Rytmihäiriöiden kartoitus- ja hoitotoimenpiteet

Mikä on sydämen elektrofysiologinen tutkimus?


Elektrofysiologinen tutkimus tarkoittaa sydämen sisältä tehtävää sydämen rytmihäiriön tutkimista. Siinä voidaan selvittää, johtuuko potilaan oire rytmihäiriöstä, mikä rytmihäiriön on kysymyksessä, missä kohtaa sydänlihasta rytmihäiriö syntyy ja onko rytmihäiriö vaarallinen. Tulosten perusteella selviää myös, miten rytmihäiriötä voidaan hoitaa.  Hoitovaihtoehtoina ovat mm lääkehoito, katetrihoito (katetriablaatio) tai tahdistinhoito. Joskus ei tarvita mitään erityishoitoja, tieto rytmihäiriön ominaisuuksista riittää. 
 
 

Kenelle tutkimus tehdään?

 
Elektrofysiologinen tutkimus tehdään, kun rytmihäiriö aiheuttaa vaikeita oireita tai jos rytmihäiriöstä arvioidaan olevan vaaraa. Vaikeita oireita ovat esimerkiksi toistuvat äkilliset tiheälyöntisyyskohtaukset, yhtäkkinen tajunnan menetys tai rintakipu sydämen tykytyksen yhteydessä. Päätöksen elektorfysiologiseen tutkimukseen ryhtymisestä tekee rytmihäiriöiden hoitoon erikoistunut kardiologi.

Ennen tutkimusta


Ennen elektrofysiologista tutkimusta sydämen tilaa selvitetään muilla keinoin, kuten leposydänfilmi (EKG), rasitussydänfilmi (rasitus-EKG) tai sydänfilmin vuorokausirekisteröinti (holter). Usein tehdään myös sydämen ultraäänitutkimus.
Erityistapauksissa elektrofysiologisen tutkimuksen yhteydessä tehdään sepelvaltimoiden varjoainekuvaus.
 
 

Esivalmistelut


Hoitajat asettavat kanyylin käden selän laskimoon nestetiputusta varten. Tätä kautta voidaan antaa tarvittaessa rentouttavaa lääkettä jännityksen lievittämiseksi.
Rintakehälle kiinnitetään liimaelektrodit jatkuvaa sydänkäyrän rekisteröintiä varten.
Tutkimus tehdään nivustaipeen verisuonten kautta, joten alueella olevat ihokarvat ajellaan pois. Potilas peitellään steriileillä liinoilla.
 
 

Tutkimuksen kulku


Sydämen sisälle päästään nivustaipeiden isojen verisuonten (useimmiten reisilaskimo, joskus reisivaltimo) kautta. Nivustaipeen iho puudutetaan ja reisilaskimoon asetetaan venttiilit. Näiden suoniventtiilien kautta pehmeät ja taipuisat tutkimusjohdot eli katetrit ohjataan sydämen sisään alaonttolaskimoa pitkin röntgenläpivalaisun avulla. Katetrien eteneminen verisuonessa ja niiden asettaminen sydämen sisään on kivutonta.

Katetrit  liitetään tietokoneeseen,  jonka avulla rytmihäiriötä tutkitaan.
Tutkimuksessa selvitetään, miten sähköimpulssi kulkee sydämessä normaalin rytmin sekä erilaisten tahdistusten sekä varsinaisen rytmihäiriön aikana. Sydäntä tahdistetaan toistuvasti muutaman sekunnin ajan vaihtelevilla nopeuksilla ja sydämeen aiheutetaan lisälyöntejä. Tahdistusten välillä on muutaman sekunnin tauko. Potilaan vointia, verenpainetta sekä sydämen rytmiä ja sydämen sisältä saatavia sähkösignaaleja tarkkaillaan jatkuvasti. Näin selviää onko potilaalla ylimääräisiä sähköimpulssin syntypaikkoja tai kiertoreittejä, jotka voisivat aiheuttaa rytmihäiriön (esimerkiksi synnynnäinen ylimääräinen sähkörata).

