Ketjulähettitoiminta on työnkiertoa ja uuden oppimista
Asiasanat:Ketjulähettitoiminta on uusi tutustumis- ja oppimismuoto, jossa ammattilaiset voivat perehtyä toistensa työhön ja organisaatioon.
Ketjulähettitoiminnan tavoitteena on lisätä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon sekä sosiaalipalvelujen välistä yhteistyötä, verkostoitumista ja toiselta oppimista.
Ketjulähettitoiminta on HUSin alueen kuntien sosiaali- ja terveystoimen sekä HUSin henkilöstön käytössä. Ketjulähetin verkkopalvelussa kerrotaan vapaina olevista oppimis- ja tutustumisjaksoista ja siellä voi ilmoittaa omasta halukkuudestaan lähteä jaksolaiseksi. Kukin yksikkö voi tarjota ja ottaa vastaan lähettiläitä. Myös etäjaksot ovat mahdollisia.
”Ketjulähettitoiminta monipuolistaa yhteystyömahdollisuuksia ja tarjoaa meille kaikille mahdollisuuden tutustua kollegoihin ja heidän toimintaansa”, kertoo Kirkkonummen terveysaseman avohoidon ylilääkäri Laura Kongas.
”Tyypillisesti terveyskeskuksen lääkäri tai hoitaja tulee erikoissairaanhoitoon 1–2 päivän tutustumisjaksolle tai 1–2 viikon oppimisjaksolle. Vastaavasti HUSin lääkäri tai hoitaja voi mennä jaksolle haluamaansa terveyskeskukseen”, kertoo kehittämispäällikkö Katja Croell HUSin Perusterveydenhuollon yksiköstä.
HUSin tai kunnan työntekijä voi etsiä vapaita paikkoja ketjulähettisivuilta. Kun mieluisa paikka löytyy, sen voi varata ja vahvistaa itse.
Kokemuksellista oppimista
Ketjulähettiläs pääsee kohtaamaan haluamansa yksikön ja sen henkilöstön. Tutustuminen itseään kiinnostavaan yksikköön, oman työn kannalta tiiviiseen yhteistyökumppaniin tai potilaita lähettävään tahoon voi olla antoisaa ja opettavaista. Lisäksi se tarjoaa eväitä toimintatapojen ja mahdollisten paikallisten hoito-ohjeiden ja -polkujen kehittämiseen.
Ketjulähettijakson toteutuminen vaatii hakijalta innokkuutta paikan hakemiseen tai avoinna olevien paikkojen seurantaan. Vastaanottavan yksikön tulee sitoutua jakson läpiviemiseen.
”Palaute jaksolaisilta on ollut erinomaista. He suunnittelevat innolla uusia jaksoja”, Croell kertoo.
Teksti: Birgitta Ahlskog
Kuva: Heli Kurimo
Husari 2/2021