Levinnyt rintasyöpä

​Vain noin 5 %:lla suomalaisista rintasyöpäpotilaista todetaan levinnyt rintasyöpä lähtötilanteessa. Varhaisvaiheen rintasyöpä voi kuitenkin osalla rintasyövän sairastaneista uusiutua myöhemmin levinneen rintasyövän muodossa.

Levinnyt rintasyöpä on lähettänyt etäpesäkkeitä muualle kehoon kuten luustoon, maksaan tai keuhkoihin. Levinnyt rintasyöpä on nykykäsityksen mukaan parantumaton sairaus, mutta hoidoilla voidaan saavuttaa hyviä tuloksia vuosiksi. Hoidon tarkoitus on hävittää tai pienentää etäpesäkkeet eli pysäyttää tai hidastaa syövän eteneminen, jolloin myös mahdolliset sairaudesta aiheutuvat oireet vähenevät.

Levinneen rintasyövän hoito räätälöidään yksilöllisesti huomioiden mm. rintasyövän alatyyppi, taudin levinneisyys, sairaudesta mahdollisesti aiheutuvat oireet, aiemmin annetut hoidot ja niillä saavutetut hoitotulokset sekä potilaan yleistila ja muut sairaudet.

Levinneen rintasyövän hoidossa käytetään lääkehoitoja, sädehoitoa ja joskus myös leikkaushoitoa.

Lääkehoito määräytyy rintasyövän alatyypin mukaan. Hoitovaihtoehtoina ovat useat erilaiset solunsalpaajahoidot tai hormonihoidot, jos kasvain ilmentää hormonireseptoreita. Hormonireseptoripositiivisessa taudissa hoito voidaan monesti aloittaa hormonihoidolla ja siirtyä solunsalpaajahoitoon vasta myöhemmin taudin edetessä tai aloittaa hoito 3-6 kuukauden mittaisella solunsalpaajahoidolla ja siirtyä hormonihoitoon tämän jälkeen.

HER-2 positiivisen alatyypin taudissa voidaan käyttää myös HER-2-pintareseptoria vastaan suunnattuja lääkehoitoja. Ne ovat tehokkaimmillaan solunsalpaajahoitoon yhdistettyinä, minkä vuoksi tämän alatyypin hoito usein aloitetaan solunsalpaajan ja HER-2-lääkkeen yhdistelmällä. Hyvässä hoitovasteessa solunsalpaajahoito voidaan lopettaa ja jatkaa pelkällä HER-2-lääkkeellä tai yhdistää HER-2-lääke hormonihoitoon, jolloin hoidon haittavaikutukset lievittyvät huomattavasti solunsalpaajahoitoon verrattuna.

Levinneen rintasyövän hoidossa voidaan käyttää myös sädehoitoa ja kirurgista hoitoa. Sädehoitoa käytetään esimerkiksi luustopesäkkeiden hoitoon vähentämään murtumavaaraa. Leikkaushoitoa käytetään harvemmin, mutta se voi soveltua esimerkiksi yksittäisten aivometastaasien hoitoon.