Siirry pääsisältöön

Artikkeli Julkaistu 17.1.2023 13.24

Immuunipuutossairaudet: Diagnoosi ajoissa ja yli 30 vuotta lisää elinaikaa

Asiasanat:
  • lääketieteellinen tutkimus
  • harvinaissairaudet
  • biopankki

Aiemmin immuunipuutossairaudet usein diagnosoitiin 10–20 vuotta liian myöhään, eivätkä potilaat saaneet ajoissa sairauteensa vaikuttavaa lääkitystä, kuten vasta-ainekorvaushoitoa, immunoglobuliinia.

Hoitaja mittaa potilaalta verenpainetta

HUSiin perustettiin 2000-luvun alussa Suomen ensimmäinen vastaanotto immuunipuutosta sairastaville aikuisille. Tuolloin immuunipuutossairauksista ei Suomessa eikä maailmallakaan tiedetty paljoakaan. Sittemmin on voitu osoittaa, että Suomessa on tämän tautiryhmän potilaita enemmän kuin missään muualla länsimaissa. Tutkimuksen ansiosta nykyään tunnetaan jo yli 485 perinnöllistä immuunipuutossairautta ja potilas saa ajoissa vasta-ainehoitoa tai kantasolusiirron.

Tästä seurasi sairauspoissaoloja, osastohoitojaksoja ja tehohoitojaksoja. Mitä myöhemmin tauti huomataan, sitä enemmän se ehtii vaurioittaa elimistöä.

Tutkimuksen ansiosta

  • diagnoosi saadaan nyt keskimäärin alle 7 vuodessa,
  • potilas saa ajoissa vasta-ainehoitoja ja
  • oikein valitulle potilaalle hoito pidentää elämää yli 30 vuotta.

Lukuisien potilaiden oireisiin ei löydy tai edes ole olemassa diagnoosia. Nämä mysteerit ratkeavat vain tutkimuksen avulla.

  • Immuunipuutossairauksien tutkimus aloitettiin Suomessa 1970-luvulla.
  • HUSiin perustettiin vuonna 2000-luvun alussa Suomen ensimmäinen vastaanotto immuunipuutosta sairastaville aikuisille.
  • Nyt kaikissa yliopistosairaaloissa on jo hyvää osaamista näiden potilaiden hoitamiseen.
  • Palvelujärjestelmämme on tietoinen ko. potilasryhmästä.

Perinnöllisten immuunipuutossairauksien moninaiset oireet

Perinnölliset immuunipuutossairaudet ovat useimmiten yhden geenivirheen aiheuttamia puolustusjärjestelmän toimintahäiriöitä, jotka ilmenevät useissa eri elimissä.

Oireet alkavat useimmiten 0–30-vuoden iässä ja etenevät vuosien aikana salakavalasti. Yleisimmin niitä ovat poikkeuksellinen herkkyys infektioille, kuten esimerkiksi toistuville hengitystieinfektioille, korvatulehdukselle, keuhkokuumeelle sekä verenmyrkytyksille, aivokalvontulehduksille ja nivelinfektioille. Lisäksi ilmenee toistuvia, vaikeita bakteeri-infektioita ja joskus myös epätyypillisiä kudos- ja yleisinfektioita sekä muita elinten tai yleistyneitä tulehdustauteja.

Mitä myöhemmin immuunipuutostauti huomataan, sitä enemmän se ehtii vaurioittaa

Mitä myöhemmin tauti huomataan, sitä enemmän se ehtii vaurioittaa, ja sitä heikompilaatuisia tai harvempia ovat loppuelämän vuodet. Lisäksi taudit altistavat hoitamattomina infektioille ja hoidettunakin usein autoimmuunisairauksille, muille tulehdusoireille, syöville tai joskus myös vaikealle, jo lapsena alkavalle atopialle.

Synnynnäisten immuunipuutosten tunnistaminen ja hoito vaativat erikoisosaamista, mutta niihin ei ole olemassa omaa erikoisalaa. Suomessa, niin kuin koko Euroopan alueella, useat immuunipuutossairaudet on saatu aiemmin diagnosoitua 10–20 vuotta liian myöhään. Potilaat eivät ole saaneet tautiinsa vaikuttavaa lääkitystä ajoissa, josta on seurannut sairauspoissaoloja, osastohoitojaksoja ja tehohoitojaksoja, ja monen elinaika on lyhentynyt merkittävästi. Sairaanhoito ei pääsääntöisesti tunnistanut aikuisiällä puhkeavia immuunipuutossairauksia.

Immuunipuutossairauksien tutkimus tarttuu lääketieteen sokeisiin pisteisiin

Immuunipuutossairauksien tutkimukseen oli rahoituksen saaminen aluksi vaikeaa, koska rahoittajat tekevät ratkaisunsa jo julkaistujen artikkeleiden perusteella. Aikuisiällä todettujen immuunivajesairauksien tutkimus pääsi kuitenkin vauhtiin HUSin ja valtion tutkimusrahoituksella.

