Hoitoketjun verkkoversio 24.9.2004 Tekijät: Björn Lundström ja Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueen lastenpsykiatrinen työryhmä sekä NEPSA-projekti yhteistyössä Länsi-Uudenmaan terveydenhuollon, oppilashuollon ja sosiaali-huollon organisaatioiden kanssa. Alkuperäinen versio (15.12.2003) löytyy Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueen intranet-sivuilta. Se sisältää  mm.  diagnoosikriteerit, alueen yhteyshenkilöiden tiedot, kirjallisuusluettelon, järjestöjen kontaktiosoitteita. Verkkoversion yhteyshenkilö: bjorn.lundstrom@hus.fi

Perusterveydenhuolto

Onko syytä epäillä ADHD:ta?

• Lapsi ei kehity odotetusti, oppiminen on heikompaa kuin muilla, lapsi käyttäytyy ympäristöään häiritsevästi, hänen mielialansa vaihtelevat nopeasti, hänellä esiintyy tunteenpurkauksia, hän karkailee, jättää tekemisensä kesken ja ajautuu helposti konflikteihin.
• Lapsella on vaikeuksia tarkkaavuudessa, impulsiivisuuden hallitsemisessa ja keskittymisessä, mihin liittyy ylivilkkautta. Lisäksi lapsella voi esiintyä käyttäytymishäiri-öitä sekä vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
• Lapsen ongelmat ovat luonteeltaan ja vaikeudeltaan sellaisia, että ne vaikuttavat merkittävästi lapseen ja hänen ympäristöönsä.

Selvitys tehdään vanhempien tai lastenneuvolan, päivähoidon tai koulun oppilashuollon aloitteesta yhteisesti lapsen vanhempien kanssa.

Vanhempien osallistuminen kaikkiin tutkimusvaiheisiin on ratkaisevaa lapsen, hänen kehityksensä ja tarpeidensa ymmärtämiseksi sekä lapsen muiden mahdollisten ongelmien havaitsemiseksi.

Tavoitteet:

• Pyritään varhaiseen diagnosointiin. 5-vuotistarkastus luo perustan tarkkaavuus- ja impulsiivisuushäiriöiden toteamiselle jo ennen esikouluikää. Jo 2 - 3-vuotiaassa lapsessa voi olla näiden häiriöiden piirteitä nähtävissä. Tukea voidaan tarvita, vaikka varma diagnoosi voidaankin vain harvoin tehdä tässä iässä.
• Lapsen tutkii ensisijaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon työryhmä, mielenterveystyöryhmä ja/tai koulu.
• Tässä vaiheessa myös taustatietokartoituksen tekee terveydenhoitaja, sosiaalityön-tekijä tai psykologi.
• Tarvittaessa pyydetään diagnostista konsultaatiota (mahdollinen myös videoneuvotteluna!) lastenpsykiatrilta, lastenneurologilta, lastenpsykologilta, puhetera-peutilta tai toimintaterapeutilta. Siihenastisten tutkimusten tulokset suositellaan toi-mitettavaksi kirjallisesti konsultoivaan yksikköön. Tilanteen vaikeusaste, päällekkäiset ongelma-alueet, muut samanaikaiset sairaudet, psykososiaalinen kuormitus jne. pyritään analysoimaan.
• Lievemmästä ADHD:sta tai neuropsykiatrisista ongelmista kärsiviä lapsia ei lähetetä ensisijaisesti erityispoliklinikalle. Siitä huolimatta on tärkeää, että näistä lapsista tehdään asianmukainen arvio, varhaisiin hoito- ja tukitoimiin ryhdytään ja lapsen kehitystä seurataan.

Erikoissairaanhoito

Vaikeista tai komplisoituneista neuropsykiatrisista häiriöistä kärsivät lapset sekä lapset, joille perusterveydenhuollon toimenpiteet ovat osoittautuneet riittämättömiksi, lähetetään Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueen neuropsykiatrisen työryhmän hoitoon. Lähete osoitetaan lastentautien poliklinikalle tai lastenpsykiatrian vastaanotolle.

Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueen neuropsykiatrisen työryhmän kokoonpano:

• lastenpsykiatri, lastenneurologi ja/tai lastenlääkäri
• lastenpsykologi
• sosiaalityöntekijä.

