Miten astma todetaan?

Astmaan viittaavien oireiden kuten yskän, hengenahdistuksen ja uloshengityksen vinkumisen perusteella herää astmaepäily, joka on hyvä varmistaa diagnostisin testein. 
 
Astmadiagnoosin varmistaminen on tärkeää, koska sairaus vaatii pitkäaikaista hoitoa. Potilas voi myös saada Kelalta ns. erityiskorvattavat lääkkeet, kun lääkitys on säännöllinen yli 6 kk jatkuva ja tietyt diagnoosiin liittyvät edellytykset puhalluskokeiden osalta täyttyvät.
 
Käytettävät tutkimukset vaihtelevat eri ikäkausina. Joskus joudutaan tekemään useampia eri puhalluskokeita ennen kuin astma-diagnoosi varmistuu. Samoja puhalluskokeita toistetaan tarvittaessa hoitavan lääkityksen aikana, jotta nähtäisiin onko lääkitys auttanut. Tulokset yleensä normalisoituvat, kun astmalääkitys on riittävä.
 
Tutkimukset tähtäävät astmassa esiintyvän poikkeavan keuhkoputkien supistelutaipumuksen osoittamiseen uloshengityksen virtauksia tutkimalla. Yleensä tutkitaan puhalluksia myös avaavan lääkkeen jälkeen, jotta voitaisiin osoittaa astmaan viittaava  supistelutaipumuksen palautuvuus avaavilla astmalääkkeillä.
 
PEF-seuranta
 
PEF (peak expiratory flow) mittaa uloshengityksen huippuvirtausta. Astmalle on tyypillistä tuloksen vaihtelu mm. vuorokaudenajan mukaan ja tuloksen paraneminen avaavalla lääkkeellä. Kotona tehtävät PEF-seurannat antavat myös hyvän kuvan eri päivinä ja erilaisiin olosuhteisin liittyvistä puhallusarvojen vaihtelusta.
 
Spirometria
 
Spirometria on laboratoriossa tehtävä puhalluskoe, joka PEF-seurannan lailla kuuluu  astman perustutkimuksiin. Siinä tutkitaan uloshengityksen virtauksen lisäksi keuhkojen tilavuuksia ennen ja jälkeen avaavan lääkkeen.
 
Muut puhalluskokeet
  
Ellei astma varmistu perustutkimuksissa voidaan tehdä erilaisia testejä, joilla astmareaktiota koetetaan saada esiin, esimerkiksi rasituskokeilla tai hengittämällä histamiinia ns. histamiinialtistuksessa. Uloshengityksen typpioksidimittaus saattaa kuulua myös tarvittaviin lisätutkimuksiin.