Siirry pääsisältöön

Ammattilaiselle

Uutinen Julkaistu 27.9.2021 08.40

Diabeetikon herkistyminen glukoosisensorin kiinnitysliimalle huomioitava laitteen valinnassa

Asiasanat:
  • lääketieteellinen tutkimus
  • diabetes

Glukoosisensorit ovat I-tyypin diabeetikoille tärkeä verensokerin seurantaväline. Sensoria pidetään yleensä olkavarren iholla 1-2 viikon ajan, jonka jälkeen se vaihdetaan uuteen. Koska sensorin tulee pysyä iholla pitkään ja kestää esimerkiksi kastumista ja hikoilua, käytetään niissä tehokkaita liima-aineita. Tiiviit, pitkäaikaiset liimakontaktit altistavat ihoa allergiselle herkistymiselle, jolloin osalle potilaista kehittyy sensorialueelle ihottumaa viivästyneen kosketusallergian merkkinä.

Glukoosisensoreiden allergeenikenttä muuttunut

Isobornyyliakrylaatti on liima-aine, jolle löydettiin kosketusallergiaa Abbottin Free Style Libre -sensoreista aiheutuneiden ihottumaoireiden aiheuttajana vuonna 2017. Monet liimat sisältävät myös luonnonhartsia eli kolofonia, joka on tavallinen ihokosketusallergeeni. Sitä on ollut Medtronicin aiemmissa Enlite- ja nykyisissä Guardian-sensoreissa sekä Minimed-insuliinipumpuissa.

Pikaliimoistakin tuttu etyylisyanoakrylaatti aiheutti alkuvaiheessa allergista herkistymistä osalle Dexcom-sensoreita käyttäville. Valmistustapaa kuitenkin muutettiin eikä etyylisyanoakrylaattia esiinny enää Dexcomin sensoreissa.

Sittemmin glukoosisensoreiden allergeenikenttä on muuttunut.

Tällä hetkellä saatavilla olevat Libre-sensorit eivät enää sisällä isobornyyliakrylaattia. Sen sijaan ulkomailla tehtyjen kemiallisten analyysien perusteella sitä on löydetty Medtronicin Guardian-sensoreista ja Minimed-insuliinipumpuista sekä viimeaikaisissa tarkemmissa analyyseissä myös Dexcomin nykyisistä G6-sensoreista. Myös Omnipod-insuliinipumpussa sitä on esiintynyt pieninä määrinä. Insuliinipumpuista allergeenit eivät kulkeudu yhtä helposti iholle ja ne aiheuttavat vähemmän oireita.  Luonnonhartsia on tiettävästi edelleen Medtronicin tuotteissa.

”Vaikka aikaisemmin kyseinen allergia olisi todettu Libre-sensorin aiheuttamana, nykyistä Libren sensorimallia pitäisi voida käyttää ongelmitta, kun taas muissa sensoreissa allergeenia on pieni määrä. Sitä kannattaa siis kokeilla uudelleen. Sensorivalinnan ratkaisee kuitenkin diabeteksen hoidon kokonaisuus potilaan tarpeiden mukaan. Kaikki sensorimallit eivät esimerkiksi keskustele kaikkien insuliinipumppujen kanssa”, sanoo ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Hannele Virtanen HUSista.

Valmistajat eivät yleensä halukkaita paljastamaan tuotteidensa koostumusta

Kosketusallergiaa selvitetään HUSin Iho- ja allergiasairaalassa tehtävillä epikutaanitesteillä. Viivästyneet ihokosketusallergiat aiheuttavat kosketusalueelle ihottumaa tyypillisesti muutamien päivien viiveellä ja ovat luonteeltaan pysyviä, eli ihokosketusta allergeenille tulee allergian toteamisen jälkeen välttää. Aina kosketusallergiaa ei kuitenkaan testissä löydy. Silloin kyseessä voi olla esim. herkkä atooppinen iho, joka hautuu ja ärtyy sensorin alla.

Tarvittaessa ihottumaoireita voi hoitaa kortisonivoiteilla. Jos sopivaa sensoria ei löydy, altistuvaa ihoaluetta voi yrittää suojata suojakalvoilla. Tällöin on kuitenkin varmistettava, ettei glukoosiseuranta häiriinny. Suojaaminen ei usein kuitenkaan täysin riitä estämään allergista ihottumaa. Guardian-sensorin oman päällyskiinnitysteipin voi myös vaihtaa sellaiseen, joka ei sisällä luonnonhartsia. Se rajoittaa kosketusihottuman pelkästään sensorin alle eikä ihottuma leviä laajemmin sensorin ympäristöön. Alusteippiä ei pysty vaihtamaan. Luonnonhartsia sisältävät tunnetusti myös esimeriksi tavallinen Leukoplast-ihoteippi ja Duoderm Extra Thin -hydrokolloidisidos.

”On myös mahdollista, että liimat sisältävät myös jotain uutta allergeenia, jota emme osaa vielä etsiä ja joka ei kuulu testiainevalikoimiin. Ongelmallisen asiasta tekee se, että lääkinnällisten laitteiden valmistajilta ei vaadita täydellisen aineosaluettelon tai tuoteselosteen ilmoittamista. Emme siis varmuudella tiedä mitä aineita esimerkiksi glukoosisensorien liimat kulloinkin sisältävät. Valmistajat eivät myöskään ole yleensä kovin halukkaita paljastamaan tuotteidensa koostumusta”, Hannele Virtanen sanoo.

Allergiatutkimusyksikössä ei ole mahdollisuutta tehdä tuotteille kemiallisia analyysejä mahdollisten uusien tai käytössä olevan testisarjan ulkopuolisten aineiden löytämiseksi. Analyysejä on tehty muutamassa paikassa Euroopassa, ja tietoa kertyy näistä tutkimuksista vähitellen alan kokousten ja tutkimusjulkaisujen myötä. Lainsäädännön muuttaminen tuotevalmistajien ilmoitusvelvollisuuden suhteen helpottaisi huomattavasti potilaiden tutkimista ja sopivien hoitotuotteiden valintaa.

Kirjoittajat

Hannele Virtanen
Ihotautien ja allergologian erikoislääkäri 

Heli Hyry
Ihotautien ja allergologian erikoislääkäri 

Annamari Ranki
professori, ylilääkäri

HUS Tulehduskeskus

Viitteet

Isobornyl Acrylate. Aerts O, Herman A, Mowitz M, Bruze M, Goossens A. Dermatitis. 2020;31:4-12.

Allergic contact dermatitis caused by glucose sensors in type 1 diabetes patients. Hyry HSI, Liippo JP, Virtanen HM. Contact Dermatitis. 2019 ;81:161-166.

Isobornyl acrylate contained in the insulin patch pump OmniPod as the cause of severe allergic contact dermatitis. Oppel E, Högg C, Summer B, Ruëff F, Reichl FX, Kamann S. Contact Dermatitis. 2018 ;79:178-180.

Allergic contact dermatitis caused by isobornyl acrylate in the Enlite glucose sensor and the Paradigm MiniMed Quick-set insulin infusion set. Herman A, Baeck M, de Montjoye L, Bruze M, Giertz E, Goossens A, Mowitz M. Contact Dermatitis. 2019 ;81:432-437.

Peeters C, Herman A, Goossens A, et al. Allergic contact dermatitis caused by 2-ethyl cyanoacrylate contained in glucose sensor sets in two diabetic adults. Contact Dermatitis 2017; 77: 426-429.