Tuntokynnysmittaus QST

Kvantitatiivisessa tuntokynnysmittauksessa (QST) määritetään ihon kylmä-, lämpö-, kylmäkipu- ja kuumakiputuntokynnyksiä. Näitä ihotuntemuksia välittävät keskushermostoon ohuet tuntohermosäikeet. Raaja-QST-tutkimuksen yhteydessä määritetään kämmenselkien ja jalkapöytien tuntokynnysten lisäksi myös kämmenien ja jalkapohjien värinätuntokynnykset, jotka kuvaavat paksujen tuntohermosäikeiden toimintaa. Kasvo-QST-tutkimuksessa määritetään lämpötilan tunto- ja kipukynnykset otsalta, poskelta ja leuassa molemmin puolin.

Tutkimuksessa iholle asetetaan pieni termistorilevy, jota viilennetään tai lämmitetään. Tutkittava ilmoittaa napin painalluksella, milloin ihotuntemus muuttuu. Seuraavaksi termistoria edelleen viilennettäessä tai lämmittäessä tutkittava ilmoittaa ensimmäinen kiputuntemuksen. Lämpötilat kirjataan kylmätunto-, lämpötunto-, kylmäkipu- ja kuumakipukynnyksiksi. Kylmä- ja lämpötuntokynnysmittaukset toistetaan. Värinän voimakkuutta lisättäessä tutkittava ilmoittaa ensimmäisen värinätuntemuksen. Tämä voimakkuus kirjataan värinätuntokynnykseksi.

Raaja-QST on herkimmillään ääreishermoston diabeettisen ja metabolisen ohutsäiepolyneuropatian (monihermosairauden) todentamisessa. Kasvo-QST:lla voidaan todentaa paikallisia tai yleistyneitä ohutsäievaurioita. Mittaukset kuvaavat koko tuntojärjestelmää iholta aivokuorelle, joten myös keskushermostoperäiset hermovauriot voivat näkyä tuntokynnyksissä. Myös tunnon herkistyminen ja neuropaattinen kipu tulee esiin.

Tutkimus vaatii tutkittavalta hyvää yhteistoimintakykyä, joten on tärkeää, että tutkimukseen tullaan virkeänä ja levänneenä. Tutkimuksella ei ole pysyviä jälkivaikutuksia.

QST-tutkimus on ääreishermostotutkimuksen (ENMG) jälkeen tehtävä lisätutkimus.

 

 Valmistaudu tutkimukseen