Tekoja, ei puuhastelua
Asiasanat:Ulla Keränen tunnetaan sanavalmiina ja määrätietoisena uudistajana. Monenlaiset muutokset läpivieneenä hän suhtautuu tulevaan organisaatiouudistukseenkin luottavaisesti, kunhan potilas pysyy kaiken keskiössä ja ratkaisut tehdään lääketiede edellä.
Ulla Keränen aloitti työt Hyvinkään sairaalassa 1977. Tuolloin perehdytykseksi riitti se, että hänelle lyötiin pesuvati käteen ja käskettiin pestä potilas. Nivustyränkin Keränen pääsi leikkaamaan kirurgin ohjauksessa pelkällä ylioppilaan koulutuksella. Eläkkeelle Keränen siirtyi joulukuun 2022 alussa.
Joulukuun alussa eläkkeelle siirtynyt kirurgiylilääkäri ja Hyvinkään operatiivisen tulosyksikön johtaja Ulla Keränen ehti työskennellä HUSissa kuudella vuosikymmenellä. Muutokset ovat siis taatusti tuttuja.
”Aina on ollut muutosta. Itsekin olen vastustanut vaikka mitä. Vaikka paljon turhaa on karissut, sitä on edelleen. Erona aiempaan on, että nyt entistä isompi porukka käyttää aikaansa touhuamiseen”, Keränen sanoo.
Keränen korostaa, että muutoksessa potilaan pitäisi olla aina keskiössä ja muutokset toteuttaa lääketiede edellä. Potilastyötä tekevien pitäisi hänen mielestään olla päättämässä, miten asiat tehdään, ja miten muutoksia viedään eteenpäin.
”Kun kaaos kaatuu päälle, kannattaa palata potilaaseen. Lääketiede muuttuu, mutta potilaana olo ei muutu. Muutoksessa helpottaa, kun ajattelee potilaan keskiöön.”
Keräsen mielestä suurin osa henkilöstöstä kyllä keskittyykin potilaaseen. Sen sijaan keski- ja ylin johto tuntuu välillä elävän omassa kuplassaan.
”Toiminta on kaiken ydin. Muutoksen läpivienti vaatii johtamista ja se on esihenkilöiden tehtävä. HUSissa on kuitenkin monenlaisia projekteja ja työryhmiä, jotka puuhastelevat, vaikka pitäisi vain tehdä. Onko meillä varaa siihen, että hyvin palkatut ihmiset vain istuvat ja pohtivat asioita?”, Keränen kysyy.
Johtajana Keränen pyrki antamaan ihmisille työrauhan eikä kuormittanut heitä turhalla. Kun jokainen hoitaa työn omalta osaltaan, mutta yhteistyössä muiden kanssa, ei tarvita valtavia ryhmiä vatvomaan asioita.
”HUS on niin iso organisaatio, että se edellyttäisi julmempia rajoja ja määräpäiviä. Nyt muutoksen läpivienti on vaikeaa, kun kaikkien pitää saada olla mukana työryhmissä.”
Kun ihmiset kohtaavat, tieto kulkee
Yhtenä esimerkkinä potilaskeskeisestä muutoksen läpiviemisestä Keränen nostaa Apotti-koulutukset. Kun muualla HUSissa ne toteutettiin henkilöstöryhmä kerrallaan, Keränen ei suostunut siihen, että leikkaussalit olisi jouduttu sulkemaan siksi, että jokainen leikkaustiimin jäsen olisi vuorollaan peräkkäisen viikon koulutuksessa. Hyvinkäällä koulutukset toteutettiin leikkausryhmä kerrallaan, jolloin esimerkiksi kaikki ortopedisiin leikkauksiin osallistuvat olivat koulutuksessa samaan aikaan omissa koulutuksissaan eikä leikkaussaleja tarvinnut sulkea kolminkertaiseksi ajaksi.
Apottiin liittyy myös Keräsen mahdollisesti miljoonasäästöjä tuova ehdotus koko organisaatiolle. Keränen arvelee, että Apotin koetut ongelmat liittyvät suurelta osin järjestelmän rakenteeseen, jossa kaikki näkevät vain oman näkymänsä. Tämä vahvistaa sitä, että kaikki tekevät työtä vain omasta näkökulmastaan. Potilaan ympärillä on kuitenkin ihmisiä useista ammattiryhmistä.
”Nyt kaikilla ammattiryhmillä on omat kansliansa, mutta mitä jos työhuoneet jaettaisiin niin, että esimerkiksi vuodeosastoilla samoja potilaita hoitavat lääkärit, hoitajat ja muu henkilöstö istuisivat samassa huoneessa. Silloin he voisivat luontevasti puhua keskenään oman Apotti-näkymänsä äärellä. Tämä helpottaisi kaikkien työtä.”
Keränen uskoo, että parempi kommunikaatio vähentäisi muun muassa vaaratilanneilmoituksia, komplikaatioita ja lääkitysvirheitä, mikä toisi suoraan säästöjä ilman kuluja. Riittäisi kun ihmiset menisivät istumaan eri paikkaan.
”Ongelma ei mielestäni ole pelkästään Apotissa, vaan siinä, että ihmiset eivät kohtaa. Kun ihmiset ovat samassa tilassa, he oppivat toisiltaan ja tieto kulkee.”
Teksti: Suvi Huttunen
Kuva: Heli Kurimo
Husari 4/2022