Näiden lisäksi käännytään tarvittaessa seuraavien puoleen:

• puheterapeutti
• erityispedagogi
• toimintaterapeutti
• fysioterapeutti.

Erityisselvitykset tehdään yhteistyössä lapsen, perheen, lähetteen antajan, lastentarhanopettajan, luokanopettajan ja erityispedagogin kanssa.

Lähete arviointiin Tammiharjun lastenpsykiatrisella osastolla tai Folkhälsanin kuntoutusosastolla

Silloin kun lapsen vaikeuksia ei ole kyetty selvittämään avohoidossa (esimerkiksi vaikea psykososiaalinen kuormitus) tai kun lapsella on muita vaikeita psyykkisiä ongelmia, joissa tukitoimenpiteet ovat osoittautuneet riittämättömiksi, voi osastolla tehtävä arvio olla perusteltu.

Tammiharjun lastenpsykiatrinen osasto voi ottaa vastaan sekä ruotsin- että suomenkielisiä lapsia tutkimusjaksolle, joka on tavallisesti kahdeksan viikon mittainen.

Ne ruotsinkieliset laaja-alaisemmin vammaiset lapset, jotka tarvitsevat neurologisella vuodeosastolla tehtäviä tutkimuksia / kuntoutusta, voidaan tutkia myös Folkhälsanin kuntoutusosastolla Helsingissä. Lapsen tutkiminen siellä edellyttää hoitavan tk-lääkärin tai tietyissä tapauksissa erikoissairaanhoidon antamaa maksusitoumusta. Kuntoutusryhmä muodostuu lastenneurologista, psykologista, erityiskasvattajasta, puheterapeutista, fysioterapeutista, toimintaterapeutista ja sosiaalityöntekijästä.  

Ne suomenkieliset lapset, joilla on merkittäviä neurologisia ongelmia, voidaan tarvittaessa tutkia myös HUS:n lasten ja nuorten sairaalan lastenneurologian klinikalla ja vaikeista puhehäiriöistä ja/tai kielellisistä häiriöistä kärsivät lapset HUS:n foniatrian klinikalla.

Kehityshäiriötä epäiltäessä konsultoidaan kehitysvammahuoltoa. Tammisaaressa Kårkullan alueellinen työryhmä koostuu psykologista, sosiaalityöntekijästä ja erityislastentarhanopettajasta. Suomenkielinen Erityishuoltopiirin alueellinen työryhmä sijaitsee Lohjalla.

Mitä neuropsykiatrinen selvitys käsittää?

Selvityksen tarkoituksena on saada kuva lapsen voimavaroista, vaikeuksista ja niistä tilanteista, joissa lapsen ja perheen tulee voida saada tarvitsemaansa tukea.

Selvitys on luonteeltaan samanaikaisesti sekä interventiivinen että resurssit todentava. Jo selvitysvaiheessa pyritään vähentämään kielteisiä tapahtumia lapsen ja hänen ym-päristönsä elämässä. 

Selvitys käsittää: 

• Lapsen ja vanhempien sekä lähetteen antajan ensimmäisen haastattelun. Kehityksen, voimavarojen ja ongelmien taustatiedot käydään läpi.
• Analyysin psykososiaalisesta kokonaistilanteesta ja suvun taustatiedot.
• Lapsen verkostoon kuuluvien muiden henkilöiden, kuten päiväkotihenkilöstön tai luokanopettajan, haastattelun. Painopisteenä on lapsen toiminta sosiaalisissa tilan-teissa sekä mahdolliset keskittymis- ja oppimisvaikeudet.
• Vanhempien, päiväkotihenkilöstön ja/tai opettajan, avustajan ym. täyttämän kyselylomakkeen. ADHD:n yhteydessä tällä hetkellä yleisesti käytössä oleva lomake on vanhempien ja opettajan Conners-arviointi. Myös CBCL (Child Behaviour Check List) sekä muut voivat tulla kyseeseen. Uusi pohjoismainen kyselylomake ”Fem till femton”, on normityön loppuvaiheessa ja julkistettaneen ensi vuonna. Se on tarkoi-tettu perusterveydenhuollon, kouluterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon käyttöön.
• Psykologisen testauksen ja arvioinnin. Tavallisesti käytettäviä testejä ovat WPPSI-R, WISC-III ja NEPSY sekä tarvittaessa lapsen leikin havainnointi sekä projektiivinen persoonallisuustesti.
• Vanhempien käynnit sosiaalityöntekijän luona ja lapsen käynnit psykologin luona tapahtuvat tavallisesti rinnan.
• Lastenpsykiatrin arvion tai konsultaation.
• Somaattisen tutkimuksen (motorinen / neurologinen) tarvittaessa.

