Elintoimintojen yllättävä palautuminen tuloksettoman elvytyksen jälkeen on erittäin harvinaista, mutta kuitenkin mahdollista. Hiljattain julkaistun suomalaistutkimuksen löydösten perusteella elvytyssuosituksia tulee päivittää.
Kansainvälisessä lääketieteellisessä kirjallisuudessa on kymmeniä raportteja viivästyneistä ja siten yllättävistä elintoimintojen palautumisista tuloksettomien elvytystoimenpiteiden jälkeen. Ensimmäinen raportti julkaistiin brittiläisessä lääketieteen aikakauslehdessä Lancetissa vuonna 1982, jossa kerrottiin Suomessa sattuneista tapauksista. Yllättävää spontaania elintoimintojen palautumista kutsutaan Lasarus-ilmiöksi.
– Ilmiö on erittäin harvinainen ja on todennäköistä, että yksittäinen terveydenhuollon ammattihenkilö ei kohtaa tällaista tapahtumaa koskaan uransa aikana. Kaikki Lasarus-ilmiöstä saatavilla oleva tieto on tähän asti perustunut yksittäisiin tapausselostuksiin ja siten esimerkiksi ilmiön todellinen esiintyvyys ei ole ollut tiedossa, kertoo ylilääkäri Markku Kuisma HYKS Akuutista.
Kuisman johtama ensihoidon tutkimusryhmä seurasi kuuden vuoden ajan (2011-2016) elvytyspotilaiden elintoimintoja normaalia pidempään tuloksettomien elvytysyritysten jälkeen. Hyksin lisäksi tutkimukseen osallistui Helsingin kaupungin pelastuslaitos. Potilaita monitorointiin tarkasti 10 minuutin ajan sen jälkeen, kun elvytys oli hoito-ohjeiden mukaisesti todettu tuloksettomaksi.
Tuloksettomia elvytysyrityksiä oli yhteensä 840 ja näistä viidessä tapauksessa elintoiminnot yllättäen palautuivat 10 minuutin seurantajakson aikana. Elintoiminnot palautuivat 3-8 minuutin kuluttua elvytyksen lopettamisesta. Kaikilla potilailla elintoimintojen palautuminen oli tilapäistä ja potilaat menehtyivät nopeasti ilman aivotoimintojen palautumista. Näin ollen Lasarus-ilmiön ilmaantuvuudeksi tutkimuksen potilasaineistossa muodostui kuusi 1000 tuloksetonta elvytysyritystä kohti (6/1000).
- Kansainvälisissä ja suomalaisissa elvytyssuosituksissa tai terveydenhuoltoalan tutkintojen perusopetuksessa ei ole huomioitu Lasarus-ilmiön mahdollisuutta. Myöskään Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asetus kuoleman toteamisesta (2004) ei ota kantaa potilaiden seurantaan tuloksettomien elvytysyritysten jälkeen. Asetuksen mukaan kuolema voidaan todeta, kun hengitys ja verenkierto ovat pysähtyneet, eikä verenkierto hoitotoimenpiteistä huolimatta käynnisty, kertoo Kuisma.
Tutkimuksen tulokset ovat välittömästi hyödynnettävissä terveydenhuolto- ja pelastushenkilöstön tutkinto- ja täydennyskoulutuksessa sekä kansainvälisten ja kansallisten elvytyssuositusten päivityksessä. Lisäksi tutkimusryhmä tulee esittämään STM:lle, että asetusta kuoleman toteamisesta päivitettäisiin huomioimaan Lasarus-ilmiön mahdollisuus lisäämällä asetukseen 10 minuutin seuranta-aikavelvoite ennen kuoleman toteamista.
Tutkimus on julkaistu ensihoitolääketieteen lehdessä Resuscitationissa.