Yhdysvalloissa, Stanfordin yliopiston unilaboratorioissa tutkituilla, vaikeaa väsymystä sairastavilla potilailla todettiin ehkä hieman yllättäenkin runsaasti unenaikaisia hengityskatkoja. Tutkijat ymmärsivät, että katkohengitys aiheutti unen häiriintymisen ja päiväaikaisen uneliaisuuden. Omana sairautenaan uniapnea tyypillisine oireineen ja löydöksineen kuvattiin 70-luvun alussa, ja pian tämän jälkeen alkoi vilkas tieteellinen tutkimustoiminta. Potilastyötä tekevissä klinikoissa unitutkimus ja hoito yleistyivät 80-luvun lopulla. Tähän syynä oli rekisteröintilaitteiden kehitys yksinkertaisimmiksi, toisaalta myös uusien hoitomuotojen kehittäminen. Suomessa uniapneapotilaita on hoidettu jo 80-luvun puolivälistä alkaen ja tällä hetkellä aktiivisesti hoidettuja potilaita on jo tuhansia.

Uniapnea tarkoittaa sairautta, jossa esiintyy toistuvia unenaikaisia hengityskatkoksia ja niistä aiheutuvia häiritseviä oireita tai löydöksiä. Uniapnea on kansantaudin luokkaa oleva sairaus, sen esiintyvyyden arvioidaan olevan lähes samaa luokkaa kuin astman. Uniapneaa esiintyy kaikenikäisillä, mutta yleisin se on keski-ikäisillä, joilla sitä esiintyy jopa 4 % miehistä ja 2 % naisista. Suomessa arvioidaan olevan noin 150 000 uniapneaa sairastavaa potilasta, joista noin 40 000 tarvitsee aktiivista hoitoa.

Mistä uniapnea johtuu?

Se, miksi osalle kuorsaajista kehittyy uniapneatauti, on epäselvää. Todennäköisesti kyseessä on monen eri tekijän yhteisvaikutus, myös perintötekijöillä on merkitystä. Normaalistikin unen aikana nielun alueen lihakset veltostuvat, jonka seurauksena ylemmät hengitystiet ahtautuvat. Henkilöillä, joilla nielu on valveilla ollessakin kapea, on unenaikainen ahtautuminen todennäköistä. Tämä aiheuttaa joko kuorsausta tai hengityskatkoksia. Lihomisen myötä kaulan ja nielun alueelle kertyy ylimääräistä rasvaa, joka tekee ilmatiet ahtaiksi. Ylipaino onkin voimakkain yksittäinen uniapnean riskitekijä, ja noin 2/3 uniapneapotilaista on ylipainoisia. Muita tunnettuja uniapnean riskitekijöitä ovat krooninen nenän tukkoisuus, suuret nielurisat, purentaviat, rintakehän epämuodostumat sekä alkoholin suurkulutus.

Uniapnean oireet

• äänekäs kuorsaus
• unenaikaiset hengityskatkot
• levoton uni
• yöllinen virtsaamistarve
• väsymys, nukahtelu
• muistivaikeudet
• masentuneisuus

Lyhyitä hengityskatkoksia voi esiintyä normaalistikin yöunen aikana, mutta niiden lukumäärä, ja siitä aiheutuvat haitat ratkaisevat onko kyseessä hoitoa vaativa sairaus. Toistuvat hengityskatkokset hittaavat normaalia unta ja pahimmillaan herättävät potilaan syvästä unesta. Tämän seurauksen unen laatu ja virkistävyys kärsivät. Verenpainetautia sairastavista potilaista noin 40% sairastaa myös uniapneaa, ja on osoitettu yhteys hengityskatkojen ja verenpainetaudin kehittymisen välillä. Hengityskatkokset saattavat aiheuttavat sydämen ja aivojen hapenpuutetta, jolloin voi esiintyä sydänperäisiä rintakipuja, rytmihäiriöitä tai aivoverenkiertohäiriöitä.

