Inkeri Sippo-Tujunen ja gamma- kamera, jonka dvd auttaa lapsia pysymään paikallaan.

– Jokohan ovat saaneet sen lapsen kuvattua, miettii Jorvin sairaalafyysikko Inkeri Sippo-Tujunen vastatessaan puhelimeen.

– On se kuva siellä tallessa, hän rauhoittelee puhelinlinjaa pitkin isotooppikuvauksen tehnyttä hoitajaa. Tietokone on jumittunut, ja hoitaja pelkää koko tutkimuksen menneen harakoille. Inkeri tarvitaan apuun.

Sairaalafyysikoksi Inkeri päätyi ei nyt ihan sattumalta, mutta melkein. Eläinlääkäri-hammaslääkärivanhempien tyttären oletettiin menevän ilman muuta lääkikseen, mutta Inkeripä lähtikin opiskelemaan diplomi-insinööriksi. Kipinä lääketieteeseen kuitenkin jäi, ja insinööriopintojen jälkeen hän hankki pätevyyden sairaalafyysikoiden kohtalaisen harvalukuiseen joukkoon. Saman ammattiryhmän edustajia on Suomessa vain noin 90.

– Kun potilaiden kanssa ollaan tekemisissä, ei tätä voi verrata perinteiseen insinöörin hommaan. Yhtään samanlaista päivää ei tule vastaan.

Inkeri vastaa Jorvin isotooppidiagnostiikan teknisestä laadusta ja vaativimpien tutkimusten tulostuksesta. Tehtäviin kuuluu myös laitteiden hankinta ja tekninen tuki.

– Olen vähän kuin palomies, joka hädän yllättäessä rientää apuun. Myös potilaat soittelevat paljon ja heidän ohjaamisensa kuuluu myös työhöni. Silloin selitän säteilystä selkokielellä.

Kuvausten tulokset ovat tulleet tutuksi fyysikollekin. Koska sairaalafyysikko tietää paljon ihmisen anatomiasta Inkeri näkee heti, että kuvaruudulla pyörivä sydän on ihan kunnossa, vaikka vikaa epäiltiinkin.

Gammakamera kuvaa Jorvissa aina virka-aikoina, kiinni ei olla koskaan. Inkerin ollessa lomalla päivystää puhelimen päässä joku toinen Huslabin fyysikoista.

Frunza-tanssiryhmä vie vapaa-ajan

Lomat, ja ison osan muutakin vapaa-aikaansa, Inkeri viettää tanssimalla balkanilaisia kansantansseja. – Romanialaiset, bulgarialaiset, unkarilaiset ja makedonialaiset kansantanssit ovat rivi- ja piiritansseja, eikä niihin tarvita tanssiparia.

Oma pari eli aviomies tosin löytyi tanssiryhmästä. Nykyisin pari ohjaa yhdessä Frunza-nimistä tanssiryhmää ja tanssii myös itse mukana. Treenit ovat kerran viikossa.

Balkanilaisten tanssien musiikki ja askeleet ovat Inkeristä mielenkiintoisia ja haastavia, tarjoavat aivotyötä ja onnistumisen elämyksiä. Ryhmän repertuaariin kuuluu yli 200 eri tanssia – kunnioitettava määrä. Lomat kuluvat kansainvälisillä kursseilla eri puolilla Eurooppaa – niissä tulee tanssittua päivät pitkät ja tutuiksi on tultu vuosien varrella. Osallistujat ovat maailman eri kolkista kotoisin olevia yli 30-vuotiaita. Monet ovat akateemisista ammateista.

– Samat hullut kiertävät kursseilla vuodesta toiseen.

Frunza-ryhmä tekee myös omia matkoja, joissa asutaan kylissä, aamupäivät opetellaan tansseja ja iltapäivisin mennään tanssimaan niitä.
– Ihmiset, varsinkin vanhat tulevat halaamaan ihmeissään: Nuo osaavat meidän tanssit!

Ryhmän tanssijoiden ikähaitari ulottuu parivuotiaasta 76-vuotiaaseen. Vanhin on tosin päättänyt, ettei enää esiinny. Ryhmä on esiintymisryhmä, mutta balkanilaisia tansseja voi mennä kuka tahansa kokeilemaan sunnuntaisin kokoontuvassa harjoitusryhmässä.

Harrastukseen kuuluu myös musiikin keräämistä. Sitä onkin kertynyt yhdeksän hyllymetrillistä. Ja jos musiikkia hallitsee, pitää osata myös sanat. Inkerin nimikortissa onkin Suomen ja Englannin lisäksi myös Romanian lippu sen merkkinä, että hän hallitsee maan kielen.
– Kerran olen sitä päässyt työtehtävissä käyttämäänkin.

Koti on täynnä myös erilaista tanssirekvisiittaa kirjontamalleista pukuihin. Pukuja tehdään usein talkoilla. Parhaillaan Inkerillä on tekeillä pieni tanssipuku ryhmän jäsenen vastasyntyneelle vauvalle.

Kuvattavana olleen lapsen isotooppikuvat ilmestyvät ruudulle, ovat tallessa niin kuin Inkeri vakuuttikin. – Hyvälaatuisia ovat!

Fyysikko ei kuitenkaan edes pyynnöstä lähde arvailemaan, mikä kuusivuotiaan jalkaa vaivaa, vaan jättää lausumisen lääkärin tehtäväksi.

Teksti ja kuva: Johanna Nikunen