Aki Lindén: sote-esitys julkistettu

Tänään 19.3.2013 luovutetaan aki_linden.jpgperuspalveluministerille selvityshenkilöiden raportti ja esitys sosiaali- ja terveydenhuollon tulevasta palvelurakenteesta ja samalla se julkistetaan. Esityksen linjauksia on jo valmistelun aikana selostettu tiedotusvälineissä ja niihin on otettu eri tahoilla kantaa. Olin yksi selvityshenkilöistä ja selostan tässä lyhyesti esityksen sisältöä ja samalla arvioin sitä.

Kyseessä on siis esitys. Kunnat ja kuntayhtymät saavat tämän arvioitavakseen ja antavat siitä lausuntonsa. Epäilemättä myös poliittiset puolueet ja muut tahot ottavat siihen kantaa. Tuleeko lainsäädäntö muotoutumaan tämän ”tiekartan” vai jonkun muun mukaiseksi, se jää nähtäväksi. Paineita toisenlaisiinkin ratkaisuihin on.

Vaikka selvityshenkilön tulee pyrkiä rakentamaan ennen kaikkea hyvin toimivaa kokonaisuutta, on toki vaikeaa olla kokonaan taustastaan riippumaton, ja tällä tarkoitan nyt rooliani HUS:n toimitusjohtajana. Siksi toteankin ensimmäiseksi, miltä tämä näyttää HUS:n kannalta.

Minusta tässä suhteessa tärkein saavutus oli se, että viime vuosina aika ajoin esiintyneet paineet HUS:n hajottamiseksi (”HUS pilkottava”, ”Sairaanhoitopiirit lakkautetaan” jne) pääasiassa torjuttiin. Jo lähtökohtaisesti todettiin, että HUS:n ja HYKS:n eri yksiköiden väliseen työnjakoon perustuva malli on tuottanut sekä kustannuskehityksen että hoidon laadun suhteen hyviä tuloksia ja tällaista toimintamallia ei ole syytä saattaa uhanalaiseksi. Tämä linjaus laajeni selvitystyössä koskemaan muitakin yliopisto-sairaaloita. Niistä todetaan, että niiden tulee olla vähintään nykyisten omistajien eli maakunnan kuntien laajuisesti hallinnoituja. Kunnat vain tässä korvautuvat sote-alueilla. Suuri kaupunki voi tietysti olla itse edelleenkin oma ”sote-alueensa”. Yliopistosairaaloiden omistajuutta voidaan laajentaa myös koko erva-alueelle, mutta näin ei ole pakko menetellä.

Entä HUS:n liikelaitokset ja muut sairaalat? Liikelaitosten osalta linjaukset ovat hieman epämääräisiä, koska useilla alueilla ne ovat jo nyt monen sairaanhoitopiirin yhteisiä eli koko erva-alueen laajuisia. Näin ollen tulevalla koordinointi- ja päätösvaltaa käyttävällä erva-alueella tulee olemaan vaikutusta siihen miten tukipalveluiden toimintaa linjataan. Vähintään ne ovat yliopisto- tai keskussairaalan laajuisia, mutta ne voivat siis olla myös koko ervan laajuisia, esimerkiksi laboratorio, tietohallinto jne. Mitään huolestuttavaa ei siis näiltäkään osin raporttiin sisälly. Minusta olisi luontevaa, että tukipalveluihin noudatetaan samaa hyvää logiikkaa kuin yliopistosairaaloihinkin: vähintään nykyisen laajuisesti omistettuja, mahdollisesti vieläkin laajemmin.