Kun selvitys on edennyt lapsen ongelmien ymmärtämiseen / diagnoosiin sekä tuen tarpeen selvittämiseen, osapuolet muotoilevat yhteistyössä kirjallisen seuranta- tai kuntoutussuunnitelman. Siitä tulee ilmetä selkeästi eri avustajien välinen työnjako sekä seurantavastuun jako. Tarkoituksena on, että kaikki lasta avustavat osapuolet saavat kopion tästä suunnitelmasta. 

Tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriön diagnostiset kriteerit DSM-IV-tautiluokituksen mukaan

Suomessa on tällä hetkellä käytössä pääasiassa DSM-IV-tautiluokituksen mukaiset diagnostiset kriteerit, kun taas diagnoosikoodeina on käytössä ICD-10 (ADHD:tä koskevat koodit: F90.0–F90.8).

Vaikea ADHD?

Vaikeilla häiriöillä tarkoitetaan, että lapsen ja hänen lähiympäristönsä arki on huomattavasti vaikeutunut. Perhe voi esimerkiksi joutua tarkistamaan elämäntilannettaan, pyytämään apua sukulaisilta, ystäviltä, sosiaalitoimistosta. Vanhemmat voivat joutua anomaan työajan lyhennystä jne. Suru ja raskas syyllisyydentunne kuormittavat heitä usein. Päivähoitoryhmässä ja koulussa voi olla tarpeen etsiä erityisratkaisuja, kuten erityisopetus, pienryhmäopetus, avustajan hankkiminen lapselle tai luokalle, mukautettu opetussuunnitelma.

Vaikeassa ADHD:ssa lapsella on usein samanaikaisia häiriöitä myös:

• kognitiivisissa valmiuksissa (heikkolahjaisuus, merkittävät oppimisvaikeudet)
• motorisessa kehityksessä (DCD, developmental coordination disorder)
• kielellisessä kehityksessä ja/tai luku- ja kirjoitustaidossa (dysfasia, dysleksia)
• vakavia ongelmia sosiaalisessa käyttäytymisessä ja ystävyyssuhteissa
• emotionaalisessa kehityksessä, masentuneisuutta, heikko itsetunto jne.

Erotusdiagnostiikka sekä muut samanaikaiset sairaudet

Samanaikaisesti ADHD:n kanssa esiintyy usein muitakin ongelmia, jotka voidaan kat-soa luonteeltaan osaksi neuropsykiatrista ongelmakokonaisuutta tai siitä johtuviksi tai täysin erillisiksi määriteltäviksi ongelmiksi. Lapsen tarkkaavuus on monenlaisissa tilanteissa heikentynyt ja hän on levoton ja rauhaton.

Tavallisimpiin kuuluvat uhmakkuushäiriö ja käyttäytymishäiriöt, masentuneisuus sekä ahdistuneisuusoireet, heikkolahjaisuus ja oppimisvaikeudet, kielelliset vaikeudet sekä luku- ja kirjoitusvaikeudet.

ADHD:ta sairastavilla lapsilla autismikirjoon kuuluvien häiriöiden piirteitä, nykimis- ja pakko-oireita esiintyy huomattavasti yleisemmin kuin väestöllä yleensä.

Lukuisat muutkin tekijät voivat aiheuttaa tarkkaavuus- ja käytöshäiriöitä, jotka muistuttavat ADHD:tä. Tällaisia ovat esim. pitkäkestoinen stressi, posttraumaattinen stressioireyhtymä (PTSD), perheen psykososiaaliset ongelmat, kuten alkoholin väärinkäyttö, väkivalta, aikuisten psyykkiset sairaudet, lapsen seksuaalisen koskemattomuuden loukkaaminen jne.

