Kätilöt synnyttäjien tukena

Kätilö Mari Pitkänen, synnytysosasto

”Aloitin työni Kätilöopiston sairaalassa 2009 ja siirryin Naistenklinikalle Kätilöopiston sisäilmaongelmien vuoksi 2017. Tämän vuoden alussa siirryimme Apotin käyttöön. Kun aloimme jo tottua muutoksiin, tuli koronavirus.  

Kun synnyttäjien tukihenkilöiden läsnäoloa rajattiin, katselin muutosta kotoa käsin. Jouduin karanteeniin, sillä olin hoitanut ilman suojaimia potilasta, jolla myöhemmin todettiin koronavirustartunta. Karanteeni tuntui aluksi hengähdyshetkeltä, mutta jo parin päivän jälkeen aloin miettiä sairastumista ja sitä, olenko tartuttanut mahdollisesti muita ihmisiä. Tämä oli psyykkisesti melko kuormittavaa. 

Synnytysosaston arki on pääosin samanlaista kuin ennenkin. Tukihenkilöt saavat edelleen olla mukana alatiesynnytyksessä. Moni synnyttäjä on kuitenkin tullut sairaalaan ilman tukihenkilöä. Puolisot ovat saattaneet jäädä kotiin hoitamaan vanhempia lapsia, kun isovanhempia ei ole voinut pyytää avuksi epidemia-aikaan. Kohtaamme normaalistikin asiakkaita, jotka synnyttävät syystä tai toisesta yksin. Osaamme siis tukea heitä jo ennestään.  

Tukihenkilöt eivät ole saaneet olla mukana synnytyksen käynnistysvaiheessa. Perheillä on ollut kova huoli siitä, riittääkö kätilöillä aika. Kätilöiden määrä on mitoitettu niin, että ehdimme kyllä olla tukena. Toki synnytykset ovat päivystystoimintaa, ja kiireen määrä vaihtelee. 

Pukeudumme täysiin suojavarusteisiin vain silloin, kun hoidamme synnyttäjää, jolla on tai epäillään koronavirustartuntaa. Ei olisi tarkoituksenmukaista pukeutua näin aina. Pukeminen vie myös aikaa ja varustuksen kanssa työskentely on vaivalloisempaa.  Toivoisimme kuitenkin, ettemme sairastuisi itse. Siksi on tärkeää, että synnyttäjät kertovat tartuntatautioireistaan jo sairaalaan soittaessaan.”

Kätilö Heidi Virtanen, synnyttäneiden osasto 52

”Tukihenkilöiden virta synnyttäneiden osastoilla on normaalisti suuri. Nyt kun heitä ei ole, tunnelma sairaalassa on rauhallinen. Vaikka tilanne on kurja, väkimäärän minimointi on koronavirusaikana välttämätöntä.

Kun rajoituksia asetettiin, useat perheet olivat päätöksistä hyvinkin peloissaan. Tilanne tasoittui parin viikon sisällä, kun perheillä oli aikaa sisäistää rajoitusten syyt. 

Naistenklinikalla perhehuoneiden määrä on viime vuosina kaksinkertaistunut. Kätilöitäkin harmittaa, ettemme voi antaa niitä juuri nyt perheiden käyttöön. Perhemyönteisyys on osaston kantava arvo.  

Yksin osastolla olevat äidit tarvitsevat nyt enemmän apua vauvojen kanssa. Myös psyykkistä tukea tarvitaan. Aloin muuttaa tietoisesti omaa työskentelytapaani, jotta ehdin tukea äitejä enemmän. Me kätilöt olemme sairaalassa synnyttäjiä ja vauvoja varten. Olen kokenut kohusta huolimatta, että suurin osa perheistä ymmärtää rajoitusten perusteet ja suhtautuu epidemiaan maltillisesti. 

Kuulin, että osa kätilöistämme on voinut neuvoa synnyttäjien puolisoita vauvanhoidossa esimerkiksi videopuheluiden kautta. Olen tyytyväinen, kun voimme hyödyntää teknologiaa näin. Poikkeustilanne on myös yhdistänyt osastollamme työskenteleviä ja tiimihenki on kasvanut. Löydämme uusia työtapoja, joita voimme toivottavasti hyödyntää myös jatkossa.”

Teksti: Johanna Laitinen
Kuvat: Heli Kurimo

Husari 3/2020