Etusivu » HUS-tietoa » Uutishuone » HUS seisoo sanojensa takana - Suomen terveydenhuoltojärjestelmä maailman paras

HUS seisoo sanojensa takana - Suomen terveydenhuoltojärjestelmä maailman paras

Vastineemme Helsingin sanomien analyysiin (29.6.2018):
 

Kiitän toimittaja Ann-Mari Huhtasta perehtymisestä tiedelehti Lancetissa julkaistuihin tutkimuksiimme. Toimittaja epäilee kirjoituksessaan tutkimuksemme tiedotetta virheelliseksi. Hänen epäilynsä perustuu muutamaan väärinymmärrykseen, jotka mielelläni korjaan.
 
Toimittaja epäilee, että laatua ja saatavuutta oli arvoitu vain kuolleisuuden perusteella. Näin ei ollut. Uutisemme pohjautuu kahteen tutkimukseen. Ensimmäinen toukokuun numerossa julkaistu tutkimus vertasi yhteisistä varoista rahoitetun terveydenhuollon kustannuksia ja terveydenhuollon laadun, saatavuuden ja oikeudenmukaisuuden kokonaisuutta eli terveydenhuollon kattavuutta (englanniksi Universal Health Coverage). Mittarin ensisijainen tehtävä on arvioida, kuinka suuri osa väestöstä on suojattu katastrofaalisilta terveystapahtumilta riippumatta heidän varallisuudestaan.
 
Laatua, saatavuutta ja oikeudenmukaista kattavuutta mitattiin tutkimuksessamme usealla tavalla. Mittasimme 32 sellaisen sairauden tappavuutta, joiden ei tehokkaassa terveydenhuoltojärjestelmässä voida olettaa olevan useimmiten tappavia, esimerkiksi diabeteskuolemia alle 50-vuotiailla, sydän- ja aivoverisuonikuolemia alle 75-vuotialla, tai kuolemia hoidon haittavaikutuksiin. Syöpien osalta vertasimme syöpien ilmaantuvuutta ja syöpäkuolleisuutta (eli kuinka moni kuolee syöpäänsä). Muiden sairauksien osalta kuolleisuuden arvioinnissa käytettiin riskivakiointia, jolloin otimme huomioon sairauksien ilmaantumisen riskin vaihtelun väestössä (esim. kuinka saastunutta ilma tai vesi on). Tupakan ja alkoholinkäytön on katsottu olevan ensisijaisesti poliittisten päätösten pohjalta syntyviä riskejä ja nämä on siksi myös vakioitu. Kuitenkaan verenpaineen, kolesterolin tai verensokerin osalta riskivakiointia ei tehty, koska näiden on katsottu olevan terveydenhuoltojärjestelmän hoidettavissa olevia riskejä. Vakiointien tehtävä on verrata vertailukelpoisia väestöjä, eli keskittää tarkastelu terveydenhuoltojärjestelmään. Kuolleisuuden lisäksi mittasimme yhdeksän muun terveydenhuollon toimenpiteen kattavuutta, mukaan lukien rokotuskattavuutta, äitiys- ja ehkäisyneuvolatoimintaa, sekä synnytysjärjestelyjä.
 
