sydäninfarkti ja sydämen vajaatoiminta.
Kohonneen verenpaineen hoitamisella voidaan vähentää näiden sairauksien ohella myös muistisairauden riskiä.
Tästä huolimatta sen hoito on muiden maiden tavoin myös Suomessa huonolla tolalla: potilaista vain kolmanneksella se on tavoitteessaan, kolmanneksella ei hoideta ja kolmanneksella sitä ei ole diagnosoitu.
Verenpaineen hoidon hyödystä on selvää näyttöä yli 80-vuotiailla, joten vanhuksiin erikoistuneet lääkärit, geriatrit, haluavat tarkentaa hoito-ohjeita hauraimpien verenpainepotilaiden kohdalla.
- Kohonnutta verenpainetta ja sen hoitoa on tutkittu eniten keski-ikäisillä ja vähintään kohtuullisen toimintakyvyn omaavilla. Huonokuntoisimpiin tai monisairaisiin vanhuksiin tätä tietoa ei voi suoraan soveltaa, geriatrian professori Timo Strandberg Helsingin ja Oulun yliopistoista ja HUSista sanoo.
Kolme geriatrian professoria Athanase Benetos, Mirko Petrovic ja Timo Strandberg tekivät arvostetun Circulation Research -tiedelehden pyynnöstä katsauksen vanhusten kohonneeseen verenpaineeseen ja sen hoitoon liittyvästä tutkimusaineistosta.
Kolme potilastyyppiä
Vanhukset eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä, joten katsauksen laatineet professorit suosittelevat ennen vanhusten verenpaineen hoitoa laatimaan potilasprofiilin henkilön toimintakyvyn, omatoimisuuden ja kognitiivisten kykyjen perusteella.
- Hoitoa suunniteltaessa ei saisi liikaa tuijottaa ikävuosia, vaan ennemminkin biologista ikää, jonka määritteleminen usein edellyttää huolellista lääkärintutkimusta, Timo Strandberg toteaa.
Vanhusten biologinen ikä jaettiin katsauksessa kolmeen pääryhmään. Ensimmäiseen ja varsin suureen ryhmään kuuluivat ne, joilla on hyvä toimintakyky ja jotka selviävät itsenäisesti arjestaan.
Toiseen ryhmään luokitellaan kohtuullisen toimintakyvyn vanhukset, joilla on vain jonkin verran gerastenian eli vanhuuden haurausoireyhtymän piirteitä ja toimintakyvyn heikkenemistä.
Kolmanteen ryhmään kuuluu etupäässä yli 85-vuotiaita vanhuksia, joiden toimintakyky on merkittävästi heikentynyt. Heidän fyysinen, kognitiivinen, psykologinen ja sosiaalinen toimintakykynsä on alentunut, eivätkä he useinkaan tule toimeen itsenäisesti.
Biologisen iän luokituksen lisäksi vanhuksen verenpaine mitataan sekä istuessa että seistessä yhteensä kolmesti ja kahdella eri käynnillä.
Lisäksi on selvitettävä ovatko lääkkeet tai vanhuksen eri sairaudet kohonneen tai yllättäen laskeneen verenpaineen taustalla. Sairaudet, kuten munuaissairaudet voivat nostaa ja sydämen vajaatoiminta laskea verenpainetta.
Hoidossa hyödyt ja riskit punnittava
Verenpaine on Käypä hoito -suosituksen mukaan koholla, kun sen yläpaine on 140 ja alapaine yli 90 tai korkeampi. Yli 80 vuotiailla se on koholla, kun yläpaine on noussut 150:een.
Kohonnut verenpaine pitäisi suosituksen mukaan saada alenemaan joko elintapoja muuttamalla tai verenpainelääkkein. Ensisijaisena hoitona listataan elintapamuutokset eli painon pudottaminen, suolan vähentäminen, fyysinen aktiivisuus ja kohtuullinen alkoholin käyttö.
Mutta miten Käypä hoito -suositukset ovat katsauksen mukaan sovellettavissa vanhuksiin?
Vanhuksille ei kaikkia näitä voi suositella, sillä esimerkiksi painon pudottaminen merkitsee usein lihasmassan vähenemistä ja suolan vähentäminen voi taas lisätä muun muassa kaatumisriskiä.
- Vanhuksilla verisuonet ovat useimmiten jo jäykistyneet, joten elintapamuutoksista ei juuri ole hyötyä verenpaineen alentamisessa, Strandberg sanoo.
Katsauksen mukaan hyvän ja kohtuullisen toimintakyvyn vanhukset hoidetaan samalla tavalla kuin nuoremmatkin potilaat ja tavoitteena on hoitosuositusten mukainen alle 140 verenpaine.
Toimintakyvyn ollessa heikompi tehdään perusteellinen geriatrinen arviointi ja punnitaan verenpainehoidon hyödyt ja riskit, jonka jälkeen hoito suunnitellaan yksilöllisesti.
Hauraiden vanhusten verenpaineen lääkehoito aloitetaan varovaisesti yhdellä lääkkeillä ja pienin annoksin. Annostusta ja lääkkeitä lisätään vähitellen tarpeen mukaan.
Verenpaineen tavoitearvona on heillä 150, mutta mikäli yläpaine laskee alle 130, pitää verenpainelääkitystä keventää tai lopettaa. Samanaikaisesti on tärkeää seurata, vaikuttavatko mahdolliset muut sairaudet tai lääkitys verenpaineeseen.
Hauraimpien vanhusten liian tehokas verenpaineen alentaminen voi heikentää kognitiota ja aiheuttaa sekavuutta. Katsauksen mukaan tärkeintä on pitää eri sairauksien oireet mahdollisimman vähäisinä ja keskittyä ylläpitämään hyvää elämänlaatua.
Kohonneen verenpaineen Käypä hoito -suositusta päivitetään parhaillaan ja sen on tarkoitus valmistua loppuvuodesta. Suosituksessa otetaan Strandbergin mukaan huomioon myös vanhusten hoidon haasteet.
Linkki katsaukseen:
https://www.ahajournals.org/doi/pdf/10.1161/CIRCRESAHA.118.313236
Meilahden kampuksella tuotetaan vuosittain noin 2000 uutta tieteellistä julkaisua. Juuri julkaistu -juttusarjassa uutisoidaan pieni otos näistä artikkeleista. Tavoitteena on esimerkein avata Meilahden kampuksen tutkimuksen laajaa kirjoa ja tuoda terveystieteellistä tutkimusta lähemmäksi ihmisten arkea.
Teksti: Teija Riikola