Tutkimustulosten perusteella saatiin päättäjät vakuutettua, että näiden potilaiden diagnosointia ja vaikuttavaa hoitoa varten on luotava toimiva palvelujärjestelmä hoitoketjuineen.

Suomessa on immuunipuutospotilaita enemmän kuin missään muualla länsimaissa

HUSiin perustettiin 2000-luvun alussa Suomen ensimmäinen vastaanotto immuunipuutosta sairastaville aikuisille, ja potilaiden hoitoon varattiin aihepiiriin perehtyneiden erikoislääkärien aikaa. Tuolloin, vielä 20 vuotta sitten tästä tautiryhmästä ei Suomessa ja maailmallakaan tiedetty paljoakaan. Sittemmin on voitu osoittaa, että Suomessa on tämän tautiryhmän potilaita enemmän kuin missään muualla länsimaissa. Vain serkusavioliittoja suosivissa kulttuureissa näitä todetaan enemmän kuin suomalaisessa väestössä.

Tutkimuksen ansiosta

  • tunnetaan jo yli 485 perinnöllistä immuunipuutossairautta,
  • tiedetään, että immuunipuutossairauksista useat ovat Suomessa yleisimpiä maailmassa,
  • palvelujärjestelmämme on tietoinen ko. potilasryhmästä,
  • moni saa diagnoosin huomattavasti nopeammin kuin aiemmin: alle 7 vuodessa, kun aiemmin viive oli 10–2 tai, jopa 50 vuotta,
  • potilas saa ajoissa vasta-ainehoitoa tai kantasolusiirron ja
  • lääkehoito pidentää potilaan elämää yli 30 vuodella.

Osaamista immuunipuutosta sairastavien tutkimukseen ja hoitoon ylläpidetään koulutuksilla

Immuunipuutosta sairastavien vastaanotto on nyt levinnyt kaikkiin yliopistosairaaloihin ja myös keskussairaalat ovat hankkineet tähän osaamista. Osaamista näiden potilaiden hoitamiseen ylläpidetään koulutustilaisuuksilla sekä ongelmia ratkovissa virtuaalisissa kokouksissa. Vastasyntyneistä seulotaan myös kaikkein vakavimmat immuunivajeet jo synnytyslaitoksella (ns. SCID-seula).

Immuunipuutossairauden diagnosoinnin portaat

Synnynnäisen immuunivajeen diagnoosin tekee aiheeseen perehtynyt lääkäri erikoissairaanhoidossa. Erittäin harvinaisten immuunivajeiden diagnosointi vaatii usein Suomesta vaikeasti saatavia erikoistutkimuksia. Ennen jatkotutkimuksia onkin jo varhain oirekuvan ohjaamana syytä pyytää geenitutkimuksia, joita ovat laaja immuunipuutosgeenipaneeli, kaikkien valkuaisia koodaavien geenien tai koko perimän arviointi. Nämä ohjaavat työläitä jatkotutkimuksia.

Vakavia immuunipuutoksia, kuten SCID-oireyhtymää, on seulottu jo vuodesta 2019 vastasyntyneiden kantapääverinäytteestä HUSissa ja Varsinais-Suomessa, sittemmin seulonta on levinnyt kaikkialle Suomeen.

Vaikka potilaan tutkimusten tulokset olisivatkin normaaleja, hoitava lääkäri konsultoi infektiolääkäriä tai lastenlääkäriä, jos potilaalla on toistuvasti

  • pieni IgG-arvo tai jatkuva joidenkin veren valkosolujen mataluus ilman tunnettua syytä,
  • vakavia infektioita tai
  • poikkeuksellisia taudinaiheuttajia tai
  • poikkeuksellinen muiden tulehdustautien kasauma.

Tutkimus löytää lisää immuunipuutossairauksien eri muotoja

Tutkimus on edennyt reilun kahdenkymmenen vuoden aikana rivakasti. Suomalaistutkijat ovat viime vuosina olleet mukana löytämässä myös uusia immuunipuutosgeenejä ja täysin uudenlaisia ilmiasuja tunnetuille primaarisille immuunipuutoksille.

Suomalaiset ovat olleet geneettisesti pitkään lähes eristäytyneitä muusta maailmasta, joten suomalaisilla esiintyy immuunipuutossairauksia poikkeavan paljon. Uusia immuunivajeita oli varmennettu 2021 loppuun mennessä jo 485, joista noin 90:ää on jo todettu suomalaisväestöstä. Suomessa esiintyy merkittäviä vasta-ainepuutoksia enemmän kuin missään muussa kehittyneessä maassa, eli vähintään 8 tapausta 10 000 henkilöä kohden. Muun muassa geneettiseltä syyltään usein vielä avoimen vaihtelevan tavallisen immuunipuutoksen (CVI-tauti), AICDA-mutaatioiden, APECED-oireyhtymän ja rusto-hiushypoplasian esiintyvyys on suomalaisväestössä maittain arvioiden kaikkein suurinta.

