Apuna kriittisellä hetkellä – 3 uratarinaa Sydän- ja keuhkokeskuksesta: ”Osaaminen kehittyy huippuunsa”

Juha-Pekka Miettinen nauttii auttamisesta kriittisellä hetkellä

"Tämä on se syvä pääty. En tiedä, voiko hoitotyö enää vaikeammaksi mennä."

Näin kuvailee työtään sairaanhoitaja Juha-Pekka Miettinen, joka on työskennellyt HUSin sydänkirurgian teho-osastolla kahdeksan vuoden ajan.

Silti juuri tehohoito, jossa päätöksiä pitää tehdä paineen alla, kiehtoi häntä kaikista eniten. Valmistumisensa jälkeen Miettinen hakeutui töihin nykyiselle osastolleen, eikä ole katunut valintaansa.

Tornisairaalan sydänkirurgian teho-osastolla tehdään Suomen kaikki sydänten ja keuhkojen elinsiirrot. Lisäksi osastolla pääsee erikoistumaan sydämen apupumppuihin ja viime vuosina lisääntyneeseen ECMO-hoitoon.

"ECMO-hoidot ovat todella kiinnostavia. Siten hoidetaan esimerkiksi elvytettyjä potilaita ja elinsiirtopotilaita, joiden sydän tai keuhkot tarvitsevat vielä apua."

Vuosien aikana Miettinen on oppinut hurjan määrän uutta, ja osaaminen kehittyy edelleen jokaisena päivänä.

"On mahtavaa olla osana hoitoketjua, jossa vakavasti sairaalle potilaalle annetaan uusi mahdollisuus elämään esimerkiksi elinsiirrolla."

Juha-Pekka Miettisen arkeen kuuluu myös omaisten kohtaaminen ja hoitaminen. Potilaiden yllättävissä, vakavissa tilanteissa sekin tuo haasteita.

Teho-osaston hektisessä arjessa tiimityön merkitys korostuu. Miettinen muistaa uransa alkuajoilta hetken, jolloin lääkäri teki potilaalle Miettisen uran ensimmäisen hätästernotomian. 

Kriittinen tilanne jähmetti täysin.

Muutamassa vuodessa Miettinen pääsi tehohoitoon kunnolla sisälle ja pystyi syvällisemmin ymmärtämään muutoksia potilaan tilassa ja hoidossa. Kun vastaavia tilanteita tuli useampia, toimintatavat tulivat jo selkärangasta. 

"On hienoa työskennellä tiimissä, joka toimii saumattomasti yhteen. Vaikeassa tilanteessa jokainen tietää, mikä on oma paikka ja miten toimia. Jos potilas esimerkiksi vuotaa paljon, ei ole aikaa jäädä pohtimaan."

Joskus tehohoitojaksolta kuntoutuneet potilaat palaavat myöhemmin vierailemaan ja kiittämään henkilökuntaa. Viimeistään silloin Miettinen ymmärtää konkreettisesti, millainen merkitys hänen työllään on.

"Teho-osastolla ammatillinen osaaminen kehittyy todella huippuunsa. On todettava myös, ettei tämä sovi ihan kaikille."

Marjut Tähtisen ohjenuora on hoitaa ihmisiä täydellä sydämellä

Toinen HUSin pitkäaikainen kasvatti on Jorvin keuhkosairauksien vuodeosastolla yli kymmenen vuotta työskennellyt sairaanhoitaja Marjut Tähtinen.

Sairaanhoitajaksi valmistuttuaan Tähtinen työskenteli ensin Tampereella. Kun hän löysi elämänsä rakkauden, edessä oli muutto pääkaupunkiseudulle.

Työpaikaksi löytyi Jorvin sairaalan keuhko-osasto, jossa työn vaihtelevuus on pitänyt mielenkiintoa yllä.

"Alan olla jo yksi konkareista", Tähtinen sanoo nauraen. “Olemme erikoissairaanhoidollinen yksikkö, joten meillä hoidetaan erikoisempia keuhkotapauksia. Potilaita on nuorista vanhoihin."

Marjut Tähtiselle on tärkeää hoitaa potilaat täydellä sydämellä – ja niin kuin toivoisi itseäänkin hoidettavan. "Täällä on tunne siitä, että olen arvokas ja työlläni on merkitystä."

