Koululääkäreiden ammattitaitoa ei hyödynnetä koulupoissaolojen vähentämisessä
Asiasanat:Terveysongelmat koettiin yleisimmiksi syiksi koulupoissaoloihin. Kommunikaation puute kouluissa työskentelevien eri ammattikuntien välillä hankaloittaa kouluterveydenhuollon puuttumista poissaoloihin.
Vastikään ilmestyneessä tutkimuksessa ilmeni, että yleisimmät syyt koulupoissaoloille ovat fyysiset ja psyykkiset terveysongelmat. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että koulupoissaolot ja koulunkäynnin keskeyttäminen vaarantavat nuoren terveyttä ja hyvinvointia sekä vähentävät jatko-opintoja.
Plos One-tiedejulkaisussa ilmestyneessä tutkimuksessa selvisi myös, että koulussa työskentelevät eri ammattikuntien edustajat ovat hyvin selvillä koulupoissaolojen syistä ja että kouluterveydenhuollon ottaminen mukaan koulupoissaolojen selvittämiseen ja vähentämiseen on tarpeellista. Käsitykset kuitenkin erosivat siitä, miten poissaoloihin tulisi puuttua sekä mikä kouluterveydenhuollon rooli tässä on.
”Kouluterveydenhuolto on osallistunut poissaolojen vähentämiseen kovin vaihtelevasti eri kouluissa. Lisäksi kouluterveydenhuollon tavoitteista on vääriä oletuksia”, sanoo lastentauteihin erikoistuva väitöskirjatutkija Katja Melander. Melander tekee väitöskirjaansa yleislääketieteen erikoislääkärin, nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosolan ohjauksessa HUSin Lastentautien tutkimuskeskuksessa.
Opettajat kyseenalaistavat kouluterveydenhuollon koulupoissaolojen vähentämiseen tähtäävien interventioiden vaikutuksia. Kouluterveydenhoitajat epäröivät koululääkärin mukaan ottamista interventioihin. Koululääkärit sen sijaan halusivat osallistua interventioihin, mutta heitä ei niihin aina pyydetty tai heidän aikataulujaan ei huomioitu.
Koululääkäreillä keinoja poissaolojen vähentämiseen
”Koululääkärin tulee voida osallistua koulupoissaolojen vähentämiseen, koska niiden taustalla on usein terveysongelmia. On myös tieteellistä näyttöä siitä, että koululääkärin toimenpiteet vähentävät koulupoissaoloja”, Katja Melander toteaa.
Ratkaisuksi Melander ehdottaa kouluterveydenhuollon tavoitteiden selkiyttämistä sekä toimintatapojen muutoksia, kuten kirjauksen kouluterveydenhuollon osallistumisesta puuttumisohjeisiin.
”Opetus- ja terveystoimet kuuluvat eri hallinnonaloille, joten kuntien viranomaisten on luotava edellytykset kouluissa eri tehtävissä toimivien ammattilaisten yhteistyölle. Se tapahtuu esimerkiksi tiedonkulkua parantamalla. Mitä tiiviimmin kouluterveydenhuolto on sidoksissa koulun arkeen, sitä tuloksekkaammat ovat tulokset”, Melander kertoo.
Epätietoisuutta toimenkuvista
Tutkimus selvitti, että opetuksen, kouluterveydenhuollon ja sosiaalialan ammattilaisten mielestä kouluterveydenhuollon pitäisi osallistua koulupoissaolojen vähentämiseen silloin, kun syynä on terveyteen liittyvä ongelma. Osa epäili koululääkäreiden kiinnostusta ja oli tyytymätön yhteistyöhön, koska koululääkäri ei ollut osallistunut koulujen oppilashuollon tapaamisiin.
Kouluterveydenhoitajat taas halusivat keskittyä terveystarkastuksiin ja olivat huolissaan, että vastuu koulupoissaolojen ehkäisemisestä kuormittaa heidän alati lisääntyvää työmääränsä. Suurin osa heistä oli sitä mieltä, että vanhemmat ja huoltajat siirsivät vastuutaan heille.
Koululääkärit puolestaan kokivat koulupoissaoloihin puuttumisen kuuluvan heidän tehtäviinsä ja ammattitaitoonsa sekä olevansa paremmin perillä oppilaitten asioista, jos työparina on koulun arjessa mukana oleva kouluterveydenhoitaja. Heidän mielestään kouluterveydenhoitajilla ja lääkäreillä on erilaiset roolit, eivätkä he voi korvata toisiaan.
Koululääkärit eivät aina päässeet osallistumaan kokouksiin, joissa käsiteltiin poissaoloja. Syynä tähän ovat yleensä aikatauluongelmat, sillä monella lääkärillä on useita kouluja vastuullaan. Koululääkärit myös kokivat, että lainsäädäntö on vaikeuttanut opettajien yhteydenottoa heihin oppilaistaan.
Katja Melander selvitti väitösartikkelissaan kouluissa työskentelevien eri ammattikuntien edustajien näkemyksiä koulupoissaolojen syistä sekä kouluterveydenhuollon roolista koulupoissaolojen vähentämisessä. Koulupoissaoloihin luettiin mukaan niin luvalliset kuin luvattomatkin poissaolot. Tutkimuksen kyselyyn osallistui 55 koululaisten kanssa työskentelevää ja 10 eri ammatin edustajaa Kirkkonummen ja Helsingin kouluista 2016–2018. He työskentelivät 13–15-vuotiaiden parissa, jolloin poissaolot lisääntyvät ja ennustavat jatko-opintojen määrää.