Siirry pääsisältöön

Artikkeli Julkaistu 24.9.2021 10.22

Tutkimus on edellytys terveydenhuollon kehittymiselle

Asiasanat:
  • Husari
  • tutkimus
  • lihavuus

Terveydenhuolto voi kehittyä vain näyttöön perustuen. Sairauksien syyt ja oikea hoito löytyvät vain tutkimusnäytön kautta.

Post-doc -tutkija ja sisätauteihin erikoistuva lääkäri Sini Heinonen

Sini Heinonen tutkii lihavuutta professori Kirsi Pietiläisen tutkimusryhmässä. Hän muistuttaa, että korkeatasoisen tutkimuksen ylläpitäminen Suomessa on tärkeää, sillä se varmistaa suomalaisille laadukkaan hoidon ja kansallisten tutkimusintressien toteutumisen myös tulevaisuudessa. Laadukas tutkimus houkuttelee meille myös ulkomaisia osaajia.

Oletko yrittänyt laihduttaa, mutta kilot tulevat aina takaisin? Kyse ei ole välttämättä heikkoudesta tai tahdonvoiman puutteesta, vaan ilmiölle on biologinen syy.

Lähes kaksi kolmasosaa suomalaisista aikuisista on ylipainoisia ja lihavuus on lisääntynyt voimakkaasti myös lasten ja nuorten keskuudessa. Lihavuus on merkittävä kansanterveydellinen ongelma, mutta hoitoa siihen on ollut saatavilla niukasti.

”Lihavuus on alihoidettu sairaus, johon ei ole ollut kunnollista lääkehoitoa. Viime vuosina hoito on kuitenkin mennyt valtavasti eteenpäin tutkimuksen ansiosta”, post-doc -tutkija ja sisätauteihin erikoistuva lääkäri Sini Heinonen HUSin Lihavuustutkimusyksiköstä kertoo.

Aiemmissa tutkimuksissa Heinonen on tutkimusryhmässä saanut selville, että lihoessa solujen mitokondrioiden toiminta heikentyy. Solujen energia-aineenvaihdunta tapahtuu mitokondrioissa, ja jos niiden toiminta huononee, kudosten kyky polttaa energiaa ja rasvoja vähenee. Yllättäen sama tapahtuu myös silloin, kun ihminen laihduttaa dieetin avulla, ja siksi kilot tulevat helposti takaisin. Lihavuudella on siis biologinen perusta.

Mitokondrioiden toiminta ei kuitenkaan näytä heikkenevän silloin, kun ihminen laihtuu lihavuusleikkauksella. Nyt Heinonen tutkiikin sitä, miten lihavuusleikkaus vaikuttaa energia-aineenvaihduntaan ja mitokondrioihin, ja miten näitä muutoksia voitaisiin jäljitellä lääkkeellisesti. Ratkaisu löytyy todennäköisesti leikkauksen jälkeisistä muutoksista suolistohormoneissa.

”Kyse on biologisesta perustutkimuksesta, jonka pohjalta voidaan toivottavasti kehittää lääkkeitä lihavuuden hoitoon. Jos lihavuutta pystyttäisiin hoitamaan kunnolla, myös monen lihavuuteen liittyvän sairauden esiintyvyys vähenisi. Tällä olisi vaikutusta suurelle osalle ihmisistä”, Heinonen muistuttaa.

Jo nyt esimerkiksi Painonhallintatalo tarjoaa pitkäkestoista laihdutusvalmennusta, mikä on Heinosen mukaan erinomainen esimerkki siitä, kuinka tutkimustulokset on viety onnistuneesti käytäntöön ja potilaiden hoitoon.

”Yliopistosairaalassa tehtävä tutkimus pystyy vastaamaan suoraan potilaiden ongelmiin, sillä olemme lähellä potilaita ja näemme, mitä on relevanttia tutkia”, Heinonen sanoo.

Tutkimus jatkuvasti läsnä yliopistosairaalan arjessa  

Suurin osa HUSissa tehtävästä tutkimuksesta tehdään yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa, mutta yhteistyötä on myös muiden korkeakoulujen kanssa. Yliopistosairaalassa tehdään kliinistä ja rekisteritutkimusta sekä enenevässä määrin translationaalista tutkimusta, joka yhdistää kliinisen ja perustutkimuksen. 

Vuosittain HUS myöntää noin 800 uutta tutkimuslupaa, mikä on hyvää kansainvälistä tasoa. Julkaisumäärissä HUS ja Helsingin yliopisto ovat edelläkävijöitä, sillä noin 40 prosenttia kaikista Suomen yliopistosairaaloissa tuotetuista tutkimusjulkaisuista tehdään täällä.