Potilaat tulevat Tähtisen vuodeosastolle päivystyksestä, valvonta- tai teho-osastolta ja ovat osastolla keskimäärin viisi päivää. Osaston akuutin luonteen vuoksi työ on välillä hektistä ja tilanteet muuttuvat.

"Pääasiassa hoidamme ihmisiä, joilla on esimerkiksi keuhkokuume, keuhkoahtaumatauti, astma, keuhkosyöpä tai vaikka tuberkuloosi. Viimeisen parin vuoden aikana on ollut myös koronapotilaita."

Päivittäiseen hoitotyöhön kuuluu paitsi paljon lääkehoitoa, myös pieniä, esimerkiksi pleuropunktioihin liittyviä toimenpiteitä, dreenejä ja hengitysapulaitteita.

"Teknologia on kehittynyt paljon ja laitteita tullut lisää. Lähes jokaisella potilaalla on jonkinlainen happilaite käytössä."

Tähtisen mukaan ilmapiiri on osaston kantava voima, ja sen vuoksi hän voikin aidosti suositella työyhteisöään.

"Meillä on avuliasta ja ystävällistä porukkaa. Töihin saa aina tulla iloisella mielellä ja tuntuu kuin vastassa olisi perhe. Olen todella kiitollinen, että saan tehdä työtä meidän porukan kanssa."

Nizo Dara valitsi työpaikan, josta löytyy iloa ja tarpeeksi haastetta

Keuhko- ja ruokatorvikirurgian osastolla sairaanhoitajana työskentelevä Nizo Dara tähtäsi alusta alkaen sairaalamaailmaan.

"Minua kiinnostavat leikkauspotilaat ja sellainen hoitotyö, jossa saan itsekin tehdä jonkin verran päätöksiä. Työ täällä on todella monipuolista, eikä vain lääkehoitoa. Kädentaidot harjaantuvat todella paljon", Dara kertoo tyytyväisenä.

Potilaat tulevat Daran osastolle joko alkuhaastattelun ja leikkauksen, päivystyksen tai endoskopiayksikön kautta. 

Heille tehdään erilaisia keuhkojen ja ruokatorven alueen leikkauksia, syöpä- ja palleatyräleikkauksia tai hoidetaan esimerkiksi puukotuksen tai muiden onnettomuuksien aiheuttamia vammoja.

Osastolla tehdään paljon sellaista, mitä muualta ei löydä. Dara mainitsee, että esimerkiksi ruokatorvi on mahdollista rakentaa leikkauksella uudelleen.

"Työ on haastavaa ja äärimmäisen mielenkiintoista. On hienoa nähdä, miten teknologia kehittyy jatkuvasti. Aiemmin monet leikkaukset tehtiin avoleikkauksina, kun nyt ne tehdään pienillä videoavusteisilla roboteilla, joista jää vain pienet haavat."

"Osastomme on haastava ja työ on välillä raskasta, mutta silti todella antoisaa. En voi liikaa korostaa meidän mahtavaa porukkaa", Nizo Dara sanoo.

Dara tuli keuhko- ja ruokatorvikirurgian osastolle alun perin opintoihinsa kuuluvaan harjoitteluun. Osaston henkilökunta huomasi nopeasti Daran taidot, ja hän jatkoi osastolla kesätöissä.

Daralle hyvä työilmapiiri oli niin painava kriteeri, että se sai valitsemaan juuri keuhko- ja ruokatorvikirurgian osaston, vaikka haaveissa oli aiemmin ollut lasten kanssa työskentely.

"Tarvitsen iloa ja naurua, ja niitä täältä löytyy, vaikka olisi vaikeita ja pitkiäkin päiviä. Tuemme toisiamme, ja myös esihenkilöt ovat mahtavia." 

"Osa hoitajista on ollut täällä jo useamman kymmenen vuotta ja he neuvovat ja ohjaavat aina mielellään. Ketään ei katsota alaspäin."

Nyt Dara on työskennellyt osastolla lähes kaksi vuotta ja oppii edelleen päivittäin. Moniammatillinen ja -kulttuurinen työympäristö rikastaa näkökulmia.

"Kaikkia tuetaan myös kehittymisessä ja etenemisessä. Voi kouluttautua tai vaikka opiskella työn ohella. Saattaa olla, että itsekin lähden vielä opiskelemaan."

Teksti ja kuvat: Meri-Tuuli Talsi

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Duunitorin verkkosivuilla.