Saman geenin eri mutaatiot voivat aiheuttaa täysin erilaisia taudinkuvia

Uusiin immuunivajeisiin kuuluvat esimerkiksi immuunijärjestelmän väärin säätelyä aiheuttavat transkriptiotekijöiden NFKB1-, BACH2- ja CEBPE-geenimutaatiot. Saman geenin eri mutaatiot voivat toisistaan poikkeavin mekanismein aiheuttaa täysin erilaisia taudinkuvia, jopa antaa geenille normaalisti kuulumattomia tehtäviä.

HUSin tutkijat ovat yhteistyössä muiden yliopistosairaaloiden tutkijoiden kanssa löytäneet suomalaisista myös yllättävän usein heterotsygoottisten NFKB1-geenimutaatioiden (muunnosten) aiheuttamia ja ilmentymiltään toisistaan poikkeavia immuunivajesairauksia. Mutaatiot vaikuttavat eri mekanismeilla immuunijärjestelmän toimintaan ja aiheuttavat hyvin erilaisia taudinkuvia, kuten toistuvia hengitystieinfektioita, niveltulehduksia ja/tai kuumeilua, vatsakipua ja haavaumia suun, ruoansulatuskanavan ja sukupuolielinten limakalvoilla. Tutkimukset ohjaavat jatkossa lääkehoidon kehitystä sekä käsitystä sitä, että kaikki suvuttaista Behçetin tautia sairastavat tulisi geeniseuloa.

Vallitsevasti periytyvät BACH2 -mutaatiot liittyvät useisiin autoimmuuni- ja immuunivälitteisiin sairauksiin; keliakiaan, Crohnin tautiin, astmaan ja tyypin 1 diabetekseen

Lisäksi HUSissa löydettiin CEBPE-geenin muutosten aiheuttavan myös väistyvästi periytyvän, autoinflammatorisen CAIN-immuunivajeen. Muutokset CEBPE-geenin toiminnassa vaikutti yli 460 geenin luentaan (”transkriptioon”). Tämä selitti syyn potilaiden kuumeiluun sekä muun autoinflammatoriseen oireistoon ja täsmähoito anakinralla saattaisi olla tehokasta.

Uusia löydöksiä HUSissa on myös, että vallitsevasti periytyvät BACH2 -mutaatiot liittyvät useisiin autoimmuuni- ja immuunivälitteisiin sairauksiin, kuten keliakiaan, Crohnin tautiin, astmaan ja tyypin 1 diabetekseen. Toimivan BACH2-proteiinin vähyys potilaiden B-soluissa selittänee heidän vasta-aineittensa luokanvaihdon ongelmiaan ja siitä aiheutunutta infektioherkkyyttä.

Suomalaiselta löytyi äskettäin myös muun muassa uusi geeni RHOG, joka aiheuttaa hoitamattomana taudinaiheuttajista riippumattoman yleistulehduksen, ns. perinnöllisen hemofagosyyttisen lymfohistiosytoosin. Sairaus johtaa varhaislapsuudessa kuolemaan. Lisäksi löytyi hankalan immuunivajeen aiheuttajageeni HYOU1:n. Yhteistä näillekin on, että niihin on löydettävissä täsmähoitoja, jotka pelastavat potilaan takaisin elämään.

Suomalaisten immuunipuutossairauksia on tutkittava Suomessa

Vaikka nykyisillä koko eksomin (valkuaisia koodaavat geenit) ja genomin (koko perimä) kattavilla sekvensointimenetelmillä on pystytty aiempaa helpommin löytämään harvinaisia, mutta aiemmin kuvaamattomia perimän muutoksia, tautiyhteyden varmistaminen vaatii edelleen vuosien perustutkimusta.

Pitkäjänteisellä perustutkimuksella voidaan siis paitsi löytää uusia tautimuotoja, myös selvittää lisää mutaation aiheuttamien molekyylitason mekanismien ja taudin yhteyksiä ja siten nopeuttaa ja tarkentaa niin diagnoosia kuin hoitoakin.

Suomeen rikastuneita sairauksia ja mutaatioita ei juuri tutkita muualla, vaan siihen vaaditaan paikallista tutkimusosaamista ja paikallisia resursseja. Suunnitteilla on, että tutkimushankkeen päättyessä koko tutkimusmateriaalimme liitetään osaksi biopankkia, mikäli potilas on antanut siihen suostumuksensa.

Palaute

Löysitkö etsimäsi?

Kiitos palautteesta!

Kiitos palautteestasi!

Kirjoita tähän verkkosivustoa koskeva palautteesi.

Ethän kirjoita tähän henkilökohtaisia tietojasi. Huomioithan, että emme vastaa tämän lomakkeen kautta jätettyihin palautteisiin. Muuta kuin verkkosivustoa koskevaa palautetta voit antaa palautesivullamme.

Kirjoita tähän verkkosivustoa koskeva palautteesi.

Ethän kirjoita tähän henkilökohtaisia tietojasi. Huomioithan, että emme vastaa tämän lomakkeen kautta jätettyihin palautteisiin. Muuta kuin verkkosivustoa koskevaa palautetta voit antaa palautesivullamme.