Etusivu » HUS-tietoa » Uutishuone » Uusien hyytymislääkkeiden vaikutuksia vaikea ennustaa

Uusien hyytymislääkkeiden vaikutuksia vaikea ennustaa

LL Tuukka Helin väitteli 25.8.2017 aiheesta Laboratory Monitoring of Direct Oral Anticoagulants.
 

Suorat oraaliset antikoagulantit ovat uusia veren hyytymistä ehkäiseviä lääkeaineita, joita käytettäessä ei tarvita rutiininomaista laboratorioseurantaa. Pääsääntöisesti stabiilissa tilanteessa olevilla potilailla, voidaan käyttää vakioannoksia lääkityksessä.

Lääkeaineen laboratorioseuranta on kuitenkin tarpeen erikoistilanteissa, kuten akuutin tukoksen, vuodon, munuaisten ja maksan vajaatoiminnan tai leikkauksen yhteydessä. Tuukka Helinin väitöstutkimus osoittaa, että lääkeainepitoisuuksien lisäksi potilaan kokonaistilanne tulee huomioida lääkeainevaikutuksia arvioitaessa.
 
– Uusien lääkeaineiden vaikutuksia hyytymisjärjestelmään ei ole helppo ennustaa, sillä yksilöllisten tekijöiden rooli on niin keskeinen. Lääkeaineet estävät yksittäistä faktoria, mutta potilaiden muu tilanne voi kiihdyttää tai heikentää hyytymisjärjestelmän aktivaatiota niin, että antikoagulanttivaikutus vaihtelee eri potilailla. Esimerkiksi voimakas yli- tai alipaino voivat johtaa liian vähäiseen tai liialliseen antikoagulaatiovaikutukseen, Helin kertoo.

Perinteiset hyytymisjärjestelmän seulontakokeet TT, INR ja APTT eivät ole käyttökelpoisia uusien lääkeaineiden vaikutuksien mittaamisessa tutkimusten riittämättömän herkkyyden vuoksi.

– Tutkimuksessani kävi ilmi, että perinteisten menetelmien sijaan tulisi mitata suoraa estovaikutusta trombiiniin tai hyytymistekijä Xa:n, joskin tämäkään ei ole täysin ongelmatonta, Helin sanoo.

Väitöstilaisuuden vastaväittelijänä toimi dosentti Andreas Hillarp Lundin yliopistosta Malmösta. Hillarp piti Helinin tutkimuksen aihetta erittäin ajankohtaisena ja tärkeänä.

– Näiden lääkkeiden käyttö lisääntyy jatkuvasti ja niille keksitään yhä useampia käyttötarkoituksia. Suomessakin on yli 100 000 potilasta, jotka hyötyvät näistä lääkkeistä. Uusien lääkkeiden myötä on tullut vaihtoehtoja hoidon toteuttamiseen, mutta myös vastaamattomia kysymyksiä ja tasapainottelua etujen ja riskien välillä, Hillarp totesi.

Väitöstutkimus on julkaistu kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston sivuilla.

Tulosta
8.9.2017 13:46