Siirry pääsisältöön

Artikkeli Julkaistu 26.9.2022 12.48

Huippujen matkassa

Asiasanat:
  • Husari
  • neurokirurgia
  • anestesia- ja leikkausosasto

HUS palkitsee vuosittain henkilöstön ehdotusten pohjalta huippuesihenkilöitä ja -yksiköitä. Viime keväänä palkinnon saivat Mika Niemelä ja hänen johtamansa neurokirurgian yksikkö sekä Anna Fastberg-Ilkas ja hänen johtamansa Hyvinkään anestesia- ja leikkausosasto.

Neurokirurgian leikkaus

Leikkaukset ovat tiimityötä. Kuvassa etualalla vasemmalla erikoislääkäri Anniina Koski-Palkén, takana neurokirurgiaan erikoistuva Dávid Gergo Nagy Unkarista, lääketieteen opiskelija Gabriele Riccardo Lupica Roomasta, neurokirurgi Tobias Rossman Itävallasta, joka on Fellow eli on erikoistumiskoulutuksen jälkeen perehtymässä vuoden syvällisemmin, sekä leikkaamassa ylilääkäri Mika Niemelä.

Keskusteleva organisaatiokulttuuri saa huippuosaajat viihtymään ja pysymään 

Neurokirurgian yksikössä tekee töitä ylilääkäri ja linjajohtaja Mika Niemelä, joka palkittiin viime vuonna huippuesihenkilönä. Lääkäreiden esihenkilönä Niemelä tukee yli kahtakymmentä erikoislääkäriä sekä arjessa että uraan ja kehitykseen liittyvissä tavoitteissa. Kaikki erikoislääkärit kuuluvat vielä pienempiin noin viiden hengen yksiköihin, jotka on jaettu tautien mukaisesti. Näissä jokaisessa tiimissä on erikseen tiimin johtaja. 

Niemelä on omien sanojensa mukaan tämän kaiken yhteistoiminnan koordinaattori. 

”Autan jos tarvitaan, mutta en puutu arjen tekemisiin tai kyttää ketään. Luotan johtamisessa sanontaan ’luovuta, luota ja luotsaa’. Kun on paljon tehtävää, täytyy delegoida ja luottaa, että fiksut ihmiset kyllä hoitavat hommansa.” 

“On vaikea johtaa lentäjiä, jos ei osaa lentää”

Neurokirurgian yksikössä tehdään paljon tutkimustyötä ja kalenteriin mahtuvat myös johtoryhmän kokoukset ja hallintokokoukset. Samalla Niemelä on tiiviisti kiinni myös kliinisessä työssä. Ihmisten näkemistä ja kohtaamista hän pitää ehdottoman tärkeänä. 

”Haluan, että johtaminen on osallistavaa ja osallistun myös itse. On tärkeää näkyä ja johtaa joukkoja keskeltä. Ihmiset luottavat ihan eri tavalla henkilöön, joka tietää mitä käytännön työ on. On vaikea johtaa lentäjiä, jos ei osaa lentää. Esimerkiksi vuodeosastojen kiertäminen on jo puhtaasti läsnäolon kannalta tärkeää. Tuolla minä päivittäin pyörin ja minua saa tulla nykäisemään hihasta.” 

Vallan ja vastuun jakaminen

Hyvän johtamisen ytimessä on Niemelän mielestä mielipiteiden kuuntelu ja päätösten teko yhdessä. Mieli kannattaa myös pitää joustavana ja avoimena, sillä ihmiset muuttuvat, ja joku mikä toimi ennen, ei välttämättä toimi enää. 

”Johtajalla ei voi olla eri oikeuksia. Toki on tehtäviä, joita muilla ei ole, mutta täytyy tehdä hyvin pitkälti sitä, mitä muutkin tekevät, kuten vaikka yötyötä tai päivystämistä. Ei voi linnoittautua minnekään, se ei lisää luottamusta. Valtaa ja vastuuta tulee jakaa.”

Myös töiden tasaaminen on tärkeää. 

