Juuri julkaistu: Tutkimustieto auttoi ehkäisemään itsemurhia
Kansallisen itsemurhatutkimuksen ja -ehkäisyohjelman jälkeen on suomalaisten itsemurhakuolleisuus on puolittunut.
Suomi oli vielä 1980-luvulla maailman itsemurhatilastojen kärkeä, kunnes kansallinen itsemurhien ehkäisyhanke aloitettiin 1987. Maanlaajuista, alueellisesti organisoitua hanketta johti silloisella Kansanterveyslaitoksella professori Jouko Lönnqvist.
”Kartoitimme tuolloin 1980-luvun lopulla kaikkien Suomen itsemurhien taustat. Useimmissa tapauksissa itsemurhan tehnyt oli kärsinyt hoitamattomasta depressiosta, päihdeongelmasta tai molemmista”, Helsingin yliopiston psykiatrian professori Erkki Isometsä sanoo. Hän toimii ylilääkärinä HUS Psykiatriassa.
Lisääntynyt masennuslääkkeiden käyttö korreloi vähenevän itsemurhakuolleisuuden kanssa
Nykyaikaiset masennuslääkkeet tulivat apteekkeihin 1990-luvun vaihteessa. Niiden lisääntynyt käyttö on korreloinut vähenevän itsemurhakuolleisuuden kanssa lähes kaikissa Euroopan maissa. Toisaalta lääkkeiden käytön lisääntyminen viittaa myös siihen, että depressiota on tunnistettu ja hoidettu aiempaa aktiivisemmin, ja samanaikaisesti muitakin masennuksen hoitomuotoja on ollut aiempaa enemmän tarjolla.
”Itsemurhien taustalla on monenlaisia yksilöllisiä psyykkisiä ja sosiaalisia tekijöitä sekä lähes aina mielenterveyden järkkyminen, joka on tärkeää huomioida ehkäiseviä toimia suunniteltaessa.”
Itsemurhat tehdään useimmiten elämäntilanteissa, joissa elämänrakenteet, kuten perhesuhteet, työ tai terveys, ovat tavalla tai toisella vaarantuneet, ja ihminen kokee olevansa umpikujassa.
Riskiryhmien tunnistaminen auttaa kohdentamaan ehkäiseviä toimenpiteitä ja hoitoa
Laajojen tutkimusten perusteella tiedetään, että noin joka toinen itsemurhaan menehtynyt on sairastanut masennusta. Noin puolet heistä on aiemmin yrittänyt itsemurhaa ja lähes puolella on takanaan hoito psykiatrisessa sairaalassa joskus elämän aikana.
Itsemurhan riskiä on Suomessa ollut helpointa tutkia sairaalapotilaista muodostetuttujen laajojen rekisteriaineistojen avulla. Psykiatrisessa sairaalahoidossa olleilla depressiopotilailla itsemurhan riskin tiedetään olevan suurin ensimmäisenä psykiatrisen sairaalahoidon jälkeisenä vuotena. Heidän joukossaan aiemmin itsemurhaa yrittäneet ovat erityisen korkean riskin potilasryhmä, joiden riski säilyy suurena sairaalahoidon jälkeen viiden vuoden ajan ja melko suurena lähes 20 vuoden ajan. Vaara on vahvasti sidoksissa depressiojaksojen uusiutumiseen.
Itsemurhariskin kannalta depressiopotilaan hoidon ensimmäiset vuodet ovat siis kriittisiä ja juuri alkuvaiheen intensiivinen ja suunnitelmallinen hoito on tärkeää masennuksen uusiutumisen ja niihin liittyvien itsemurhien ehkäisyssä.
”Depressio ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat uusiutuvia sairauksia, joten meidän on suunniteltava hoitoa pitkällä tähtäimellä suojataksemme potilasta sairauden uusimiselta.”
”Tiedetään myös, että itsemurhan riski on miehillä huomattavasti suurempi kuin naisilla. Miehen riskiä lisäävät päihteet ja yksin asuminen. Itsemurhaa toistuvasti yrittäneille kasautuu puolestaan useita riskitekijöitä, joita ovat päihdeongelmien lisäksi impulssien hallinnan heikkous ja tunne-elämän epävakaat piirteet”, Isometsä kertoo. Avohoitoon tulisikin olla aika varattuna pian sairaalasta kotiutumisen jälkeen ja ensimmäisten kuukausien hoidon tulisi olla tiivistä.
Itsemurhien ehkäisyssä ovat tutkimus ja hoito kulkeneet tiiviisti käsi kädessä
On ollut tärkeää kartoittaa mielialahäiriöistä kärsivien sekä psykiatrisesti että sosiaalisesti moniongelmaisten henkilöiden ennustetta ja itsetuhoisen käytöksen riskitekijöitä. Tällainen tieto on avuksi hoidon tarkoituksenmukaisessa kohdentamisessa.
Isometsä muistuttaa, että muualla tehtyjen interventiotutkimusten tulokset eivät aina ole sovellettavissa suomalaisiin olosuhteisiin. Tutkittavat potilasryhmät voivat näennäisestä samankaltaisuudestaan huolimatta erota monessa tärkeässä suhteessa, siksi on tärkeää testata näitä hoitoja myös suomalaisessa toimintaympäristössä.
Itsemurhien ehkäisyssä tärkeä uusi kehityssuunta ovat itsemurhaa yrittäneille räätälöidyt psykoterapeuttiset interventiot. Niiden avulla pyritään ehkäisemään itsetuhoisia tekoja, jos potilas uudelleen ajautuu kriisitilanteeseen. Tammikuussa julkaistu Itsemurhien ehkäisyn ja itsemurhaa yrittäneen Käypä hoito käsittelee juuri näitä asioita.
Viime vuosina on yhä enemmän tutkittu uusien, räätälöityjen lyhytpsykoterapioiden tehoa. HUS Psykiatrian turvasuunnitelma-interventio on juuri tällainen tutkimukseen perustuva, kohdennettu uusi hoitomenetelmä. Siinä käydään potilaan kanssa seikkaperäisesti läpi hänen itsemurhayritykseensä johtanut tapahtumaketju. Potilas opettelee tunnistamaan itsemurhayritykseen johtaneita seikkoja ja luo askeleittain etenevän suunnitelman siitä, miten voi uudessa kriisitilanteessa toimia toisin.
Ajankohtaista
- Hoito
- kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma 2020–2030
- Käypä Hoito -suosituksia
- auttavat puhelimet
- mielenterveystalo.fi -palvelut
- potilasjärjestöt viestivät mielenterveyden ongelmista.
Tutkimus
- itsemurhien riskitekijät määriteltyeri psykoterapiamuotojen vaikuttavuustutkimukset
- STRIDE-tutkimus Oxfordin yliopiston kanssa: lääkkeiden vaikutukset masentuneiden aivoihin.
- Aalto yliopiston kanssa yhteistyössä: älypuhelinten hyödyntäminen ennaltaehkäisevästi mielialojen ja aktiivisuuden seurannassa.
- masennuslääkkeiden vaikutukset itsemurhiin: mitatsapiini lisää positiivista ajattelua.
Teksti: Teija Riikola.
Artikkeli on osa Juuri julkaistu -artikkeleista koostettua julkaisua.