Tutkimuksen tehtävänä on saada aikaan rytmihäiriö, koska vain siten voidaan luotettavasti  määrittää rytmihäiriön syntypaikka ja syntytapa. Rytmihäiriö pysäytetään helposti johtojen kautta tahdistamalla. Eteisvärinä-rytmihäiriö saattaa joskus vaatia sähköisen rytminsiirron, joka tehdään lyhyessä nukutuksessa.
Sydänsairailla joskus tuleva vaarallinen kammiorytmihäiriö pysäytetään välittömästi sähköisellä rytminsiirrolla.
Tutkimuksen tulokset ja löydökset ilmenevät välittömästi ja ne kerrotaan potilaalle. Samalla selviää, miten rytmihäiriötä on paras hoitaa. Osa rytmihäiriöistä voidaan hoitaa saman toimenpiteen yhteydessä ns. katetrihoidolla (katetriablaatio). Jos rytmihäiriön hoitaminen edellyttää erityisvälineitä tai jos katetrihoitoon liittyy riskejä, varsinainen katetrihoito tehdään myöhemmin. Myös mahdollinen sydäntahdistin asennetaan myöhemmin.
  
 

Seuranta ja hoito toimepiteen aikana


Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa. Esilääkkeenä annetaan rentouttavaa ja rauhoittavaa lääkettä. Näitä annostellaan tarvittaessa lisää toimenpiteen aikana.
Mikäli katetrihoito tehdään samalla, hoitopolttojen tuottama kipu estetään tehokkaalla suonensisäisesti annettavalla kipulääkityksellä, joka myös rauhoittaa ja aiheuttaa usein kevyen unen. Yleisnukutusta käytetään vain erityistapauksissa, koska sen aikana useimmat rytmihäiriöt eivät tule esiin. Veren hyytymistaipumusta vähennetään tarvittaessa suoneen annettavalla hepariinilla. 
 
 

Toimenpiteen jälkeen


Tutkimus- ja hoitojohdot sekä verisuoniventtiilit poistetaan toi-menpiteen jälkeen vetämällä ja verisuonen pienet reiät painetaan kiinni. 
 
 

Toimenpiteen komplikaatiot


Elektrofysiologiseen tutkimukseen liittyvien vaarallisten komplikaatioiden riski on erittäin pieni. Verisuonten pistokohtien verenvuoto saattaa joskus pitkittää toipumista muutamilla päivillä ja saattaa joskus vaatia leikkaushoitoa. Vuotoriskiä lisäävät suonten poikkeava sijainti, verisuonten kalkkeutuminen, ylipaino ja veren hyytymistä vähentävä lääkitys. On erittäin harvinaista, että sydän vaurioituisi toimenpiteessä. Jos katetri tekisi reiän sydänlihakseen, verenvuoto sydäntä ympäröivään sydänpussiin saattaisi aiheuttaa vaaratilanteen (tamponaatio). Se hoidetaan poistamalla veri sydänpussista, joskus sydänleikkauksen avulla.
Veritulpan tai tulehduksen ilmaantuminen ovat erittäin epätodennäköisiä komplikaatioita.
 
 

Kotiutus ja jälkiseuranta


Kotiutus tapahtuu usein toimenpideiltana. Joskus tarvitaan tarkkailua sairaalassa seuraavaan päivään. Toimenpidettä seuraavana päivänä voi kävellä normaalisti.
Autolla saa ajaa vasta kotiutusta seuraavan päivänä. Ponnisteluja ja kippurassa istumista on hyvä välttää 1-2 viikon ajan. Muuta toimenpiteeseen liittyvää jälkihoitoa ei tarvita.  Ohjeet muusta seurannasta ja lääkityksestä annetaan ennen kotiutumista.