“Ihan viivoittimella ei voi vetää, mutta täytyy katsoa, ettei joillekin kerry liikaa tehtäviä. Meillä julkaistaan avoimesti vuosittain jokaisen leikkausmäärät ja leikkaussalissa vietetty aika ja seurataan muidenkin työtehtävien määriä. Näin varmistetaan, että työmäärä jakaantuu tasaisesti.” 

Keskusteleva kulttuuri kantaa 

Mika Niemelä ja Miikka Korja
Neurokirurgian yksikössä korostuu joukkueen suoritus yksilöiden suoritusten sijaan. Miikka Korja (oik.) arvelee, että Helsinki on siinä todennäköisesti 10–30 vuotta muuta neurokirurgian maailmaa edellä. Kuvassa vasemmalla Mika Niemelä.

Neurokirurgian johtamiskulttuuria Niemelä on vienyt tietoisesti osallistavaan ja keskustelevaan suuntaan. 

”Alussa pidin linjapuheen, koska halusin tehdä paljon muutoksia heti. Halusin, että ihmiset pääsisivät vaikuttamaan ja sanomaan mielipiteensä asioista. Aika hyvän konsensus meillä onkin ollut ja on vältytty huutoäänestyksiltä. Toki neurokirurgit ovat tottuneet tekemään nopeasti ratkaisuja, joten loputonta keskustelua ilman päätöksiä ei tarvitse pelätä.” 

Niemelä muistuttaa, että on tärkeää huomioida myös ihmisten erilaisia ja muuttuvia elämäntilanteita. Hänelle saa ja pitää tulla sanomaan, jos vaikkapa kohtaa jonkinlaisen kriisin, eikä pysty tekemään töitä totutulla tavalla. Niemelä on ilahtunut siitä, miten hyvin ihmiset ovatkin tulleet juttelemaan. 

Yksi Mikan tiimiläinen on neurokirurgian osastonylilääkäri Miikka Korja. Hän on vieraillut urallaan useassa kymmenessä neurokirurgian yksikössä Hollannissa, Yhdysvalloissa, Sveitsissä ja Australiassa. Omalle kotiyksikölleen hän antaa kehuja. 

“Helsinki on akateemisin, korkealaatuisin ja tasa-arvoisin joukkue, joka lisäksi toisin kuin muissa tuntemissani yksiköissä, korostaa joukkueen suoritusta yksilöiden suoritusten sijaan. Siinä Helsinki on todennäköisesti 10–30 vuotta muuta neurokirurgian maailmaa edellä.” 

Korja kehuu myös HUSin nykyistä mentaliteettia siitä, että yksikään neurokirurgi ei ole korvaamaton, mikä tekee hoidosta haastavalla ja marginaalisella alalla tasalaatuisempaa ja potilaille turvallisempaa.

Huippujohtamista huippuyksikössä 

Neurokirurgian yksikkö kokonaisuudessaan palkittiin viime vuonna huippuyksikkönä ja yksikön lääkäreistä kaikki suosittelevatkin sitä työpaikkana. Kaksi kantavaa voimaa huippuyksikössä ovat taitava leikkaaminen ja tutkimustyö. Pitkän historian päälle on rakennettu raudanluja osaaminen sekä kansainvälinen yhteistyö, joka pitää HUSin neurokirurgian yksikön maailman huipulla. 

”Tämä on yksi maailman vierailluimmista neurokirurgian yksiköistä. 1990-luvulta lähtien meillä on käynyt yli 3 000 neurokirurgia tutustumassa maailmanlaajuisesti. Korkea ammattitaidon taso vaikuttaa työntekijöiden pysyvyyteen sekä se, että olemme tiivis ryhmä. Kunnioitamme toinen toisiamme ja jokainen saa avoimesti olla oma itsensä”, Niemelä sanoo. 

Korja muistuttaa, että voi olla haastavaa johtaa yksikköä, jossa on paljon kunnianhimoisia suorittajia sekä erilaisia persoonia. 

“Minun mielestäni meillä ei ketään nosteta erityiselle jalustalle, vaan jokaiselle annetaan mahdollisuus olla tärkeä osa joukkuetta.”

