Apuvälineet suomalaisessa terveydenhuollossa

Apuvälinepalveluista vastaa pääsääntöisesti terveydenhuolto. Muita apuvälinepalvelujen toimijoita ovat kuntien sosiaalitoimi, Kela, Vakuutusyhtiöt, Opetustoimi, Työvoimahallinto ja Valtionkonttori.    

Terveydenhuollon sisällä palvelut, myös apuvälinepalvelut on porrastettu kahdelle tasolle. Perusterveydenhuollon toiminta keskittyy kuntien ja kaupunkien Terveyskeskuksiin. Suurimmissa kaupungeissa on erillisiä perusterveydenhuollon Apuvälineyksiköitä, pienempien kuntien apuvälinepalvelut on keskitetty tyypillisesti terveyskeskusten fysioterapiayksiköihin. Perusterveydenhuolto vastaa tavallisimmista apuvälineistä kuten käsikäyttöiset pyörätuolit, kävelyn apuvälineet ja esimerkiksi erilaisissa arjen askareissa käytettävät pienapuvälineet. Perusterveydenhuollon apuvälinepalvelut eivät pääsääntöisesti edellytä lääkärin lähetettä. Perusterveydenhuolto myös arvioi tarpeita vaativimpien apuvälineiden käyttöönotolle ja ohjaa asiakkaita erikoissairaanhoidon apuvälinepalvelujen piiriin.

Erikoissairaanhoidosta, sairaanhoitopiirien keskussairaaloista ja niiden apuvälineyksiköistä saa vaativia lasten apuvälineitä ja sähkötoimisia apuvälineitä, kuten sähköpyörätuoleja ja kodeissa käytettäviä ympäristönhallintalaitteita. Erikoissairaanhoidon apuvälinepalvelu edellyttää lääkärin lähetettä. Näön ja kuulon kuntoutuksen apuvälineet ja hengitysapuvälineet järjestetään yleensä ao. erikoisalan vastuuyksiköiden kautta. Vaihtoehtoisiin kommunikointimenetelmiin on suurimmissa apuvälineyksiköissä ja keskussairaaloissa erillisiä resurssikeskuksia (Tikoteekit ja HUS Apuvälinekeskuksen Tietoteekki), joissa asiakastyöstä vastaavat puheterapeutit ja AAC-työntekijät (Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikaatiokeinot).

Sosiaalitoimen vammaispalvelu on suurin terveydenhuollon rinnalla toimiva apuvälinepalvelujen järjestäjä. Sosiaalitoimen apuvälineet liittyvät mm. asunnonmuutostöihin, auton käyttöön sekä vapaa-aikaan ja harrastuksiin. Usein näiden apuvälineiden käyttöönotto tapahtuu kuitenkin yhteistyössä terveyskeskusten kanssa, vaikka apuvälineiden käyttöönottoon liittyvä päätöksenteko ja korvattavuus poikkeavat terveydenhuollon apuvälinepalvelusta (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista).