Koronavuosi kokeneen tehohoitajan silmin

Kulunut vuosi on ollut ammatillisesti erittäin poikkeuksellinen Tuukka Tikalle. Viime keväänä koronaepidemian alkaessa hän työskenteli Apotissa Oyj:ssä, josta sitten nopeasti palasi HUSiin. ”Ensi töikseni pääsin mukaan tiimiin, joka oli perustamassa Kirurgiseen sairaalaan väliaikaista teho-osastoa. Tämä oli poikkeuksellinen kokemus, joka jäi mieleen tästä ajasta”, kertoo Tikka.

”Kuten kaikki erikoissairaanhoidon osastot, teho-osasto on haastava työympäristö. Tilanteet voivat vaihdella nopeastikin. Välillä osastolla on rauhallista, mutta hetken kuluttua voi olla kovakin kiire, jos osastolle saapuu huonokuntoinen potilas tai joku jo hoidossa olevista alkaa voida huonosti”.

Pitkissä hoitojaksoissa perushoito ja kuntoutus korostuvat

Koronaviruspotilaiden hoitoajat ovat olleet pidemmät kuin tehohoitopotilailla keskimäärin. ”Tämä on näkynyt työssäni siten, että olen hoitanut useamman työvuoron ajan samaa potilasta kuin mitä aikaisemmin. Tämä on mukavaa, koska potilas ja potilaan tausta tulee tutummaksi. Lisäksi näkee mihin suuntaan potilaan vointi on kehittymässä”, Tikka kertoo

Tikka kertoo, että hoitotyöhön pidempi hoitoaika vaikuttaa siten, että perushoidon ja aseptiikan merkitys korostuu entisestään, sillä tehohoidon pitkittyessä muun muassa painehaavaumien ja mahdollisten tehohoitoon liittyvien infektioiden, kuten ventilaattoripneumonian tai katetri-infektioiden riski kasvaa ilman huolellista perushoitoa. Myös fysioterapian ja kuntouttamisen merkitys korostuu, kun tehohoitojakson pituus kasvaa, sillä tehohoidon pidentyessä potilaan lihasvoimat heikkenevät ja tästä syystä kuntouttaminen vie yleensä pidemmän ajan kuin lyhyemmillä tehohoitojaksoilla. Lisäksi keuhkot eivät ole vielä toipuneet koronainfektiosta, joten myös hengityksen fysioterapia on tarpeellista.

Infektioriskin vuoksi läheisten vierailut kaikilla HUSin osastoilla ovat olleet hyvin rajoitettuja. ”Tämä on vaikuttanut siten, että lähiomaisten puhelimella tapahtuvien omaistiedustelujen määrä on lisääntynyt, mikä on luonnollista, kun he eivät pääse paikan päälle katsomaan omaisiaan”, toteaa Tikka.

Laitevaltainen työympäristö

Teho-osasto on hyvin tekninen työympäristö. ”Meillä on paljon erilaisia lääkinnällisiä laitteita, joita käytämme potilaiden tilan diagnosointiin, tarkkailuun ja hoitoon”, kertoo Tikka. Kaikki tehohoitopotilaat ovat monitorivalvonnassa. Tämän lisäksi useat potilaat, erityisesti koronaviruspotilaat, ovat hengityskoneessa, kun oma hengitys ei enää ole riittävä tyydyttävän kaasujenvaihdon saavuttamiseksi. Tällöin hengityskone tukee omaa hengitystä tai hoitaa tämän kokonaan. Toisinaan myös potilas tarvitsee kehon ulkoisia hoitoja, joissa veri puhdistetaan kehon ulkopuolella, mikäli munuaisissa tai maksassa on toimintahäiriö. Osalla koronaviruspotilaista keuhkot ovat olleet niin huonossa kunnossa, ettei hengityskone ole enää riittänyt turvaamaan kaasujenvaihtoa. Näissä tilanteissa sydänkirurgisen teho-osaston hoitajat ovat tulleet teho-osastolle apuun ja tehneet ECMO-hoitoja koronaviruspotilaille.

Laitteiden käytön perusteiden opettelu kuuluukin tehohoitajan perusperehdytykseen. Tällöin käydään läpi peruskäytön kannalta tärkeimpien laitteiden, kuten valvontamonitoreiden, verenkierron monitoreiden ja hengityskoneiden toimintaa. Myöhemmässä vaiheessa on mahdollisuus myös syventää osaamista ja kouluttautua kehon ulkoisiin hoitoihin, kuten dialyysihoitoihin.

”On kohtalaisen haastavaa oppia syvällisesti kaikkien laitteiden toiminta ja käyttö. Tästä syystä meillä on opetushoitajia sekä vastuualueryhmiä, jotka ovat perehtyneet mm. syvällisemmin tiettyjen lääkinnällisten laitteiden toimintaan. He sitten kouluttavat muuta henkilökuntaa ja auttavat ongelmatilanteissa. Lisäksi myös oma kiinnostus laitteisiin auttaa oppimisessa ja ehkä tästä syystä teho-osastolle hakeutuu hieman laitteista ja tekniikasta kiinnostuneita ihmisiä,” pohtii Tikka.

HUSin teho-osastoilla käytetään Duodecimin laitekoulutuksia sekä laiteajokortteja, joiden saaminen edellyttää näyttöluonteisesti jonkin laitteen käytön osaamisen osoittamisen.

Palautuminen tärkeää

Tikan mielestä raskainta työssä on nähdä omaisten ahdistus, huoli ja suru, kun lähiomainen on kriittisesti sairas tai menehtyy sairauteensa. ”Näissä tilanteissa toki toimitaan ammattimaisesti, mutta nämä ovat itselle niitä raskaimpia hetkiä tehohoidossa”.

Parasta työssä on työkaverit. ”He ovat tehohoitotyön kiinnostavuuden ohella se, miksi viihdyn työssäni niin hyvin. Vaikka työ on vaativaa, yleensä kollega on fyysisestikin lähellä ja aina voi kysyä ja saa apua”, sanoo Tikka.

Tikka on kokenut koronaviruspotilaiden hoitamisen varsin mielekkäänä, vaikkakin raskas suojapukeutuminen olikin aluksi hieman fyysisesti rasittavaa, mutta siihenkin on jo tottunut. Hänen jaksamisensa on ollut koko vuoden hyvä. ”Olen pyrkinyt huolehtimaan, että vapaa-ajalla saa palauduttua ja levättyä kunnolla. Itse pandemia on tuntunut erityisesti tänä keväänä uuden aallon alettua melko puuduttavalta, että eikö tämä koskaan lopu, mutta nyt näyttää jo paremmalta”.

Tällä viikolla Tuukka Tikka on purkamassa Kirurgisen sairaalan väliaikaista teho-osastoa – sitä samaa, jonka perustamisesta hänen epidemiaurakkansa alkoi.