Kuuntelemisen taito korostuu esihenkilötyössä

Hyvinkään anestesia- ja leikkausosaston henkilöstöä
Kynä ja paperi ovat hyvä apuväline tärkeiden asioiden muistamiseen. Anna Fastberg-Ilkas kirjoittaa osastoilla esiin tulleet asiat ylös samalla, kun keskustelee työntekijöidensä kanssa. Kuvassa vasemmalta Jaana Hänninen, Anna Fastberg-Ilkas, Anu Pönkä ja Jaana Niinikoski.

Anna Fastberg-Ilkas aloitti osastonhoitajana Hyvinkään sairaalan anestesia- ja leikkausosastolla noin puolitoista vuotta sitten. Esihenkilökokemusta hänellä on myös aiemmasta työpaikasta Töölön sairaalan neurokirurgian tehovalvonnasta.

Anestesia- ja leikkausosasto on suuri ja Fastberg-Ilkaksella on 120 alaista.

”Tämän kokoisissa yksiköissä olisi hyvä olla kaksi osastonhoitajaa. Työntekijämäärä on aikamoinen, joten aina virka-aika ei riitä. Tässä työssä on oltava valmis joustamaan. Olen kuitenkin huomannut, että kun itse joustaa, myös muut joustavat. Yhteispelillä olemme selvinneet”, Fastberg-Ilkas sanoo.

Avainasia on kalenterin hallinta. Fastberg-Ilkas korostaa organisointikyvyn merkitystä. Hän kulkee osastoilla aina tarralappujen ja kynän kanssa ja kirjoittaa kaiken oleellisen muistiin.

Tekemisen meininkiä

Fastberg-Ilkaksen tulo osastonhoitajaksi toi konkreettisia muutoksia henkilöstön arkeen. Työvuoroissa on nyt enemmän joustoa ja muun muassa vuosilomiin ja vapaapäiviin liittyvät asiat ovat helpommin neuvoteltavissa. Henkilöstöasiat hoituvat sujuvasti työntekijöiden tilanteet huomioiden.

”Lisäksi meillä on riittävästi henkilöstöä, jolloin pääsee tauoille ja kotiin oikeaan aikaan”, sairaanhoitaja Hanna Makkonen kertoo.

Makkonen ja apulaisosastonhoitaja Johanna Lamminen kehuvat yksikön yhteishenkeä, toisten arvostamista ja saumatonta tiimityötä.

”Anna on tuonut omalla johtamistavallaan työyhteisöön positiivista pöhinää ja tekemisen meininkiä. Saamme avoimesti tietoa ja Anna luo myönteistä asennetta jatkuviin muutoksiin. Hän johtaa tiedolla ja perustelee asiat”, Lamminen kertoo.

Pysähdy ja kuuntele

Anna Fastberg-Ilkas ja Kirsi Tiainen
Anna Fastberg-Ilkas (vas.) käyttää aina aamun ensimmäisen tunnin leikkausosaston koordinaattorin kanssa työskennellen. Se antaa kokonaiskuvan yksikön toiminnasta ja henkilöstötilanteesta. Tällä kertaa koordinaattorina työskentelee Kirsi Tiainen.

Tulleessaan Hyvinkäälle Fastberg-Ilkas kävi kaikkien alaistensa kanssa tutustumiskeskustelun ja kirjoitti jokaisesta jotain ylös. Se auttoi muistamaan ihmiset. Avuksi oli toki myös hyvä nimi- ja kasvomuisti sekä isot nimikyltit. Vaihtuvuus yksikössä on ollut vähäistä, joten uusia nimiä ja kasvoja ei ole tarvinnut painaa muistiin jatkuvasti.

”Pyrin olemaan läsnä oleva johtaja. Kuuntelemisen taito korostuu tässä työssä”, Fastberg-Ilkas sanoo.

Kuuntelemisen tärkeys toistuu Fastberg-Ilkaksen puheessa vähän väliä. Se on selkeästi asia, johon hän panostaa, ja jota suosittelee myös muille.

