Polikliinisesti tutkittavat oireet ja sairaudet

Monien neurologisten oireiden ja sairauksien kohdalla ei ole kyse välitöntä neurologin hoitoa vaativasta tilanteesta. Esimerkiksi kroonisen päänsäryn, kuten jännityspäänsäryn ja migreenin, tutkimus ja hoito toteutuu pääsääntöisesti perusterveydenhuollossa. Samoin esim. muistivaikeuksien, vapinan ja puutumisoireiden selvittely alkaa terveyskeskus- tai työterveyslääkärin vastaanotolla. Lääkäri lähettää potilaan oman alueen neurologian poliklinikalle, kun diagnoosi tai jatkohoito edellyttää neurologin kannanottoa.

Neurologin tärkein diagnostinen työkalu on potilaan kertomus oireistaan. Lisäksi neurologi suorittaa kliinisen tutkimuksen eli tutkii mm. lihasvoimia, tuntoa, refleksejä ja aivohermojen toimintaa käsin ja erilaisia tutkimustyökaluja käyttäen. Tarvittaessa hän käyttää taudinmäärityksessä apunaan mm. erilaisia laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia, hermo- ja lihastoiminnan mittauksia (ns. kliinis-neurofysiologisia tutkimuksia) sekä muiden ammattiryhmien kuten eri terapeuttien ja neuropsykologien asiantuntemusta.

Neurologian poliklinikalla tehdään diagnoosi, ja oireiden tai todetun sairauden luonne käydään potilaan kanssa läpi. Seuraavaksi aloitetaan hoito ja tehdään jatkosuunnitelma. Useimmiten potilas palaa tässä vaiheessa lähettävän lääkärin hoitoon. Tietyissä pitkäaikaisissa neurologisissa sairauksissa potilas jää kuitenkin neurologian poliklinikan seurantaan, jotta sairauden kulkua ja hoidon tehoa ja sopivuutta voidaan säännöllisesti arvioida. Joissakin tapauksissa saattaa olla, että laajoista tutkimuksista huolimatta ei löydy viitteitä hermosairaudesta, joka selittäisi potilaan oireet. Tämäkin on usein merkittävä tulos, koska kun hermosairaus on poissuljettu, voidaan selvittää muiden tekijöiden (esim. psyykkisten) merkitystä potilaan oireisiin.  

Kroonisten neurologisten sairauksien hoitoon kuuluu usein pitkäaikainen lääkitys. Moniin sairauksiin on olemassa taudin etenemistä jarruttavaa tai oireita lievittävää lääkehoitoa, vaikka tautia kokonaan parantavaa hoitoa ei olekaan. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu mm. MS-tauti ja jälkimmäiseen Alzheimerin ja Parkinsonin taudit. Epilepsiaa sairastavista puolestaan suurin osa tulee täysin kohtauksettomiksi säännöllisen kohtauksia estävän lääkityksen myötä.

Neurologian erityispiirre on kuntoutuksen keskeinen merkitys: monissa sairauksissa fyysistä ja henkistä toimintakykyä ylläpitävä harjoittelu lievittää oireita, ylläpitää työkykyä tai mahdollistaa itsenäisemmän arkiselviytymisen. Kuntoutuksen tarvetta arvioi ja toteuttaa moniammatillinen työryhmä, johon neurologin lisäksi kuuluu tilanteen mukaan sairaanhoitaja, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, puheterapeutti, neuropsykologi ja/tai sosiaalityöntekijä.