”Tutkimus näkyy vahvasti myös yksiköiden arjessa, sillä lähes puolet meillä erikoistuvista väittelee ja kolmasosa jatkaa tutkimusta senkin jälkeen. Tutkimusta tehdään paljon myös esimerkiksi HUS Tietohallinnossa ja HUS Apteekissa. Suuri osa henkilöstöstä osallistuu tutkimuksiin jollain tavalla. Jokainen hoitohenkilökuntaan kuuluva voi edistää tutkimusta esimerkiksi opastamalla potilaita antamaan biopankkinäytteen”, tutkimusjohtaja Anne Pitkäranta havainnollistaa.

Pitkäranta toivoo, että jatkossa HUSiin saataisiin entistä enemmän kliinistä lääke- ja laitetutkimusta yhteistyössä yritysten kanssa. Vaatimus näyttöön perustuvan hoidon lisäämisestä kasvaa koko ajan.

”Yksikään hoito ei ole kehittynyt ilman tutkimusta. Terveydenhuoltoa kehitetään vain näyttöön perustuen”, Pitkäranta painottaa.

Tutkimusrahoitus turvattava myös tulevassa sotessa

Yliopistosairaalassa lääkärit pystyvät yhdistämään kliinisen työn ja tutkimuksen. Heinonen on kiitollinen siitä, että HUSin ja Suomen Akatemian rahoituksen turvin hän pystyy tekemään puolet työajasta tutkimusta ja puolet potilastyötä. Se mahdollistaa pidemmät tutkimusjaksot, jolloin tutkimus edistyy ja tuottaa tuloksia. 

”HUSissa tehty tutkimus on tuottanut paljon vaikuttavuutta esimerkiksi Käypä hoito -suosituksia ja uusia hoitokäytäntöjä. Toivottavasti akateeminen riippumaton tutkimusrahoitus turvataan myös tulevaisuudessa, sillä se vie lääketiedettä tieteenalana eteenpäin ja tuottaa parempia hoitoja sairauksiin, jotka ovat Suomessa tärkeitä”, Heinonen sanoo.

Pitkäranta lisää, että laadukkaan, tehokkaan ja turvallisen hoidon lisäksi tutkimuksen avulla voidaan parantaa päätöksentekoa, mikä on näkynyt hyvin koronavirusepidemian aikana. Tutkimustyö on myös henkilöstölle mahdollisuus oppia uutta ja näin se voi lisätä työpaikan houkuttelevuutta.

Tulevassa sote-uudistuksessa yliopistosairaaloiden asemaan ja tutkimuksen rahoitukseen liittyy vielä monta kysymysmerkkiä. Tähän saakka HUS on pystynyt antamaan tutkimukseen kunnilta kerättyä rahaa, mutta tulevassa sotessa se ei ole välttämättä mahdollista. 

”Jos rahoitus poistuu, olemme suurissa ongelmissa. HUS on myöntänyt tänä vuonna tutkimusrahaa 16 miljoonaa euroa, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin valtion tutkimusrahoitus. Toivottavasti päättäjät ymmärtävät tutkimuksen merkityksen jatkossakin”, Pitkäranta sanoo. 

Uutta tietoa hoitotyöhön suoraan potilailta

Kliininen opettaja Anna Mason
Anna Mason kokee, että NRC:ssä vuosittain haettavaksi julistettavat tutkijakuukaudet ovat olleet erinomainen mahdollisuus keskittyä tutkimustyöhön.

Hoitotyön tutkimuksen vahvistamiseksi HUSissa toimii Hoito- ja terveystieteiden tutkimuskeskus NRC. Se tarjoaa tutkimusresursseja ja koordinoi HUSissa tehtävää alan tutkimustyötä. NRC edistää potilashoidossa havaittujen tutkimustarpeiden etenemistä tieteelliseksi tutkimukseksi ja toisaalta tutkimustiedon hyödyntämistä hoitotyössä.

Anna Mason työskentelee kliinisenä opettajana Pää- ja kaulakeskuksessa, mutta on tämän syksyn tutkimusvapaalla NRC:n tuella. Mason tutkii terveystieteiden alan väitöskirjassaan aikuisten karsastuspotilaiden elämänlaatua.

Karsastusta esiintyy noin neljällä prosentilla maailman väestöstä, joten mistään pienestä ongelmasta ei ole kyse. Karsastus tarkoittaa silmien yhteistoiminnan häiriötä, jossa vain toinen silmä on suunnattu oikein havaintokohteeseen. Piilokarsastuksessa karsastustaipumus on hallinnassa, mutta sen hallinnassa pitäminen saattaa aiheuttaa oireita.

”Karsastus vaikuttaa silmien yhteisnäköön ja sitä kautta toiminnallisuuteen. Ihminen voi nähdä kaksoiskuvia tai hänellä voi ongelmia syvyysnäön kanssa, jolloin muun muassa kulkeminen epätasaisessa maastossa on vaikeaa tai mailapelejä pelatessa ei osu palloon”, Mason havainnollistaa.