”Pysähdy ja kuuntele aidosti, mitä toisella on sanottavaa. Se viestii hyvää henkeä ja työntekijä kokee tulevansa aidosti kuulluksi.”

Läsnäolo näkyy myös henkilöstölle.

”Anna on helposti lähestyttävä ja näkyy osastolla. Hän myös luottaa toisten osaamiseen ja kannustaa asioihin, joita ei itse välttämättä uskonut osaavansa”, Makkonen sanoo.

”Ei aina tarvitse olla valmista vastausta ja perusteluja. Kuunteleminen on yksi hyvän esihenkilön kulmakiviä ja Anna on tässä hyvä” Lamminen jatkaa.

Fastberg-Ilkaksen mielestä hyvä johtaminen on yhteistyötä. Kukaan ei voi johtaa yksin, vaan valtaa ja vastuuta pitää jakaa. Hyvä johtaja kokoaa ympärilleen asiantuntijoiden joukon, joka saavuttaa tuloksia yhteistyöllä. Hän on oikeudenmukainen ja rehellinen.

”Aidon luottamuksen syntyminen on ensiarvoisen tärkeää. Luottamus pitää ansaita ja sen on oltava molemminpuolista. Pyrin siihen, että minulle olisi helppo tulla kertomaan asioista, myös henkilökohtaisista”, Fastberg-Ilkas kertoo.

Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön

Vaikeissa tilanteissa nopea puuttuminen ja ripeä päätöksenteko korostuvat. Konfliktien ei saa antaa kasaantua ja lupaukset on pidettävä. Fastberg-Ilkas pitää tärkeänä, että kaikki noudattavat yhteisiä pelisääntöjä ja ohjeita, mutta työntekijöillä on oltava myös mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä. 

”Tutustumiskeskusteluissa tuli esiin, että työntekijät haluaisivat keskittyä työhön, jossa ovat parhaimmillaan. Tätä olemme toteuttaneet. Se on ollut onnistunut ratkaisu ja lisännyt pitovoimaa. Kun jonkin asian osaa hyvin, moni haluaa myös laajentaa osaamistaan.”

Suuren yksikön etu onkin se, että erilaisia työtehtäviä on paljon ja vaihto oman yksikön sisällä toisiin tehtäviin on helppoa. Se saa osaltaan henkilöstön pysymään.

”Vaikka meillä on hyvä työntekijätilanne, on koko ajan oltava tuntosarvet pystyssä. Rekrytointi on yksi tärkeistä osastonhoitajan tehtävistä ja teen sitä jatkuvasti.”

Kahden tulen välissä

Osastonhoitajan työssä yhteistyötaidot korostuvat. Työntekijöiden asioita ja huolia pitäisi viedä sitkeästi eteenpäin. Osastonhoitaja on ikään kuin kahden tulen välissä: alaistensa ja ylemmän johdon.

”Kukaan ei ole heti valmis osastonhoitajaksi. Kun aloitin, ajattelin, että miten tästä voi oikein selvitä. Joka päivä oppii jotain uutta ja koen olevani vielä aivan alussa esihenkilöurallani. En ole kuitenkaan katunut päivääkään, että lähdin tähän. Vaikka päivät ovat rankkoja, ne myös antavat paljon.”

Jotta toisten hyvinvoinnista jaksaa huolehtia, on ensin pidettävä huoli omasta jaksamisesta. Toisten osastonhoitajien ja koko työyhteisön tuki ja yhteiset tapaamiset lisäävät Fastberg-Ilkaksen omaa hyvinvointia. Hän pitää huolen myös siitä, että kalenteriin on aina merkitty aikaa lounaalle ruokalassa. Kun ympäristö vaihtuu, voi hetken rentoutua ja ajatella ihan muita kuin työasioita. Fastberg-Ilkas pyrkii pitämään myös säännöllisesti yhden etäpäivän viikossa ja on antanut saman mahdollisuuden myös apulaisosastonhoitajilleen.

Teksti: Suvi Huttunen, Pirita Valtonen
Kuvat: Matti Snellman

Husari 3/2022

Feedback

Löysitkö etsimäsi?