HUSissa alkamassa tutkimus hyljinnänestolääkkeiden vaikutuksista COVID-19-tautiin

HUSissa on yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa alkamassa tutkimus, jossa selvitetään suojaavatko elinsiirtopotilaiden hoidossa käytetyt hyljinnänestolääkkeet syklosporiini A tai takrolimuusi SARS-CoV-2-virukselta ja estääkö jompikumpi näistä COVID-19-taudin vaikean muodon kehittymisen. 

 

 

Lisäksi selvitetään alisporivir-lääkkeen vastaavia vaikutuksia. Alisporiviria on käytetty mm. kroonisen C-hepatiitin hoitoon, kunnes tehokkaammat lääkkeet sen syrjäyttivät. Toisin kuin hyljinnänestolääkkeillä, sillä ei ole immuniteettia heikentävää vaikutusta, mutta solututkimuksissa sillä on todettu olevan vaikutus SARS-CoV-1 infektioon.

 

 

”Tutkimuksemme hypoteesina on, että syklosporiini A joko suojaa SARS-CoV-2-virukselta tai estää vaikean COVID-19-taudin muodostumisen”, kertoo tutkimusryhmän johtaja Satu Kuure Helsingin yliopistosta.

 

 

Tutkimus tehdään verestä eristetyillä T-soluilla

 

 

Tutkimukseen rekrytoidaan terveen kontrolliryhmän lisäksi kaksi potilasryhmää, joihin kumpaankin kuuluu 20 yli 40-vuotiasta henkilöä, joille on tehty munuaissiirto ja jotka eivät ole sairastaneet covid-19-tautia. 

 

 

”HUSissa on seurannassa 800 munuaissiirtopotilasta, joista noin 150 käy joka kuukausi kontrollitutkimuksissa munuaispoliklinikalla. Lupa tutkimukseen ja verinäytteeseen pyydetään heiltä kontrollikäynnin yhteydessä”, HUS Vatsakeskuksen nefrologian yksikön osastonylilääkäri, nefrologi Fernanda Ortiz kertoo. 

 

 

Tutkimukseen osallistuvilta otetaan verinäyte, josta eristetään T-soluja. Ne ovat veren valkosoluja ja tärkeä osa ihmisen immuunipuolustusta. COVID-19-taudin vaikeissa muodoissa juuri T-solujen määrä vähenee huomattavasti. Syytä tähän ei tiedetä, mutta oletetaan, että SARS-CoV-2-virus aiheuttaa T-solujen solukuolemaa ja siksi romahduttaa potilaan kunnon.

 

 

Solut altistetaan koronavirukselle

 

 

Tutkimuksessa terveiden verrokkien verestä eristettyjä T-soluja altistetaan SARS-CoV-2-virusinfektiolle sekä syklosporiinille, takrolimuusille ja alisporivirille. Tutkimuksessa seurataan viruksen pääsyä soluihin, sen monistumista soluissa sekä lääkityksen mahdollisia vaikutuksia näihin. 

 

 

Tämän lisäksi tehdään toinen koeasettelu, jossa terveiden verrokkien ja munuaissiirtopotilaiden T-soluja infektoidaan viruksella ja tutkitaan potilailla pitkään käytössä olleen lääkityksen vaikutusta samoihin yllä mainittuihin muuttujiin.

 

 

Kolmanneksi SARS-CoV-2-viruksen lisääntymistä ja sen aiheuttamaa T-soluaktivaatiota verrataan terveiden verrokkien ja hylkimisenestolääkitystä saaneiden munuaissiirtopotilaiden T-solujen välillä. Näin saadaan tietoa, miten potilaiden eri lääkitykset vaikuttavat SARS-CoV-2-viruksen tartuttavuuteen.

 

 

Tutkijat arvioivat, että ensimmäiset tulokset syklosporiini A:n vaikutuksista SARS-CoV-2-viruksen etenemiseen potilaista eristetyissä T-soluissa saadaan alkukesällä. Koko tutkimusaineiston arvellaan olevan koossa ensi keväänä.

 

 

Tietoa lääkitysten säätämiseen

 

 

Idea tutkimukseen syntyi, kun maaliskuussa saatiin Italiasta vahvistus, että lapsilla, joille on tehty elinsiirto, ei ole havaittu COVID-19-tautia. Näille lapsille on annettu syklosporiinia ja takrolimuusia. Lisäksi on tiedossa, että vuoden 2003 SARS-epidemian aikana syklosporiini A -lääke esti SARS-viruksen muodostumista tai lisääntymistä soluissa. SARS-CoV-virus on SARS-CoV-2-viruksen sukulainen.

 

 

Koronavirusepidemian myötä Euroopan dialyysi- ja elinsiirtoyhdistyksen suosituksena on ollut elinsiirtopotilaiden hyljinnänestolääkityksen vähentäminen tai lopettaminen, jotta potilaan lääkityksellä heikennetty vastustuskyky palaisi lähelle normaalia. Suositus on herättänyt huolta elinsiirtolääkärien piirissä. Pelkona on, että tällöin elimistö ryhtyy hylkimään siirrettyä elintä. 

 

 

”Monien potilasryhmien hoitoa ja lääkitystä on jouduttu säätämään epidemian vuoksi, mutta ilman tieteellistä näyttöä, sillä kyseessä on täysin uusi virus. Tutkijat tekevät nyt hurjasti työtä etsiessään tähän tilanteeseen sopivia tieteelliseen näyttöön perustuvia hoitoja”, Fernanda Ortiz toteaa.

Tutkimukselle myönnettiin huhtikuussa neljän säätiön muodostamasta rahoituspoolista Juho Vainion Säätiön 50 000 euron apuraha.

 

 

Yhteystiedot

 

 

Nefrologian yksikön osastonylilääkäri Fernanda Ortiz, HUS Vatsakeskus

+ 358 50 4270 795, sreanaqn.begvm@uhf.svif.suh@zitro.adnanref

 

 

Tutkimusryhmän johtaja Satu Kuure, HiLife, Helsingin yliopisto

+358 40 7706242, fngh.xhher@uryfvaxv.svif.iknisleh@eruuk.utas

 

 

Muut meneillään olevat ja alkavat tutkimukset:

HUSin tutkimusjohtaja, professori Anne Pitkäranta

naar.cvgxnenagn@uhf.svif.suh@atnaraktip.enna , 040 643 0511

 

 

Biopankkisuostumuksen voi tehdä internetissä

 

 

Tähän tutkimukseen osallistuvat voivat antaa verinäytteen yhteydessä näytteen myös biopankkiin. Se edellyttää biopankkisuostumusta. HUSissa on alkamassa useita eri tutkimuksia, joissa hyödynnetään biopankkeihin tallennettuja näytteitä, useimmiten verinäytteitä. Suostumuksen antaneilta voidaan ottaa biopankkinäyte HUSLABin laboratorioissa jonkun muun näytteenoton yhteydessä.

 

 

Biopankkisuostumus tai siitä kieltäytyminen on tärkeä päätös, joka tulee tehdä harkiten. Lisätietoa löytyy sivulta www.helsinginbiopankki.fi, jossa voi halutessaan myös täyttää biopankkisuostumuksen. Helsingin Biopankin toiminta-alue on Uusimaa, Kymenlaakso, Päijät-Häme ja Etelä-Karjala. Biopankkisuostumus kannattaa antaa omaan paikalliseen biopankkiin. Biopankkien yhteystiedot: biopankki.fi.​