Näillä mittareilla Suomi sijoittui kolmen parhaan joukkoon, mutta joukon sisällä ei ollut mittaustarkkuuden puitteissa eroja. Suomen yhteenlaskettu indeksi oli 84,5 ja indeksin 95 % luottamusväli 82,8 – 86,1. Islannin tulos oli 85,1 (83,1 – 86,9) ja Sveitsin 85,3 (81,8 – 88,5). Toisin kuin urheilukilpailuissa, joissa voidaan yleensä todeta kuka tuli ensimmäisenä maaliin tai teki eniten maaleja, tässä tutkimuksessamme mitattiin jokaisen maailman kansalaisen terveyttä. Mittaamisen keinot, välineet ja tarkkuus vaihtelevat maasta toiseen ja tutkimusryhmän tärkein ponnistus onkin ollut kerätä kaikki mahdolliset tietolähteet, korjata niiden virhelähteitä, sovittaa nämä yhteen ja tehdä ne vertailukelpoisiksi varsin monimutkaisin tilastotieteellisin menetelmin. Kaikesta mittausyrityksestä huolimatta näihin tietolähteisiin jää mittaustarkkuuden epävarmuutta ja siksi luottamusvälit arvioita aluetta jonka sisään todellinen luku sijoittuu. Käytettävissä olevien tietojen valossa Suomen, Islannin tai Sveitsin välillä ei ollut eroa hoidon laadussa, saatavuudessa ja oikeudenmukaisessa kattavuudessa vaan nämä ovat tällä mittarilla maailman parhaat maat, eikä niitä voi laittaa paremmuusjärjestykseen.
 
Samassa artikkelissa verrattiin yhteisistä varoista rahoitettuja terveydenhuollon kustannuksia. Suomen kustannukset, 3292 dollaria per asukas (95 % luottamusväli 3221 – 3368) olivat Islannin 3504 (3390 – 3615) ja Sveitsin 5750 (5487 – 5980) kustannuksia edullisempia ja tässä erot olivat mitattavissa todellisiksi.
 
Toinen, kesäkuun numerossa julkaistu tutkimuksemme porautui tarkemmin kuolleisuusmittareihin. Toisin kuin toimittaja Huhtanen kirjoittaa, Suomessa ei ole kansainvälisesti alhainen kuolleisuus sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen. Meillä on näitä sairauksia päinvastoin enemmän kuin muissa länsimaassa ja siksi verisuonisairauksien kuolleisuusmittareissa pärjäsimme huonoimmin kärkimaiden joukossa. Kuitenkin kohtaustappavuus, eli erikoissairaanhoidon tulokset tulpan jo tapahduttua ovat meillä kansainvälisestikin todettu ylivertaiseksi. Ongelma on edelleen ennaltaehkäisyssä, eli riskitekijöiden hoidossa, siis perusterveydenhuollon, kansanterveystyön ja terveyspolitiikan piirissä. Vuosikymmenten aikana on tehty upeaa työtä ennaltaehkäisyssä ja lähtötaso oli erittäin haastava, mutta olemme vieläkin tässä asiassa takamatkalla.
 
Useat tiedotteemme pohjalta julkaisseet toimittajat kysyivät näistä asioista allekirjoittaneelta, keskustelimme asiasta ja he ymmärsivät nämä käsitteet. Terveydenhuollon laatu koostuu saatavuuden, virheettömyyden, kuolleisuuden ja muiden kliinisten tulosten, oikeudenmukaisen jakautumisen, sekä kustannustehokkuuden lisäksi myös muista asioista. Esim. potilaskeskeisyyttä tai asiakaskokemusta emme pystyneet tämän tutkimuksen puitteissa mittaamaan.
 
Toimittaja Huhtanen on oikeassa, että on tulkintaa, että Suomen terveydenhuolto on näillä mittareilla maailman paras. Perustan tulkintani siihen, että se on laadun, saatavuuden ja oikeudenmukaisen kattavuuden osalta jaetulla kärkisijalla, mutta muita kärkimaita edullisempi. Vaikka kukaan ei ole missään koskaan pystynyt parempaan, järjestelmämme ei suinkaan ole täydellinen, kehitettävää on joka puolella. Tutkimuksestamme voi kuitenkin hakea vielä yhden positiivisen asian: Suomen tulokset olivat viime vuosina parantuneet enemmän kuin muissa kärkimaissa, eli terveydenhuoltojärjestelmämme on viimeisen vuosikymmenen aikana nauttinut positiivisesta kehityksen tuulesta.
 
Atte Meretoja
toimialajohtaja, HUS Neurokeskus
Global Burden of Disease –tutkimusryhmän jäsen

Tulosta
30.6.2018 10:21