Karsastus aiheuttaa usein myös psykososiaalisia ongelmia vuorovaikutussuhteissa, työnhaussa tai yleisessä hyvinvoinnissa ja kehonkuvassa. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että karsastus vaikuttaa terveyteen liittyvään elämänlaatuun, mutta tähän mennessä Suomessa ei ole ollut käytössä mittareita, joilla vaikutus pystyttäisiin osoittamaan. 

Väitöskirjatutkimuksessaan Mason käännättää ja validoi Yhdysvalloissa tähän tarkoitukseen kehitetyn mittarin sopimaan suomalaiseen kulttuuriin. Se perustuu potilaiden kokemuksiin ja mittaa hoidon vaikutusta potilaslähtöisesti.

”Mittari on tarkoitus ottaa käyttöön kliinisessä työssä ja saada sillä objektiivista tietoa siitä, onko karsastuksen hoidolla vaikutusta aikuisten terveyteen liittyvään elämänlaatuun”, Mason sanoo.

Konkreettisesti tieto voi vaikuttaa esimerkiksi leikkauspäätöksiin. Terveyteen liittyvän elämänlaadun parantamisen pitäisi olla yksi erikoissairaanhoidon tehtävistä. Kun voidaan osoittaa, että karsastusleikkaus parantaa elämänlaatua myös silloin, kun karsastus aiheuttaa ainoastaan psykososiaalisia ongelmia, se voidaan ottaa huomioon hoitopäätöksissä.

Hoitotiedettä tarvitaan myös Helsinkiin

Tutkimusylihoitaja Toni Haapa ja NRC:n johtaja Kristiina Junttila
Hoitotyössä toimivat haluavat kehittää omaa osaamistaan ja tuottaa tietoa, joka edistää hoitoa. Heillä olisi paljon mielenkiintoa lähteä mukaan yhteisiin tutkimushankkeisiin, Toni Haapa ja Kristiina Junttila kertovat.

Vaikka tutkimukseen ja koulutukseen suhtaudutaan positiivisesti ja sitä tuetaan, on hoitajataustainen tutkija edelleen harvinaisempi kuin lääketieteen. Osasyy tähän saattaa olla se, että Helsingin yliopistossa ei voi opiskella hoitotiedettä, jolloin alan tutkimus on tehtävä muihin yliopistoihin.

”On selkeä puute, että Helsingin yliopistossa ei voi opiskella hoitotiedettä. NRC:n avulla olemme toivottavasti saaneet nostettua hoitotyön tutkimuksen profiilia HUSissa”, NRC:n johtaja Kristiina Junttila sanoo.

Junttila ja Mason toivovat näkevänsä HUSissa entistä enemmän kliinistä hoitotyön tutkimusta. Esimerkiksi potilasohjauksesta voisi löytyä hyviä tutkimusaiheita. 

”Ilahduttavan suuri määrä hoitajataustaisista tutkijoista on jo lähtenyt tutkimaan kliinisiä ongelmia ja heidän määränsä kasvaa koko ajan”, tutkimusylihoitaja Toni Haapa kertoo.

Perinteisesti tutkimustyön ei ole katsottu kuuluvan hoitajan työhön samassa määrin kuin lääkäreillä. Aina ei tiedosteta, millainen tutkimuspotentiaali hoitotyön henkilöstössä on. Esimiesten ja johdon suhtautuminen tutkimuksen tekoon on kuitenkin positiivista ja useimmiten siihen kannustetaan. 

Tutkimus tuottaa hyvinvointia myös työyhteisöön 

Tällä hetkellä HUSissa tekee terveystiedeaih4eista väitöskirjaa lähes 50 tutkijaa kaikista Suomen yliopistoista. Hoitotyön tutkimusaiheet liittyvät useimmiten hyvään johtamiseen, terveyspalvelujen laatuun tai työnteon edellytyksiin kuten perehdytykseen tai opiskelijoiden ohjaukseen.

HUSissa tehdään myös paljon muuta hoitotyöntutkimusta. Haapa tekee itse post-doc -tutkimusta kliinisistä oppimisympäristöistä ja Junttila taas kansallista painehaavatutkimusta.

”Tutkimuksen määrä on kasvanut NRC:n perustamisen myötä. Teemme erityistason erikoissairaanhoitoa ja sen tulee olla tutkittua ja näyttöön perustuvaa. Hoitotyölläkin on oltava näyttöön perustuva pohja”, Junttila sanoo.

Tutkimusresursseja tarvitaan jatkossakin, sillä uuden tiedon lisäksi tutkimus tuottaa hyvinvointia myös henkilöstölle.

”Tutkimustyö ja hoitajien mahdollisuus osallistua siihen vaikuttaa urapolkuihin ja organisaation vetovoimaan. Tutkimus voi luoda hoitajille uusia rooleja ja vaikuttaa työn mielekkyyteen”, Haapa uskoo.

Teksti: Suvi Huttunen
Kuvat: Heli Kurimo, Matti Snellman

Husari 3/2021