Ultraäänitutkimus

Sydämen ultraäänitutkimus


Sydämen kuvantaminen ultraäänellä kuuluu keskeisenä osana sydänpotilaan
tutkimukseen. Ultraäänikuvaus antaa arvokasta tietoa sydämen rakenteista (eteiset ja kammiot, sydänläpät) ja toiminnasta. Ultraäänitutkimus voidaan tehdä lääkärin vastaanoton yhteydessä ja kardiologian poliklinikalla se kuuluu useimmiten potilaskäyntiin. Poliklinikan ohella tutkimuksia tehdään kardiologisilla vuodeosastoilla, sydäntutkimusosastolla ja päivystysalueella. Kardiologian klinikan lisäksi sydämen ultraäänitutkimus on arkipäivää leikkaussaleissa ja teho-osastoilla, yleensä kaikkialla, missä sydänsairaita potilaita hoidetaan.

Ultraäänitutkimus tehdään rintakehän päältä ultraäänianturia liikuttelemalla. Klinikassamme ultraäänitutkimuksen tekee lääkäri, joko kardiologi tai kardiologiaan erikoistuva lääkäri. Tutkimus tehdään potilaan ollessa makuulla, usein hiukan vasemmalle kyljelle kääntyneenä. Ultraäänitutkimukseen ei liity säteilyä, lämpöä eikä muitakaan epämiellyttäviä tuntemuksia. Ultraäänitutkimuksen tekemistä eivät rajoita myöskään muut sairaudet tai raskaus. Tavanomainen sydämen ultraäänitutkimus ei edellytä potilaalta mitään esivalmisteluja (vrt. ruokatorven kautta tehtävä tutkimus jäljempänä).

Sydämen ultraäänitutkimuksessa selvitetään ensin sydämen rakenteita ja kokoa. Vasemmasta kammiosta (sydämen voimakkain lihaksikas osa) mitataan seinämäpaksuutta, kokoa supistusvaiheessa ja lepovaiheessa, sekä näiden eroa, josta määritetään tyhjenemisprosentti (ejektiofraktio). Ejektiofraktio kertoo kuinka hyvin sydämen pumppaus toimii. Myös vasemman kammion lepovaihetta ja supistuksen raukeamista voidaan mitata. Vasen kammio puristaa verta aorttaan, jonka tyvessä on aorttaläppä. Ultraäänitutkimuksella voidaan helposti selvittää onko aorttaläppä ahdas (aorttastenoosi) tai vuotava. Samoin mitraali- eli hiippaläpän toiminta on mahdollista arvioida. Vasemman eteisen koko mitataan rutiinisti. Myös sydämen oikean puolen (oikea eteinen, kolmiliuska- eli trikuspidaaliläppä, oikea kammio, keuhkovaltimoläppä) rakenne ja toiminta arvioidaan ultraäänellä.

Sairastettu sydäninfarkti voi jättää arven, joka on ultraäänellä tunnistettavissa. Myös sydämen vajaatoiminnan aiheuttaja ja vaikeusaste selviävät usein ultraäänitutkimuksessa. Aivohalvauspotilaille tehdään usein sydämen ultraäänitutkimus sen selvittämiseksi, voisiko sydämessä olla poikkeavia rakenteita, esimerkiksi verihyytymiä, josta aivohalvaukseen johtanut "tulppa" olisi lähtöisin. Vaikean infektion yhteydessä sydänläpissä saattaa olla tulehdus (endokardiitti), jonka toteamiseksi tarvitaan ultraäänitutkimusta. Jos potilaalle on asetettu läppävian vuoksi tekoläppä, voidaan sen toimintaa arvioida toistuvastikin ultraäänellä. Synnynnäisten sydänvikojen seurannassa ultraäänitutkimus on korvaamaton. Sydäntutkimusosastolla ultraääntä käytetään myös erilaisten toimenpiteiden yhteydessä.
 
 

Ruokatorven kautta tehtävä ultraäänitutkimus


Kaikilla potilailla ei ultraäänellä saada hyvää näkyvyyttä. Suuri koko, ylipaino ja keuhkosairaudet ovat tavallisimmat syyt huonolle näkyvyydelle. Lisäksi on tilanteita, jossa rintakehän läpi tehdyn ultraäänen näkyvyys tai erottelukyky eivät yksinkertaisesti riitä. Näissä tilanteissa ultraäänitutkimus voidaan tehdä ruokatorven kautta (transesofageaalinen tutkimus). Tässä tutkimuksessa ruokatorveen viedään ultraäänianturi nielun puudutuksen jälkeen. Toisin kuin tavallinen ultraäänikuvaus, on tämä tutkimus usein potilaalle hiukan epämiellyttävä. Se muistuttaa läheisesti vatsan tähystystutkimusta eli gastroskopiaa. Tähän tutkimukseen potilaan tulee olla syömättä ja juomatta vähintään neljän tunnin ajan. Potilaille, joille tätä tutkimusta suunnitellaan, lähetetään kirjallinen tieto etukäteen. Epämiellyttävyyden vastapainona on kuitenkin erinomainen näkyvyys sydämen rakenteisiin. Ruokatorven kautta tehtävän tutkimuksen tavallisimmat aiheet ovat tulehdusmuutosten etsiminen läpistä, hyytymien etsiminen sydämen eteisten korvakkeista, sekä rakennepoikkeavuuksien (esim läppäviat) tarkempi analysointi.