HUS-alueen muiden sairaaloiden osalta tulee keskustelu jatkumaan. Oma kantani on se, että niiden tulee kuulua samaan organisaatioon kuin HYKS, joka siis jatkossakin on laajasti omistettu eikä vain yhden kaupungin omistama, saatikka kolmelle kaupungille pilkottu. Tämä on mahdollista toteuttaa kuntien tai niiden muodostamien sote-alueiden niin halutessa: niillä on asiasta päätösvalta. Ainakin kuntien kuulemiskierroksella paljon tukea tuli sille, että Länsi-Uudenmaan sairaala, Lohjan sairaala, Hyvinkään sairaala ja Porvoon sairaala olisivat osia laajemmasta sairaalyhtymästä eivätkä vain oman sote-alueensa omistamia. Näiden vaihtoehtojen välillä on myös mahdollisuus tehdä kompromissi: sairaalat voivat olla alueen soten ja HYKS:n yhdessä omistamia. Tätä asiaa käsitellään raportissa monipuolisesti, enkä itse ole tilanteesta huolestunut.

Uudenmaan alueelle ehdotamme kuutta sote-aluetta. Ne olisivat siis tulevaisuudessa järjestämisvastuussa, mikä ei ole sama asia kuin palveluiden tuottaminen. Järjestäjä voi toki tuottaa itse palvelut, mutta se voi hankkia ne muultakin tuottajalta, esimerkiksi toiselta sote-alueelta, yhteiseltä tuottajalta, yksityiseltä palvelutuottajalta jne. Nämä kuusi aluetta ovat seuraavat:

Helsinki ja Sipoo

Vantaa, Kerava ja Tuusula

Espoo, Kauniainen ja Kirkkonummi

Porvoo, Askola, Loviisa ja Lapinjärvi

Hyvinkää, Nurmijärvi, Mäntsälä, Järvenpää ja Pornainen

Lohja, Raasepori, Hanko, Siuntio, Inkoo, Karkkila ja Vihti

Mallimme noudattaa ns. metropolialueen selvittäjien toista vaihtoehtoa eli ns. neljän kunnan mallia. Tämän ympärillä tulee varmasti syntymään kovaa keskustelua. Itse en näe millään tavalla mahdottomaksi, että Länsi-Uudellamaalla olisi kaksi sotealuetta, jolloin jakautuma noudattaisi HUS:n nykyisiä sairaanhoitoalueita eli Raasepori, Hanko ja Inkoo olisivat oma alueensa tai vain Raasepori ja Hankokin, mutta koska pyrkimys oli muodostaa laajoja ja voimakkaita sote-alueita, esityksemme oli edellä mainittu. Alueen pienemmät kunnat eivät myöskään kannattaneet itse pieniä sote-alueita, vaan laajempaa. Samoin kysymys Sipoon suuntautumisesta tai Keravan, Tuusulan ja Kirkkonummen asemasta tulee synnyttämään keskustelua. Ei näissäkään kysymys ole ”jumalansanasta”, vaan siitä, että otetaanko huomioon pääkaupunkiseudun vääjäämätön kehitys vai yritetäänkö sitä estää keskipakoisilla ratkaisuilla.

Joka tapauksessa potilaiden laajentuva valinnanvapaus tulee merkitsemään sitä, että jonkun kunnan kuuluminen johonkin sote-alueeseen ei estä potilaan hakeutumista hoitoon hänelle luontevimpaan sairaalaan. Jo nykyisin esimerkiksi Sipoon, Vihdin, Inkoon ja Tuusulan erikoissairaanhoitoon käyttämät eurot jakaantuvat melkein puoliksi kahden eri sairaanhoitoalueen kesken.

Kaikkein tärkein asia esityksessä on kuitenkin se, että peruspalveluissa järjestämisvastuu siirtyy 304 kunnalta ja niiden 154 terveyskeskukselta 34 sote-alueelle, joiden väestöpohjat ja sen myötä muukin kyky järjestää palveluja on merkittävästi vahvempi kuin nykyisin. Näiltä osin voidaan todeta uudistuksen vahvistavan peruspalveluita – heikentämättä kuitenkaan hyvin toimivaa erikoissairaanhoitoa.

Aki Lindén,
HUS:n toimitusjohtaja