Siirry pääsisältöön

Mediatiedote Julkaistu 25.3.2022 09.29

Tutkijat löysivät tavallisista verinäytteistä uusia työkaluja imukudossyövän yksilölliseen hoitoon

Asiasanat:
  • Syöpäkeskus
  • syöpä
  • syöpätutkimukset

Aggressiivista imukudossyöpää sairastavien potilaiden verenkierrossa kiertävällä kasvain-DNA:lla on aiemmin tuntematon ja jopa ratkaiseva merkitys tehokkaan hoidon löytämiselle vakavaan tautiin.

Kuvassa valomikroskooppikuva imukudossyöpäkudoksesta, jossa syöpäsolut ilmentävät MYC -proteiinia (ruskea väri). Kuva Leppä lab.

Kuvassa valomikroskooppikuva imukudossyöpäkudoksesta, jossa syöpäsolut ilmentävät MYC -proteiinia (ruskea väri). Kuva: Leppä lab.

Helsingin yliopiston ja HUSin Syöpäkeskuksen tutkijat selvittivät tuoreessa tutkimuksessaan aggressiivista imukudossyöpää eli lymfoomaa sairastavien potilaiden verenkierrossa kiertävän, syöpäkudoksesta peräisin olevan kasvain-DNA:n ominaisuuksia ja kliinistä merkitystä. Tutkimus toteutettiin pohjoismaisena yhteistyönä.

Tutkimuksessa analysoitiin pohjoismaisessa lääkehoitotutkimuksessa hoidettujen lymfoomapotilaiden verinäytteitä, jotka oli kerätty ennen hoitoja, hoitojen puolivälissä ja hoitojen lopussa.

Tarkempaa diagnostiikkaa ja tehokkaampia hoitoja

"Verenkierrossa kiertävän kasvain-DNA:n analyysi verinäytteistä paljasti merkittäviä diagnostisia piirteitä, joista kaikkia ei löytynyt tavanomaisesta kasvaimesta otettavasta koepalasta", kertoo professori Sirpa Leppä Helsingin yliopistosta ja HUSin Syöpäkeskuksesta.

Tutkijat havaitsivat, että kiertävän kasvain-DNA:n pitoisuus veressä ennen lääkehoitoja vaihteli voimakkaasti potilaiden välillä, ja se vertautui syöpäkasvainten yhteenlaskettuun tilavuuteen.

"Potilailla, joilla oli lymfooman toteamisvaiheessa korkeimmat kiertävän kasvain-DNA pitoisuudet, oli huonoin elinajan ennuste", täsmentää LL, väitöskirjatutkija Leo Meriranta.

Pitoisuuden muutokset hoitojen aikana puolestaan heijastelivat hoitovasteita niin, että potilaat, joiden lymfoomaan hoito ei tehonnut, erottuivat muista potilaista seurantaverinäytteiden kiertävän kasvain-DNA:n analyysin avulla.

Tutkijat perehtyivät myös kiertävän kasvain-DNA:n rakenteellisiin ominaisuuksiin ja havaitsivat, että lymfoomasta peräisin olevat DNA-molekyylit olivat pituudeltaan lyhyempiä kuin terveestä kudoksesta peräisin olevat DNA-molekyylit.

Koneoppimista hyödyntäen tutkijat osoittivat, että DNA-molekyylien pituuserojen avulla voidaan esimerkiksi ennustaa potilaiden hoitovastetta.

"Tämä löydös avaa uusia mahdollisuuksia verenkierrossa kiertävän kasvain-DNA:n tutkimukselle", Leo Meriranta vahvistaa.

Tutkimuksen löydösten perusteella imukudossyöpä voidaan tulevaisuudessa diagnosoida aikaisempaa tarkemmin ja potilaat luokitella eri ryhmiin uusien hoitojen testaamista varten, mikä on avain tehokkaampien hoitojen löytämiselle.

Kohti räätälöidympää hoitoa

"Tutkimustulosten valossa aggressiivisen imukudossyövän hoidossa käytössä olevat keinot hoitojen kohdentamiseksi ovat riittämättömiä, ja menetelmät, joilla mitataan hoitojen tehoa, ovat epätarkkoja. Tämä voi altistaa potilaat ylihoitamisen haitoille ja vaikeuttaa potilaskohtaisesti räätälöityjen hoitojen löytämistä", Sirpa Leppä toteaa.

Kiertävän kasvain-DNA:n analyysi tulee hänen mukaansa tulevaisuudessa mullistamaan syöpädiagnostiikan ja kliinisen päätöksenteon, mutta tarvitaan vielä lisää tutkimusnäyttöä löydösten hyödyistä ennen kuin verinäytteistä tehtävä kiertävän kasvain-DNA:n analyysi on osa syöpäpotilaiden rutiinitutkimuksia.

Alkuperäinen julkaisu

Tutkimusta rahoittivat pääasiassa Suomen Akatemia, HUS, iCAN Digitaalisen yksilöllisen syöpälääketieteen lippulaiva, Sigrid Juséliuksen säätiö ja Suomen Syöpäjärjestöt.

Tiedote on julkaistu myös Helsingin yliopiston verkkosivuilla

Feedback

Löysitkö etsimäsi?