Myös sairaudet, kuten epilepsia, merkittävä unenpuute, uniapnea ja vaikeat allergiat voivat edistää ADHD:tä muistuttavien oireiden esiintymistä.

Jopa puolella ADHD:ta sairastavista lapsista on jonkinlaisia motorisia häiriöitä. Motorisista häiriöistä kärsivistä lapsista merkittävällä osalla voi olla tarkkaavuushäiriön oireita.

Tyttöjen ADHD on usein luonteeltaan erilainen eikä siinä esiinny yliaktiivisuutta. Tytöillä voi myös anoreksian riski olla lisääntynyt ADHD:n yhteydessä.

Hoito- ja tukimuodot

Lievissä tapauksissa lapsen kehitystä seurataan yhteistyössä vanhempien kanssa 1–2 kertaa vuodessa. Seurannasta huolehtii terveyskeskus/lastenneuvola tai kouluterveydenhuolto. Esikouluvaihe on erityisen tärkeä lapsen tuen ja hoidon tarpeen kannalta peruskouluun siirryttäessä. Samoin painotetaan erityisesti tiedonkulkua siirryttäessä koulusta toiseen esim. ala-asteelta yläasteelle.

Vaativissa ja komplisoituneissa tapauksissa seurannan hoitaa erikoissairaanhoito yhteistyössä konsultoivan lastenneurologin, lastenpsykiatrisen ja lastentautien poliklinikan kanssa. Tämä koskee myös lääkitystä saavia lapsia. Iltapäivä- ja päivähoidon tarve ja mahdollisuus huomioidaan seurannassa. Myös tässä on yhteistyö vanhempien kanssa tärkeää.

1. LASTEN TUKI- JA TERAPIAMUODOT

Lapselle tarjotaan hänen tarpeidensa sekä tarjolla olevien edellytysten perusteella seuraavia yksilöllisiä tukimuotoja.

Perustaso:
Yksilöllisen kehityksen, oppimisen, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja osallistumisen tukeminen

• Päivähoidossa ja koulussa turvaudutaan erityisopettajaan, jotta lapsen arki saadaan järjestettyä tarkoituksenmukaisella ja jäsentyneellä tavalla.
• Räätälöity, tavoitteellinen opetussuunnitelma voi käsittää erityisopetusta ja/tai mukautettua opetusta, joka myös toteutetaan erityisopettajan avustuksella.
• Päivähoitoryhmässä tai luokassa voidaan tarvita avustajaa.
• Kunnan omat lasten ja nuorten toimintamuodot sekä eri yhdistysten toiminta (palokuntatoiminta, partio, uinti, urheilu, jalkapallo jne.) voivat soveltua erinomaisesti ADHD-lapsille. Erityisnuoriso-ohjaajien puoleen voi kääntyä silloin, kun sellainen on.
• Vapaa-ajan leirit ja viikonloput, joissa on ohjattua ryhmätoimintaa, esimerkiksi Högsandissa. Tämä voi myös toimia vanhempien kuormitusta keventävänä tekijänä. 
• Toimintaterapiaa yksilöllisesti tai pienryhmissä erityisesti, kun tarvitaan harjoitusta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja taidoissa.
• Puheterapiaa tarjotaan silloin, kun lapsella esiintyy puhe- tai kielellisiä vaikeuksia.
• Lapsen yksilölliset tuki- tai seurantakäynnit perusryhmän jonkin jäsenen, esimerkiksi koulupsykologin tai koulukuraattorin luona ovat tärkeitä lapsen oman kehitysprosessin ja tarpeiden ymmärtämiseksi.
• Sosiaalitoimisto järjestää tukihenkilön, perhetyöntekijän tai tukiperheen erityisten tarpeiden ilmetessä.

