Halkiolapsen syöttäminen

Syömisongelmat ovat hyvin tavallisia alkuviikkoina synnytyksen jälkeen. Syöttämisen opettelu vaatiikin usein alussa syöttäjältä kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, mutta ratkaisujen löydyttyä ruokailutilanteet vahvistavat vanhempien ja lapsen välistä myönteistä vuorovaikutusta ja kiintymystä.

Hyvällä ohjauksella ja tuella autetaan perhettä heti synnytyssairaalassa, ja myöhemmin halkiokeskuksessa, halkiolapsen syöttämiseen liittyvissä kysymyksissä.

Suulaen halkio estää alipaineen muodostumisen suuonteloon, ja siten tavanomainen rintaruokinta ei yleensä ole mahdollista. Huulihalkio ei yleensä aiheuta syöttämisongelmia. Poikkeuksena voi olla erityisen leveä huulen halkio, jolloin vauva ei saa tiivistä otetta rinnasta.

Vaikka suulakihalkio estäisi imemisen/imettämisen, äidinmaidosta ei tarvitse luopua. Äiti voi lypsää maidon ja antaa sen tuttipullosta.

Halkio ei vaikuta nielemiseen. Vauvalle voidaan antaa maitoa tuttipullosta, jonka tutin reikää on suurennettu esimerkiksi ristiviillolla. Lisäksi voidaan auttaa vauvaa imemään tuttia painamalla tutin tyveä tai pehmeää tuttipulloa lapsen syömisrytmin mukaisesti. Sopiva tutti ja tuttipullo löytyvät kokeilemalla kaupasta saatavista vaihtoehdoista. Myös vellitutti on osoittautunut hyväksi. Ratkaisevaa on tutin reiän koko.

Maidon tulee tippua suurina pisaroina tasaisesti, mutta ei valua jatkuvasti. Näin lapsi ei saa kerralla liikaa maitoa suuhunsa. Useimmat lapset oppivat syömään näin, mutta tarvittaessa on saatavilla myös erikoistutteja. Käytetyin tuttimalli on nykyisin anatominen tutti. Syötettäessä lapsen on hyvä olla vanhemman sylissä puoli-istuvassa asennossa. Röyhtäyttäminen  niin ruokailun välillä kuin lopuksi on tärkeää.

Husukeen on mahdollista soittaa ja kysyä neuvoa milloin vain. Husuken hoitajat antavat tietoa ja ohjausta kaikissa halkiolapsen hoitoon liittyvissä kysymyksissä.