Useimmiten uniapneapotilaat tulevat tutkimuksiin joko puolisoa häiritsevän kuorsauksen, todettujen hengityskatkojen tai haittaavan päiväväsymyksen vuoksi. Kuorsaus on yleistä, keski-ikäisistä suomalaisista joka neljäs kuorsaa. Läheskään aina kuorsaukseen liity hengityskatkoja, eikä oireettomia kuorsaajia ei ole tarpeellista tutkia. Uniapneapotilaat ovat tyypillisimmillään ylipainoisia, keski-ikäisiä miehiä, joilla uniapneadiagnoosi selviää jo haastattelun perusteella. Varmuus uniapneasta saadaan kuitenkin kokoyön unirekisteröinnillä, jolla hengityskatkojen määrä ja laatu voidaan selvittää.

Jorvin sairaalassa uniapneatutkimukset tehdään Keuhkosairauksien poliklinikalla, mihin potilaat tulevat esim. terveyskeskus- tai työterveyslääkärin lähetteellä. Lähettävä lääkäri selvittää taustatiedot ja muut hoidettavat sairaudet, ja lähetteen perusteella arvioidaan uniapneatutkimusten ja - hoidon kiireellisyys. Unirekisteröinti tehdään Embletta- rekisteröintilaitteella, joka mittaa unenaikaiset hengitysliikkeet, kuorsauksen, liikehtimisen ja verenhappipitoisuuden. Rekisteröintejä tehdään sekä vuodeosastolla että kotirekisteröintinä. Jonotusaika rekisteröintiin on noin 2–3 kuukautta.

Miten uniapneaa hoidetaan?

Periaatteessa kaikki keskivaikeaa tai vaikeaa uniapneaa sairastavat potilaat tarvitsevat hoitoa. Lievää uniapneaa sairastavat tai ainoastaan kuorsauksesta kärsivät potilaat eivät sairautensa vuoksi tarvitse lääketieteellistä hoitoa. Harkinnanvaraisesti korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikka ottaa hoidettavaksi kuorsauspotilaita. Uniapneapotilaan hoitomuodon valintaan vaikuttavat oireiden vaikeusaste, unirekisteröintitulokset, muut samanaikaiset sairaudet, ikä, sekä potilaan yhteistyökyky ja hoitomyönteisyys. Jos katkoja ei ole runsaasti, ei nykytietämyksen perusteella uniapneaan liity haitallisia pitkäaikaisvaikutuksia. Vaikea väsymys vaatii kuitenkin aina tehokkaan hoidon. Erityisen tärkeää se on ammateissa, joissa väsymys voi olla vaarallista, kuten ammattiautoilijoilla.

Jokaisen katkohengityspotilaan hoidon perusta on tautia aiheuttavien ja pahentavien tekijöiden poistaminen tai välttäminen. Ylipainoisten potilaiden ensisijainen hoito on laihdutus. Jos potilas onnistuu laihtumaan normaalipainoiseksi häviävät unenaikaiset hengityskatkokset usein kokonaan. Usein jopa vain 4–5 kg:n laihduttaminen lieventää merkittävästi uniapnean oireita. Alkoholi, unilääkkeet ja rauhoittavat lääkkeet lamaavat nielun alueen lihaksistoa ja heikentävät hengitystoimintaa, joten näitä tulisi hoitomielessä välttää. Joskus hengityskatkoksia esiintyy vain selinmakuuasennossa, jolloin selällään nukkumisen välttäminen riittää hoidoksi.

