Kattava geenitestaus kannattaa aikuisten neurologisten harvinaissairauksien diagnostiikassa
Koko perimän laajuinen DNA-tutkimus voi olla kustannustehokas tapa selvittää oireiden syy aikuisten hermostosairauksissa.
HUSin neurologien Mari Aurasen ja Emil Ylikallion vuosina 2015-2021 tekemässä tutkimuksessa selvitettiin kliinisen eksomisekvensoinnin tehokkuutta aikuisten neurologisten harvinaissairauksien diagnostiikassa. Eksomisekvensointi on viimeisen vuosikymmenen aikana yleistynyt menetelmä potilaan kaikkien geenien tutkimiseen kerralla. Sitä käytetään jo laajasti esimerkiksi lasten perinnöllisten sairauksien diagnostiikassa, mutta kalliin hinnan vuoksi se ei ole Suomessa laajasti käytössä aikuisten neurologisissa sairauksissa.
Tutkimus oli Suomen Akatemian rahoittama, ja se tehtiin Helsingin yliopiston apulaisprofessori Henna Tyynismaan tutkimusryhmässä yhteistyössä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen kanssa professori Mika Kortelaisen johdolla. Päätutkijana toimi tohtorikoulutettava Markus Sainio Helsingin yliopistosta.
Geenivirheiden aiheuttamia neurologisia sairauksia on satoja, mikä tekee niiden diagnostiikasta vaativaa. Ensimmäisestä oireesta diagnoosiin pääseminen voi vaatia lukuisia erilaisia tutkimuksia ja kestää vuosia tai jopa vuosikymmenen. Diagnostiikkaa hankaloittaa aikuispotilailla se, että sairauden alkamisiässä, oireissa ja taudin etenemisessä voi olla huomattavan paljon vaihtelua, johtuen esimerkiksi elintavoista. Oireet voivat johtua myös muusta syystä kuin perinnöllisestä taudista. Tarkka diagnoosi on täten tärkeä löytää, vaikka se ei suoraan johtaisi hoitomahdollisuuteen.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin kliinisen eksomisekvensointimenetelmän tehokkuutta aikuispotilaiden neurologisten sairauksien diagnostiikassa.
Tutkimukseen rekrytoitiin sata aikuista, joilla epäiltiin geenivirheen aiheuttamaa neurologista sairautta. Sellaiset henkilöt rajattiin pois, joiden sairaus tunnistettiin kliinisten oireiden perusteella joksikin tyypilliseksi Suomessa esiintyväksi perinnölliseksi taudiksi. Tutkittavien henkilöiden DNA analysoitiin eksomisekvensoinnilla ja siitä tutkittiin mahdolliset geenivirheet kaikista jo tunnetuista tautigeeneistä.
Tutkimuksen tuloksena löydettiin geenitason diagnoosi 27:lle tutkituista potilaista. Geenivirheet sijaitsivat 23:ssa eri geenissä, ja niistä 13 oli aiemmin tuntemattomia. Tulos kuvaa hyvin neurologisten harvinaissairauksien geenitaustan laajuutta ja sitä, että läheskään kaikkia mahdollisia geenivirheitä ei vielä tunneta. Yllättäen muutamalta tutkitulta löytyi suomalaisen tautiperimän perustajamutaatio (MIRAS ataksiaoireyhtymä, SMAJ spinaalinen lihasatrofia, TMD tibiaalinen lihasdystrofia), mutta heidän oireensa olivat epätyypilliset kyseiselle taudille, mikä osaltaan kuvastaa diagnostiikan hankaluutta tässä potilasryhmässä.
Tutkimuksen perusteella lähes kolmannes potilaista olisi hyötynyt aikaisessa vaiheessa tehdystä eksomisekvensoinnista, joilla muut diagnostiset tutkimukset olisi heidän osaltaan vältetty. Keskimäärin eksomisekvensointitutkimukseen osallistuneiden aiempi diagnoosin selvittäminen oli kestänyt kolme vuotta. Neljä osallistujaa, joiden geenivirhe löytyi tutkimuksessa, oli ollut ilman tarkkaa diagnoosia peräti yli 35 vuotta.
Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, millaisia diagnostisia testejä potilaille oli tehty ennen eksomisekvensointia ja mitä ne olivat maksaneet. Keskimääräiset aiemmat kustannukset olivat 5200 euroa potilasta kohden (vaihteluväli 90-13 400 euroa). Yllättäen isoin kustannuserä oli geenitestit, joilla oli tutkittu yksittäisiä tai muutamia geenejä. Toiseksi suurin kustannuserä oli laboratoriotestit. Ottaen huomioon saavutettu onnistumisprosentti, kustannusanalyysi osoitti, että eksomisekvensointi kannattaa tehdä aikuispotilaalle ensimmäisenä diagnostisena testinä, mikäli epäillään geneettistä syytä neurologisten oireiden taustalla.
Tutkimuksen perusteella on selvää, että merkittävä osa aikuispotilaista hyötyy aikaisessa vaiheessa tehdystä eksomisekvensoinnista, joka nopeuttaa huomattavasti diagnoosin saamista. Lisäksi eksomisekvensointi on nykyisillä hinnoilla kustannustehokas tässä potilasryhmässä, ja sillä kannattaisi korvata kaikki suppeammat geenitestit.
Linkki tutkimukseen