Erityistaso:
Terapeuttiset apu- ja tukitoimet

• Lapsen yksilölliset tukikäynnit psykologin luona (usein kognitiivis-, psykoedukatiivis- tai ratkaisukeskeisiä), mikä käsittää myös rinnan tapahtuvat keskustelut vanhempien kanssa.
• Lastenpsykiatrinen toimintaterapia (ostopalvelu).
• Motorisista vaikeuksista kärsivien lasten fysioterapia voi myös tulla kyseeseen. Voidaan tietyin edellytyksin yhdistää ratsastusterapiaan.
• Psykoterapia voi tulla kyseeseen, jos lapsella on merkittäviä samanaikaisia psykiatrisia ongelmia. Tämä edellyttää myös rinnan toteutettavaa yhteydenpitoa vanhempiin.

Yksityisesti toimivien terapeuttien puoleen käännyttäessä tarvitaan kunnan tai erikoissairaanhoidon antama maksusitoumus tai vaikeimmissa tapauksissa Kelan kuntoutuspäätös, johon tarvitaan lääkärin antama C- ja/tai B-lausunto.

2. VANHEMPAIN- JA PERHETYÖ

Perustaso:

• Lievissä tapauksissa vanhemmille tarjotaan ensisijaisesti perustason tukikontakteja, joita tarjoavat lastenneuvolan työryhmä, mielenterveysryhmä ja oppilashuollon ryhmä, perhetyöntekijä sekä sosiaalitoimisto, jos lapsi tai perhe tarvitsee erityistukimuotoja (esimerkiksi lastensuojelua).
• Lastenhoitoyhdistys on käynnistänyt vuonna 2003 Tammisaaressa Perhenurkka-yksikön, jonka tarkoituksena on tukea mm. neuropsykiatrisista häiriöistä kärsiviä lapsia ja perheitä. Se järjestää vanhempainryhmiä ja kodeissa tehtävää vanhempaintyötä. Syksyksi 2004 suunnitellaan perhekoulua perheille, joissa on alle kouluikäisiä lapsia.
• Högsandilla on pitkät perinteet perhesopeutuskurssien järjestämisessä. Niihin osal-listumiseen tarvitaan lähete lääkäriltä ja ne rahoitetaan tavallisesti Raha-automaattiyhdistyksen tai vaikeavammaisille myönnettävän Kelan tuen avulla. Högsandissa järjestetään myös leirejä ja lomatoimintaa lapsille.
• Folkhälsan järjestää perhesopeutuskursseja sekä ryhmätoimintaa eri tavoin vam-maisille ruotsinkielisille lapsille. Näihin vaaditaan lähete lääkäriltä ja ne rahoitetaan tavallisesti Raha-automaattiyhdistyksen tai vaikeavammaisille myönnettävän Kelan tuen avulla. Folkhälsanin erityiskasvattaja ohjaa yksittäisten asiakkaiden hoitoa päiväkodissa ja kouluissa, ja heidän tietotekniikkansa avulla tarjotaan apua erityis-vaikeuksista kärsiville lapsille.
• Perusryhmä kääntyy tarvittaessa muiden kuntoutusta tarjoavien tahojen puoleen, kuten virkistäytymisjaksot Högsandissa, missä järjestetään leirejä sekä ruotsin että suomen kielellä.
• Mannerheimin lastensuojeluliiton Huvitus tekee suomenkielistä perhetyötä, jonka voimavaroihin keskittyvää kartoitusjaksoa varten lähetteen antaa tavallisesti sosiaalitoimi.
• Kun huoli lapsesta ja/tai perheestä kasvaa suureksi ja ongelmat ovat vaikeita, voi yksittäisiltä henkilöiltä, ammattihenkilöiltä tai alueen organisaatioilta pyytää apua POLYFONET-yhteistyöryhmän kautta, joka järjestää VarPu-mallin mukaisia verkos-tokokouksia. 
• Kun lapsi on otettu kehitysvammahuollon (Kårkulla) piiriin, hänelle tarjotaan ruot-sinkielellä seuraavia palveluita: psykologi, sosiaalityöntekijä, autismiohjaaja sekä erityislastentarhanopettaja. Viimeksi mainittu ohjaa päiväkodissa ja esikoulussa. Maksusitoumus sosiaalitoimistosta vaaditaan.

