Etusivu » HUS-tietoa » Uutishuone » Siipien suojassa

Siipien suojassa

Heidi Sohlberg kävi läpi rankat rintasyöpähoidot ja raastavan pelon. Käytännön asioista hänen ei silti tarvinnut kantaa huolta, sillä HYKS Syöpäkeskuksessa hoito etenee kuin juna.
 

​Heidi Sohlberg on juontaja, vuoden 2001 Miss Suomi, kahden lapsen äiti – ja nuorena rintasyöpään kuolleen naisen tytär.

Kun Heidi sai tietää, että hänen suvussaan esiintyy rinta- ja munasarjasyövälle altistava geenivirhe, hän hankkiutui geenitesteihin. Ja kun hän paljastui geenivirheen kantajaksi, hän päätti tehdä angelinajoliet, siis poistattaa sekä rinnat että munasarjat välttyäkseen syövältä.

Ennen rinnanpoistoa otetussa magneettikuvassa näkyi jotain outoa. Koepalat ja ultraäänitutkimus vahvistivat, ettei kyse ollut vain syövän esiasteesta.

Heidin rinnassa oli kolme pientä kasvainta, kooltaan kuusi, viisi ja neljä millimetriä.
Oli kesä 2016, kun Heidi kuuli uutisen lääkärin vastaanotolla Kirurgisessa sairaalassa. Se suisti hänet tolaltaan. Heidi parkui raivosta, pelosta ja kiukusta. Mikä onni, että rakas ystävä Satu Tuomisto oli hetken mielijohteesta tarjoutunut kaveriksi käynnille! Satu kuunteli, kyseli ja otti vastaan tietoa, Heidi kun ei järkytykseltään kyennyt.

– En muista siitä juuri muuta kuin oman sokkini. Lääkäri ja hoitaja pysyivät ammattimaisina ja rauhallisina. Olennaiset asiat kerrottiin Sadulle, Heidi sanoo.
Heidi toipui pahimmasta järkytyksestään kahdessa tunnissa. Sen jälkeen hän päätti panna kovan kovaa vastaan, lakata synkistelemästä ja taistella. Diagnoosin tultua päätettiin leikkauspäivä.

– Sitten se juna lähti. Piti vain pysyä kyydissä ja kestää ne hoidot.

Tuttuus luo turvaa

Moni muukin potilas on kuvannut rintasyöpähoitoa HYKS Syöpäkeskuksessa junan kyydissä olemiseksi, kertoo Heidin hoitava lääkäri, plastiikkakirurgi Hanna Ihalainen. Potilaan kalenteri täyttyy kuin itsestään, joten potilaan ei tarvitse kuin seurata laadittua ohjelmaa – ja sietää syöpähoidon koettelemukset.

– Pallo on aina meillä. Kun lähete tulee, otamme vastuun hoidosta. Soitamme potilaalle heti, kun saamme tietää potilaan tarvitsevan hoitoamme. Potilaan ei tarvitse soitella ympäriinsä, Hanna Ihalainen kertoo.

Junan kyydissä jokaiselle potilaalle kuuluu moniammatillisen tiimin tarjoama hoito: mukana on rintarauhaskirurgi ja plastiikkakirurgi, syöpälääkäri ja syöpähoitaja, ravitsemusterapeutti, fysioterapeutti, sosiaalityöntekijä ja anestesialääkäri. Potilaan ei tarvitse itse havahtua hoidon tarpeeseen, koska ajat varataan hänelle joka tapauksessa. Nuorten naisten hedelmällisyyteen liittyvät asiat otetaan huomioon – rintasyöpähoidot kun vaikuttavat naisen koko elämään.

Heidi Sohlbergin sytostaattilääkityksestä on vastannut oma syöpälääkäri ja hoidot on toteuttanut oma syöpäsairaanhoitaja Tiia Ollikainen. Syöpäkeskuksen omahoitaja tuntee jokaisen potilaansa kuin taskunsa, ja siihen perustuu hoidossa syntyvä luottamus. On turvallista tulla hoitoon, kun raskasta elämäntilannetta ei tarvitse avata joka kerta uudelle työntekijälle. Hoidettavana on aina ihminen, ei vain hänen sairautensa.

– Tiedän, mihin kanyylit laitetaan, mitä potilas odottaa hoidolta ja mitä hänen elämässään on meneillään. Annan jokaiselle potilaalle palan itseäni, mutta saan paljon enemmän takaisin, Tiia Ollikainen sanoo.

Sairastaminen on rankka kokemus myös potilaan läheisille. Syöpäkeskuksen hoidossa hekin saavat tarvitsemansa tiedon ja tuen. Heidi Sohlberg muistelee puolisonsa Niklaksen käyneen tapaamassa Tiia Ollikaista ainakin kerran.

Myös lapset olisivat olleet tervetulleita, mutta Heidi muistaa liian hyvin äidin sairauden värittämän lapsuutensa: miten pelottavaa oli olla aina sairaalassa, sielu pelosta sykkyrällä.

– Lapset ovat reagoineet tähän vahvasti. Huolissaan toinen oksentelee ja toinen kuumeilee. Sain Syöpäkeskuksesta ihan parhaat ohjeet: lapsille pitää kertoa asiat rehellisesti ja avoimesti, just miten ne ovat. Kun lapset tietävät todellisen tilanteen, on helpompi puhua sairaudesta muillekin, Heidi sanoo.

Vastinetta verorahoille

Heidin ennuste on koko ajan ollut hyvä, sillä kasvaimet löydettiin varhain eivätkä ne ennättäneet lähettää etäpesäkkeitä. Pahin kuolemanpelko ja huoli pienistä tytöistä on hoidon edetessä väistynyt – ehkä nyt ei käykään kuin äidille.

Joskus väsyneenä ja yksin huoli kuitenkin nousee: Mikä on tämä patti kaulalla? Päätä särkee oudosti, onko se kasvain?

Niin pientä asiaa ei olekaan, ettei sen takia saisi ottaa yhteyttä Syöpäkeskukseen.

– Minulle on tehty selväksi, ettei turhia käyntejä ole. Aina saa tulla käymään tai soittaa. Se patti kaulallani otettiin vakavasti ja ultrattiin heti. Epäilemästäni aivokasvaimesta lääkäri sanoi, että Heidi, nyt sun niskat on jumissa. Mutta koskaan ei ole kyseenalaistettu, vaikka asia tuntuisi minusta tyhmältä.

Monen syöpäpotilaan pelko helpottaa vasta vuosien päästä. Heidi aikoo hoitaa mieltään vielä juttelemalla psykologin kanssa. Kun koettelemus alkaa olla takana, Heidi haluaa sulkea sen, panna sille pisteen.

– Jos tämä kerran pitää jossain sairastaa, niin mieluiten täällä. Olen saanut parasta mahdollista vastinetta verorahoille, Heidi sanoo.

Teksti: Lotta Tuohino
Kuva: Matti Snellman
 

Tulosta
16.6.2017 9:00