NenäCPAP-hoito

Etenkin vaikeammin sairaiden potilaiden oireet vaativat nopeaa ja tehokasta hoitoa. Aiemmin potilaita hoidettiin usein leikkaamalla, poistamalla osa nielua ahtauttavaa pehmeää suulakea. Leikkaus osoittautui kuitenkin pitkäaikaisseurannassa huonoksi hoitomuodoksi, ja siitä on nykyään lähes täysin luovuttu. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneataudissa tehokkain hoito on nenän kautta annettava ylipainehengityshoito eli nenäCPAP-hoito (CPAP, Continuous Positive Airway Pressure). Hoitomuoto on yleistynyt viimeisen 10 vuoden aikana ja laitteita on Suomessa käytössä tällä hetkellä noin 10 000.

NenäCPAP-laitteen avulla johdetaan huoneilmaa pienellä ylipaineella nenänieluun maskin kautta, jolloin ylipaine estää hengitysteiden tukkeutumisen unen aikana. Tarvittava hoitopaine on yksilöllinen, ja se määritetään automaattisesti painetta säätävällä eli autoCPAP-laitteella. Tämä tehdään joko yhden yön aikana vuodeosastolla tai 2–4 yön aikana kotona. Aloituksen jälkeen hoidon vaikutus arvioidaan 2–3 kuukauden käytön jälkeen; jos laitehoidosta ei ole ollut hyötyä tai potilas ei sitä käytä, ei hoitoa enää jatketa. Hoitolaite kustannetaan kotikunnan kuntoutusvaroista, ja se on potilaalle maksuton.

Nenä CPAP hoito on tehokas, mutta ei paranna itse tautia ja oireet palaavat parissa päivässä hoidon loputtua. Laitteen jatkuva käyttö vaatiikin potilaalta hyvää hoitomotivaatiota. Yleisimpiä hoitoon liittyviä ongelmia ovat nenän tukkoisuus ja vuotaminen, silmien ärsytysoireet, laitteen meluisuus ja maskin aiheuttamat iho-ongelmat.

Suukojehoito

Hengityskatkojen syynä on usein alaleuan ”putoaminen” alaspäin, jolloin kieli pääsee tukkimaan nielun. Tätä voidaan estää ns. suukojehoidolla, hampaiden päälle yöksi asetettavalla tuella. Laite vaatii erikoishammaslääkärin osaamista, ja tämän hoitomuodon suunnittelu ja toteutus on HUSin alueella keskitetty leukakirurgian poliklinikalle. Parhaiten kojehoidosta hyötyvät potilaat ovat korkeintaan lievästi ylipainoisia ja heillä hengityskatkot ovat esiintyvät pääasiassa selällä nukkuessa. Suukojehoito edellyttää melko hyväkuntoisen hampaiston. Haittana voi olla leukanivelten ja ienten ärtyminen. Linkki:http://www.unettomat.net/suukojehoito.html

Mitä tehdä jos epäilen uniapneaa?

Jos kuorsaat ja sinulla on yöllisiä hengityskatkoja, sairastat ainakin lievää uniapneaa. Lääkärin tutkimuksiin on aihetta jos itse nukut rauhattomasti ja olet päivällä jatkuvasti väsynyt. Hoitona laihdutus auttaa hyvin ylipainoisilla potilailla, myös alkoholin käytön välttäminen iltaisin vähentää hengityskatkoja. Jos oireet ovat vaikeat, ei kannata epäröidä ottaa yhteyttä omaan lääkäriin esim. terveyskeskuksessa. Uniapneapotilaiden ennuste on hyvä nykyisten hoitomenetelmien ansiosta. Parhaimmillaan uniapneapotilaat kokevat saavansa uuden elämän kun pitkäaikaiset oireet voidaan hoidolla poistaa.

Lisätietoja, jos kaipaat lisätietoa aiheesta, valtakunnallisessa uniapneaohjelmassa 2002 (PDF-tiedostoja):

http://pre20031103.stm.fi/suomi/eho/julkaisut/uniapnea/uniapnea.pdf

http://www.hengitysliitto.fi/terveysinfo/oppaat/uniapnea.pdf

Keuhkosairauksien erikoislääkäri Jukka Lojander