HUS:n tutkimustyöllä suuri vaikutus potilashoidon tasoon

HUS:ssa toimivista tutkimusryhmistä yli 85 prosenttia on tuottanut uutta tietoa, joka on vaikuttanut hoitokäytäntöihin koko sairaanhoitopiirissä ja usein paljon laajemminkin.

Muun muassa tämä ilmenee Hyksin entisen johtajaylilääkäri, professori Pekka Karman laatimasta arviointiraportista, jossa selvitettiin HUS:ssa tehtävää tieteellistä tutkimustyötä ja sen vaikutuksia potilaiden hoitoon. Työ perustui asiakirja- ja tilastoaineistoihin sekä tutkijoille ja sairaanhoidosta vastuussa oleville osoitettuihin laajoihin kyselyihin. Aikaisempia vastaavia selvityksiä ei maassamme ole tehty, eikä niitä ole tiedossa ulkomailtakaan.

HUS:n laaja-alaisen tutkimustyön tulokset siirtyvät hyödyttämään potilaiden hoitoa kahdella tavalla, toisaalta suoraan tutkimuksen tulosten ja innovaatioiden kautta ja toisaalta tutkimustyön synnyttämän asiantuntijuuden kautta. Jälkimmäinen arvioitiin jopa hiukan tärkeämmäksi kuin edellinen.

HUS:ssa tehdyn tutkimustyön tulokset ovat vaikuttaneet laajalti myös valtakunnallisiin ja kansainvälisiinkin hoitokäytäntöihin. Näyttöön perustuvia Käypä hoito -suosituksia laativista työryhmistä 94,1 prosentissa oli jäseninä HUS:n tutkijoita ja noin kolmanneksessa oli puheenjohtaja HUS:sta. Lisäksi lähes kaikkien Käypä hoito -suositusten perusteena oli käytetty myös HUS:ssa tuotettua tutkimusnäyttöä. Lähes 80 prosentissa terveydenhuollon menetelmien käyttöönottosuosituksia (HALO) laativista työryhmistä oli HUS:n asiantuntijoita. Kuutisenkymmentä prosenttia kyselyyn vastanneista HUS:n tutkijoista ilmoitti tutkimustuloksiinsa viitatun kansainvälisissä alan oppi- tai käsikirjoissa.

HUS:ssa tehty tutkimustyö on ollut kansainvälisten arvioiden mukaan hyvin menestyksekästä, sillä Hyksin ja Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan muodostaman tutkimusyhteisön on arvioitu kuuluvan Euroopassa viiden parhaan kliinisen lääketieteen tutkimusta tekevän yhteisön joukkoon. Nyt tehty uusi selvitys osoittaa, että HUS:n sairaaloiden potilaat ovat hyötyneet uusina hoitoina tästä tutkimuksesta odotettuakin enemmän.
 

Selvityksen keskeiset havainnot:
 
1. HUS:n tieteellinen tutkimustoiminta keskittyy lähes yksinomaan HYKS:iin. Pitäisi
pohtia, onko tämä yliopistolliselle sairaanhoitopiirille optimaalinen tieteellisen tutkimustoiminnan
tapa.
 
2. Valtion STM:n kautta tapahtuvan tutkimusrahoituksen (ns. EVO-rahoitus) osuus ja
merkitys on sairaalassa pudonnut alhaiseksi. Tämä vaikeuttaa yliopistosairaalan
tutkimustoimintaa ja kaventaa kyseisen rahoituksen ohjaavaa vaikutusta.
 
3. Nykyisessä järjestelmässä ns. EVO-rahoitus kohdentuu kuitenkin tarkoituksenmukaisesti siltä osin kuin pohditaan rajanvetoa perustutkimuksen suuntaan.
 
4. HUS:n tutkimustyön painopiste on selvästi kliinisessä tutkimuksessa, niin kuin pitääkin. Kuitenkin vaikuttavuustutkimuksen ja hoitotieteellisen tutkimuksen painoarvo on niiden merkitykseen nähden vähäistä; tulisikin miettiä miten tilannetta voitaisiin korjata. Järjestelmätutkimus kaivannee myöskin vahvistamista; samalla sen
roolia, sisältöä ja oikeaa suoritusympäristöä yliopistotasoisen tieteellisen tutkimuksen kentässä tulisi pohtia.
 
5. Tieteellisen tutkimustoiminnan vaikutukset siirtyvät kliiniseen työhön joko suoraan
tutkimuksen innovaatioiden kautta tai epäsuorasti tutkimustyön synnyttämän asiantuntijuuden kautta. Jälkimmäisen merkitys oli vielä suurempi kuin suorien tutkimustulosten. Tämä korostaa tutkimustoiminnan merkitystä, ja että se on välttämätöntä myös muualla tehtyjen uusien havaintojen ja menetelmien implementoinnille sairaanhoitopiirissä.
 
6. Tutkimustoiminta on hyödyttänyt laajamittaisesti kliinistä työtä koko sairaanhoitopiirissä ja yliopistosairaalassa, kattaen lähes kaikki sairaalassa edustettuina olevat erikoisalat ja yksiköt. Sen seurauksena on uusin tieto saatu HUS:ssa usein ensimmäisenä potilaita hyödyttämään sekä leviämään myös muualle maahamme ja kansainvälisestikin.
 
7. Tutkimustyön kautta syntynyt asiantuntijuus on HYKS:ssä massiivista. Se on erittäin voimakkaasti edesauttanut sairaalan tutkimuksen tulosten levittämistä ja ulkopuolisten tutkimustiedon tuomista kliiniseen työhön.
 
8. Tulisi pohtia menettelyjä, joilla tutkimuksen seurauksena syntyneiden keksintöjen/
aineettomien oikeuksien taloudellista hyödyntämistä voitaisiin tehostaa.
 
9. Sairaalan toiminnasta vastaavien tietoisuutta tieteellisen tutkimustoiminnan aiheuttamista kustannuksista ja toisaalta sen tuomista kustannushyödyistä yksiköissä tulisi parantaa. 

Raportti kokonaisuudessaan