Olkahermopunosvaurion aiheuttaman olkanivelen kehityshäiriön toteaminen aikaistui

Olkahermopunosvauriossa yläraajaa hermottavat hermot ovat vaurioituneet syntymän yhteydessä. Vastasyntyneen olka- ja kyynärnivelen liikeradat ovat heikentyneet ja hankalimmissa vaurioissa koko raaja on täysin veltto. Vauriolle altistavat muun muassa äidin raskausdiabetes sekä tilanteet, joissa lapsi on jäänyt synnytyksessä hartioistaan kiinni. Yleisin vaurio rajoittuu olkahermopunoksen yläjuuriin, jolloin diagnoosina on Erbin pareesi.

Lievänä olkahermopunosvaurio korjaantuu yleensä itsestään muutamassa kuukaudessa. Noin puolella pysyvän vaurion saaneista lapsista ilmenee ensimmäisen elinvuoden aikana olkanivelen kehityshäiriö.

”Nivel tarvitsee liikettä kehittyäkseen normaalisti. Jos hermot vaurioituvat, lihakset eivät enää toimi, eikä raaja liiku normaalisti. Tämä vaikuttaa etenkin olkanivelen kehitykseen”, kertoo käsikirurgian erikoislääkäri Petra Grahn Uudesta lastensairaalasta.

HUSissa lasten olkahermopunosvaurioiden hoidosta vastaava Petra Grahn on väitöskirjassaan selvittänyt, miten vaikeiden komplikaatioiden riskissä olevat ja hoitoa tarvitsevat lapset voisi tunnistaa mahdollisimman varhain.

Lisähoitoa tarvitsevat löydetään dynaamisella ultraäänikuvauksella

Uudessa lastensairaassa on kehitetty olkahermopunosvaurion hoitoa. Vuodesta 2010 alkaen liikeharjoitteet on aloitettu heti syntymän jälkeen. Olkapään tilaa seurataan dynaamisella ultraäänitutkimuksella, jossa raajaa liikutetaan kuvantamisen aikana. Jos olkanivel on liukumassa paikaltaan, sitä hoidetaan botuliinipistoksella ja asentohoidolla. Mikäli liikerata ei palaudu puoleentoista ikävuoteen mennessä, tila korjataan kirurgisesti HUSissa kehitetyllä uudenlaisella hermosiirteeseen perustuvalla leikkaustekniikalla.

Väitöstutkimuksessa oli mukana 237 vuosina 1995–2019 täysiaikaisena syntynyttä lasta, joiden vamma ei ollut ennen ensimmäistä ikävuotta parantunut. Tutkimuksessa ilmeni, että liikeharjoitteita tehneet, mutta edelleen lisähoitoa tarvitsevat potilaat löydettiin ultraääniseulonnan ansiosta keskimäärin 4,9 kuukauden ikäisinä. Ilman kuvausta jääneiden eli ennen vuotta 2010 syntyneiden lasten vaurio löytyi keskimäärin viisivuotiaana.

Ultraääniseurannassa selvisi myös, että puolet tutkittavista tarvitsi botuliini-toimenpiteen ja lastoituksen. Aikaisemmin vajaalle kolmannekselle näistä lapsista laitettiin olkanivel paikalleen kirurgisesti, kun nykyprotokollan aikana toimenpidettä tarvitsi vajaa kymmenes.

Maahanmuuttajataustaisilla eniten olkahermopunoksen syntymävaurioita

Tutkimuksessa selvisi myös, että HUSin alueella alateitse syntyneistä yhdellä lapsella 3000 lasta kohden oli riski saada pysyvä olkahermopunoksen syntymävaurio. Maahanmuuttajien osuus vaurion saaneista on lisääntynyt: viimeisen viiden vuoden aikana 50 prosenttia vaurion saaneista oli maahanmuuttajataustaisia. Tämä ei Grahnin mukaan selity kieliongelmalla tai sosio-ekonomisilla tekijöillä Suomessa, jossa kaikilla on samanlainen terveydenhuolto, joten asiaa selvitetään hänen toisessa tutkimuksessaan.

Parhaillaan on meneillään myös pitkäaikaisseuranta siitä, miten olkahermopunoksen syntymävaurion saaneet potilaat vuosilta 1995–2010 voivat verrattuna potilaisiin, joita on hoidettu uuden hoitoprotokollan mukaisesti.

Linkki tutkimusartikkeliin ja väitöskirjaan: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/332922