Erityistaso:

• Erikoissairaanhoidossa kaikki seuraavat osapuolet toimivat yhteistyössä: terveys-keskus, koulu, sosiaalilautakunta, Lastenhoitoyhdistys, Folkhälsan ja Kårkulla. Lapselle annetaan yksilöterapiaa ja vanhempain- ja perhetyötä tehdään taustalla tarpeen sekä tarjolla olevien resurssien mukaan.
• Aina lapsen käydessä omalla vastaanotollaan lastenpsykiatrin luona, vanhemmille tarjotaan seurantakäynti. Tämä käynti voi olla luonteeltaan vanhempien tukikäynti tai perheterapiaa, jossa huomioidaan ongelmakokonaisuuden neuropsykiatrinen luonne. Tällaisessa neuropsykiatrisessa perheterapiassa voidaan käyttää perhete-rapeuttisia malleja (esimerkiksi narratiivinen, refleksiivinen, resurssikeskeinen, rat-kaisukeskeinen, systeeminen, strukturaalinen, strateginen).
• Lääkitystarpeen arvioinnin tekee erikoissairaanhoito. Seurannan aloittaa erikois-sairaanhoito ja tilanteen tasapainotuttua seurantaa voidaan jatkaa terveyskeskuksessa, jolloin erikoissairaanhoito voi tehdä esimerkiksi vuosittaisia tarkistuksia.

3. JÄRJESTELYT PÄIVÄKODISSA JA KOULUSSA

Päiväkoti ja koulu tarvitsevat hoidosta vastaavalta työryhmältä tietoa lapsen kehityksestä ja tarpeista voidakseen jäsentää lapsen arjen ja tuoda siihen lapsen tarvitsemaa sisältöä. Koulun on kenties neuvoteltava ja/tai pyydettävä neuvoja joltakin työryhmän jäseneltä tai ulkopuoliselta. Tiedonkulku tapahtuu luontevimmin siten, että koulu osallistuu kuntoutuksen rakentamiseen ja suunnitteluun sekä siten, että lapsen eri avustajat saavat suoraan kirjalliset suunnitelmat ja tiedot.

Esikoulu ja koulu tarvitsevat seuraavia valmiuksia:

• yhteistyö ja tiedonkulku lastentarhan-/luokanopettajan ja erityiskasvattajan sekä avustajan välillä
• opettajan ja avustajan ohjaus
• erityisopetus
• pienryhmäopetus
• avustaja luokkaan tai henkilökohtainen koulunkäyntiavustaja
• yksilöllisesti mukautettu opetus.

4. ADHD:N LÄÄKEHOITO

ADHD:n lääkehoito on viime vuosien aikana tullut Suomessa yleisemmäksi. Pääasiallinen lääkevalmiste on metyylifenidaatti, joka vaikuttaa keskushermostossa dopamiinin aineenvaihduntaan. Tätä valmistetta on sekä lyhytvaikutteisena (Ritalin) ja nyt myös pitkävaikutteisena (Concerta). Näitä lääkkeitä suositellaan määrättäväksi lapselle vain silloin, kun muut hoito- ja tukitoimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi, ja ainoastaan erikoislääkärin (lastenpsykiatri, lastenneurologi, lastenlääkäri) määräämänä. Metyyli-fenidaatin määräämisen perusedellytys on, että lapsella on toimiva hoitosuunnitelma, vanhemmat voivat huolehtia lääkityksestä ja yhteistyö kodin ja koulun/hoitopaikan kanssa toimii hyvin. Viimeksi mainittu on erityisen tärkeää Ritalin-hoidon yhteydessä. Uutta valmistetta atomoksetiinia (Strattera), joka on ns. noradrenaliinireseptorien estäjä, on kokeiltu Suomessa vasta vähän.

PROSESSIN KOORDINOINTI

Kun lapsi on tutkittu ja hoito-/kuntoutussuunnitelma on laadittu, on osapuolten sovittava siitä, kuka saa tehtäväkseen hoidon koordinoijana toimimisen. Koordinaattorin tehtävä-nä on yhdessä vanhempien kanssa valvoa, että hoitosuunnitelmaa noudatetaan ja tarpeen mukaan kehitetään. Tämä tarkoittaa, että hän seuraa hoitoa ja kuntoutusta, kerää saatavissa olevat tiedot ja näkemykset lapsen kehityksestä ja tarpeista sekä toimii yhteistyössä kaikkien osapuolten kanssa. Lisäksi hän koordinoi neuropsykiatrisen ryhmän seuraavat kokoukset ja huolehtii siitä, että kaikki hoitoon osallistuvat saavat niihin kutsun tai heitä kuullaan. On tärkeää, että koordinaattori on perheen sekä hoitoon/kuntoutukseen osallistuvien tavoitettavissa.

