Uuteen järjestykseen vain muutamassa päivässä

Normaalitilanteessa Jorvin teho-osasto U2:lla hoidetaan yleistehopotilaita ja palovammapotilaita. Heti koronavirusepidemian alussa tilat otettiin koronapotilaiden käyttöön. Toiminta käynnistyi jo viikon sisällä aloituksesta.

”Päiväkirurgian heräämön tehtiin tilat muille tehohoitopotilaille. Samalla aloitettiin päiväkirurgian leikkausosaston henkilökunnan sekä leikkaus- ja anestesiahoitajien perehdytys tehohoitoon”, ylilääkäri Tero Varpula Jorvin teho-osastolta kertoo.

Siirtyvä henkilöstö sai ensin Apotti-koulutusta, sillä Apotin näkymä on erilainen leikkaussalissa ja tehohoidossa. Lisäksi henkilöstölle järjestettiin verkkokursseja, pienryhmäkoulutusta ja iv-lupia.

”Suurin osa koulutuksesta oli niin sanottua hands on -koulutusta. Jouduimme purjehtimaan laivaa samaan aikaan kuin sitä rakennettiin”, Varpula kuvailee.

Hoitohenkilökunta jaettiin työpareihin, joissa kokeneempi tehohoitaja oli aina kokemattomamman apuna. Normaalisti tehohoidossa työskentelee noin 80 hoitajaa, mutta epidemia-aikana hoitajia on ollut noin 150.

U2:n potilaspaikkojen täyttyessä K-leikkausosaston heräämöön perustettiin toinen teho-osasto koronapotilaille. Se edellytti kaiken leikkaustoiminnan siirtämistä pois osastolta. Päivystysleikkaukset siirtyivät päiväkirurgialle, vatsakirurgia Lohjalle ja tukielin- ja plastiikkakirurgia Töölöön. 

Toiseen aaltoon on varauduttu

Toukokuussa epidemiatilanne oli rauhoittunut niin, että toimintoja pystyttiin siirtämään takaisin omille osastoilleen. Haastatteluhetkellä tehohoitoa vaativia koronapotilaita hoidettiin vain U2:lla. Epidemian toista aaltoa varten on varattu viisi lisäpaikkaa, joiden Varpula toivoo riittävän kesän yli.

”Jos seuraava aalto on suurempi kuin ensimmäinen, joudumme palaamaan väliaikaisiin järjestelyihin. Se onnistuu muutamassa päivässä nyt, kun tätä on harjoiteltu”, Varpula sanoo.

Varpula myöntää, että henkilöstölle epidemia-aika on ollut rankka. Koronaviruspotilaiden hoito on vaikeaa ja raskasta eikä suojavarusteissa työskentely helpota asiaa.

”On ällistyttävän hienoa, miten ihmiset ovat jaksaneet tätä. Vaikka yhteiskunta on nyt palautumassa kohti normaalia, meidän osaltamme tilanne ei normalisoidu vielä pitkään aikaan. Tämä on henkisesti vaikea vaihe, kun joutuu varautumaan siihen, että uusi aalto voi olla vielä tulossa”, Varpula sanoo.

Osaamista voisi jakaa puolin ja toisin

Anestesiahoitajana työskentelevä Petra Lindholm siirtyi epidemian alkaessa leikkaussalista tehohoitoon. Tieto siirtymisestä tuli lopulta vain parin päivän varoitusajalla. Työpajatyyppisessä koulutuksessa käytiin läpi tehohoitopotilaan hoito. 

”Anestesiassa ja tehohoidossa on yhteneviä tekijöitä, kun potilaita hoidetaan nukutettuna. Myös tehohoidon näkymä Apottiin oli helppo omaksua, mutta lääkehoidossa oli enemmän opeteltavaa”, Lindholm kertoo.

Viisi vuotta Jorvin teho-osastolla työskennellyt tehohoitaja Maria Rosenlund on saanut jatkaa omassa työssään, mutta hän on joutunut perehdyttämään uusia työkavereita. 

”Perehdytys on ollut uuvuttavaa ja vaatinut itsensä tsemppaamista. Tilanne eskaloitui kuitenkin niin nopeasti, että hyvin pian ymmärsi, että tarvitsemme leikkausosaston henkilökuntaa. Ilman emme olisi pärjänneet”, Rosenlund sanoo.

Rosenlundille tuli yllätyksenä, että eri tehtävissä työskentelevien hoitajien osaamisessa on niin suuria eroja. Siinä missä anestesiahoitajat ymmärtävät tehohoidosta jo entuudestaan paljon, ei leikkaushoitajille ole välttämättä ollut edes iv-lupia. Ymmärrys toisten osaamisesta on auttanut muokkaamaan perehdytyksestä kullekin sopivan. Teho-osaston työvuorot on pyritty suunnittelemaan niin, että salissa on aina myös kokenut tehohoitaja.

Uusia epidemia-aaltoja voi tulla vielä, joten nyt luotua tiivistä yhteistyötä tarvitaan jatkossakin. Rosenlund pohtii, että apua voisi tarjota puolin ja toisin.

”Leikkausjonoa kertyy koko ajan. Jos leikkaussalin hoitajat pystyvät näin hyvin auttamaan meitä, niin varmaan mekin voisimme auttaa heitä, ainakin heräämössä.”

Usko omaan osaamiseen vahvistunut

Poikkeusaika on opettanut Lindholmille nopeaa muuntautumista roolista toiseen, kun päivystysleikkaukset ovat jatkuneet teho-osastotyön ohella.

”Nyt kun leikkaussaleja ja heräämö on taas avattu, koen itseni vahvemmaksi omalla tontillani. Perustukset ovat vahvistuneet”, Lindholm toteaa.

”Myös tehohoidossa oma vastuu on kasvanut, kun työskentelemme suojavarusteissa. Lääkärit eivät voi noin vain tulla viideksi minuutiksi katsomaan potilaan vointia. Hoitajan on osattava analysoida potilaan vointia ja tiedettävä, milloin lääkäri pitää pyytää paikalle”, Rosenlund jatkaa.

Lindholm ja Rosenlund ovat yhtä mieltä siitä, että yhteishenki ja ilmapiiri osastoilla ovat epidemia-aikana parantuneet, vaikka työ on raskasta ja kuormittavaa. Tiimistä ja työkavereista saa voimaa.

Teksti: Suvi Huttunen
Kuva: Pietari Hatanpää

Husari 3/2020