Joku hoitoketjuun kuuluvista ammattihenkilöistä voi toimia koordinaattorina. Lievissä tapauksissa voi esimerkiksi koulupsykologi, terveydenhoitaja, erikoislääkäri, terveyskeskuspsykologi tai -lääkäri tulla kyseeseen. Vaativissa tapauksissa voi joku erikoissairaanhoidon neuropsykiatriseen työryhmään kuuluvista, tavallisesti sosiaalityöntekijä, toimia prosessikoordinaattorina. 

NEUROPSYKIATRINEN TYÖRYHMÄ

Käsite neuropsykiatrinen työryhmä tarkoittaa joustavaa moniammatillista ja toiminnallista yhteistyötä niiden kesken, jotka osallistuvat diagnosointiin ja/tai pitkä-jännitteiseen kuntoutukseen. Yhteistyö tapahtuu organisaatioiden sisällä ja niiden välillä.

Diagnoosi tehdään yhteistyössä keskustellen sairaanhoidon, vanhempien, lähetteen antajan, koulun, päivähoidon jne. välillä. Lapsi ja vanhemmat osallistuvat hoidon suunnitteluun, missä huomioidaan paikalliset, lapsen ympäristön voimavarat. Neuropsykiatrinen työryhmä muodostuu kunkin tapauksen kartoitus- ja kuntoutustarpeen mukaan.

Perusterveydenhoidon neuropsykiatrinen työryhmä huolehtii lievempien tapausten seurannasta ja tukitoimenpiteistä. Erikoissairaanhoidon neuropsykiatrinen työryhmä hoitaa vain vaativimpien tapausten seurannan.

Hoitoketjun suunnittelutilaisuudessa (21.3.2003) useat osallistujat korostivat osapuolten välisen – myös kirjallisen – tiedonkulun toimivuuden merkitystä. On tärkeää, että kaikki kuntoutukseen liittyvät osapuolet ovat tietoisia tavoitteista ja tuntevat hoitomuodot. Tämä vuorostaan edellyttää läheistä ja kuuntelevaa yhteistyötä, erityisesti lapsen ja vanhempien kanssa. Jos vanhemmat eivät voi luottaa hoitoketjun johonkin osaan, he saattavat milloin tahansa lopettaa tiedonkulun siihen suuntaan.

HOIDON JA KUNTOUTUKSEN RAHOITTAMINEN

Seuraavat tahot osallistuvat neuropsykiatrisia häiriöitä sairastaville sekä vammaisille annettavan kuntoutuksen rahoittamiseen.

• Perusterveydenhoito: perusvastuu hoidosta ja kuntoutuksesta. Tietyt ostopalvelut.
• Erikoissairaanhoito: tietyt ostopalvelut, esim. erityisdiagnostiikka.
• Kansaneläkelaitos: hoitotuki, lääkekorvaukset.
  Vaikeavammaisille: terapiat, perhesopeutuskurssit, tietyt erityistukimuodot.
• Raha-automaattiyhdistys (kuntoutuskurssit esim. Folkhälsanissa tai Lastenhoitoyh-distyksen ADHD-keskuksessa tai Högsandissa).
• Yksittäiset vakuutusyhtiöt (lapsivakuutukset).
• Vanhemmat itse.

ADHD:ta tai muita neuropsykiatrisia häiriöitä sairastavat lapset voivat olla oikeutettuja hoitotukeen. Tämä edellyttää C-lausuntoa, jonka kirjoittaa lievempien häiriöiden yhteydessä terveyskeskuslääkäri.

Vaikeavammaisten lasten tarvitessa eri kuntoutusmuotoja ja terapiaa on lapsi oikeutettu korotettuun hoitotukeen. Tämän perustelee erikoislääkäri. Hakemuksessa on esitettävä selkeä kuntoutussuunnitelma.